Seikkailu Lontoossa jatkuu

Albertolla oli Lontoossa hieman nukkumisvaikeuksia. Syynä oli pulunkujerrus, joka jatkui nähtävästi läpi yön. Hotellin ikkunasta katsoessa puluihin sai kontaktin, mutta eivät ne suostuneet olemaan hiljaa.



Huolimatta nukkumisvaikeuksistaan Alberto kiersi urhoollisesti seuranani kaupungilla. Suuntasimme Westminster Abbey -katedraaliin. Sisään ei mentykään niiden komeiden tornien alta vaan tällaisesta ovesta – aika hieno tämäkin sivusta.



Kirkko oli hyvin sokkeloinen, ja paljon nähtävää riitti. Kirkossa sisällä ei olisi oikeastaan saanut kuvata, mutta Alberto väitti, ettei kielto koske karhuja. Niinpä hän ikuisti mm. tämän kappelin:



Kirkossa sisällä näimme myös kruunajaistuolin, jolla mm. kuningatar Elisabeth II (ja taisi olla niin, että myös Elisabeth I ja aika moni jopa ennen häntä) istui kruunajaispäivänään. Puinen tuoli oli sellaisessa kunnossa, että Alberto ehdotti sen maalaamista ennen seuraavia kruunajaisia. Hmm, mitähän tuohonkin pitäisi sanoa…

Westminster Abbeyn sisäpihalla oli myös kaunista.



Ehkä tärkein löytömme kirkossa oli kuitenkin tämä, Britain’s oldest door:



En kyllä oikein tiedä, pitäisikö uskoa, että voidaan tietää varmasti, että tuo ovi on koko Britannian vanhin. Ajatelkaa nyt: Ensin oli siis Britannia, jossa oli vain yksi ovi… Sitten tulivat muut ovet, mutta tuo yksi oli niiden kaikkien edelläkävijä.

Iso Benkään ei ollut kadonnut minnekään.



Myöhemmin päivällä suuntasimme akvaarioon. Oli siinä taas aihetta päivittelyyn, kun nämä kaverit uiskentelivat vastaan.



Onneksi paikalla oli myös pienempiä ja sievempiä merenasukkeja. Merihevoset ovat aina mukavia!



Alberton suosikki oli puolestaan kilpikonna.



Ja seuraavaksi virallinen tiedotus: Nemoa ei tarvitse enää etsiä. Hän löytyi Lontoosta ja näytti voivan aivan hyvin.



Alberto on ajankäytön jättiläinen – hänen mielestään ehdimme vielä Pollock´s Toy Museumiin ennen kuin Cambridgen juna lähtisi. Museo oli varsin viehättävä jo ulkoapäin.



Mm. nämä hassut asukkaat asuivat tuolla Pollockin museossa.



Muutoinkin museossa oli paljon monenlaisia leluja, ja seikkailu pienissä huoneissa ja kapeissa portaissa oli elämys sinänsä.

Pollockin jälkeen istahdimme junaan. Seuraava postaus käsitteleekin sitten Cambridgeä, tuota sivistyksen kaupunkia.

- - -

Alberto had some problems sleeping in London because of the pigeons making noise just outside of our window. This didn’t prevent him from visiting the mighty Westminster Abbey, though. There was a strict “no photo” policy in the abbey but Alberto claimed that it didn’t apply to the bears. Therefore we can now provide the photographic evidence of one of the chapels, the inner yard and Britain’s oldest door (is this really genuine???). From the abbey we continued to the London Aquarium, passing the famous Big Ben along the way. We also had time to visit the Pollock’s Toy Museum before boarding the train to Cambridge.

Musikaalia ja museoita

Nyt on sitten levätty matkastakin sen verran, että voi alkaa muistella sitä. Lontoossa aloitimme englantilaisella aamupalalla ja vierailulla Portobello Road Marketille, joka oli täynnänsä ihmisiä.



Tassuttelimme seassa sujuvasti ja ostimme myös pienen rasiallisen mansikoita, jotta saimme herkutella. Hauskan näköistä muuten, kun jokainen talo on hieman eri värinen.

Illalla oli ohjelmassa Les Miserables -musikaali.



Olimme katsomossa melkein katonrajassa ja sieltä oli vähän hassua katsella, mutta ei se mitään. Teatteri oli komeaa katseltavaa, ja Alberto on hyräillyt ja – ikävä kyllä – lauleskellut musikaalin biisejä koko ajan sen jälkeen, kun näimme sen.

Lontoossa pyöriessämme törmäsimme myös ihastuttaviin ruusuihin, jotka kurkistelivat kadulle jonkun pihalta.



Jotenkin ei voi vastustaa kiusausta, vaan on pyydettävä Albertoa kuvaamaan kaikki kauniit kukat…

Toisen Lontoon-päivän pääkohde oli V & A Museum of Childhood. Siellä oli arvokkaita sukulaisiamme.



Liisa Ihmemaassa -aiheinen shakkilauta samasta museosta oli myös aivan viehättävä.



Tällä keinuhevosella olisin mennyt heti ratsastamaan, jollei se olisi ollut vitriinissä.



Näimme myös monta arvokasta kotia tuossa museossa. Merkittävin oli tämä saksalainen 1600-luvulta:



Tässä on vielä toinen oikein viehättävä koti:



Mutta mitä ihmettä? En tiennyt, että hiiret osaavat soittaa pianoa. Enkä, että koirat osaavat kuunnella noin kiltisti sohvalla.



Myöhemmin päivällä kävelimme Towerin ohitse. Alberto oli innoissaan, kun näki muurin juurella jotain toimintaa. Onkohan noissa teltoissa prinsessoja piilossa?



Ylitimme Tower Bridgen ja kuinka ollakaan – juuri silloin se päätettiin avata. Onneksi emme jääneet nalkkiin sillalle, vaan pääsimme syöksymään hieman kauemmas, jotta näimme paremmin, kun purjevene seilasi sillan alitse.



Seuraavana päivänä ehdimme vielä käydä monessa paikassa. Mutta siitä kerron lisää seuraavassa postauksessa.

- - -

At the beginning of our visit in London we found ourselves on the Portobello Road Market, enjoying the famous musical Les Miserables and at the V&A Museum of Childhood. We also witnessed some medieval action in the moat of the Tower castle and saw the Tower Bridge opened up.

Grilli on sytytetty

Palasimme Englannista juuri sopivasti viettämään juhannusta. Alberto halusi kokeilla uutta grilliään ja niinpä paistoimme makkaraa ja hieman kyljyksiä, sillä sateesta huolimatta riitti sen verran sateetontakin ilmaa, että kuistilla viitsi olla.



Hauskaa keskikesän juhlaa lukijoillemme! Seuraavassa postauksessa palaamme englantilaisiin tunnelmiin.

- - -

We celebrated the summer solstice traditionally by burning sausages and other meat products.

Albion kutsuu jälleen

Kutsuimme Neiti Pupun apuun, sillä olemme lähdössä Lontooseen ja Cambridgeen ja jonkun on pidettävä huolta eläimistämme. Tein pitkän listan, johon olin kirjoittanut kaikki Neiti Pupun tarvitsemat ohjeet. Lahdessa ostimme Susannalta myös kyljyksiä ja kinkkua tiikerille. Alberto antoikin sille jo maistiaisia.



Kun Neiti Pupu oli ohjeistettu, siirryimme pakkaamisen pariin.



Minä pakkasin mukaan pakollisen Kalevalan ja Lumikki-satukirjan. Alberto näytti tyytyvän sarjakuviin.

Ihmettelin hieman, miksi Alberto oli ottamassa mukaan sinappia.
- Ei sieltä Englannista saa kunnon sinappia, Alberto sanoi.
- Voi Alberto rakas, siellähän käytetään HP-kastiketta.
- No mutta jos varmuuden vuoksi kuitenkin, jatkoi Alberto.

Matka tuntuu hieman jännittävältä, sillä Alberto aikoo viedä minut puntingille Cambridgessä eli sauvomaan Cam-joelle. Onneksi meidän ei tarvitse kuitenkaan sauvoa itse. Olemme myös menossa katsomaan Les Miserables -musikaalia Lontoossa. Näistä kerron lisää, kunhan palaamme Suomeen.

- - -

We are about to leave for a one week vacation in London and Cambridge. Ms. Pupu is looking after the dogs and the tiger so I had to leave proper written instructions for her. While packing I wondered why Alberto was about to take some mustard with him. According to Alberto it’s difficult to find good mustard in UK. I had to inform Alberto that in UK they usually prefer the HP sauce.

Miniatyyrien markkinoilla

Lauantaina teimme Alberton kanssa retken Lahteen, koska siellä oli miniatyyrimessut. Albertokin lähti mukaan, koska etukäteen oli kerrottu, että messuilla on näyttely myös miehille. (Loppujen lopuksi tuo osuus osoittautui melko pieneksi, mutta Alberto viihtyi silti mainiosti.)

Matkalla pysähdyimme picnicille, vaikkei ilma ollutkaan niin lämmin kuin olisi voinut olla. Eväät maistuivat silti. Evästyspaikka oli mukavalla järvikannaksella Kuhmoisissa.



Messuilla jutustelimme Hannan kanssa. Hanna kiitteli Albertoa valokuvausvinkeistä ja minä höpsötin tietenkin koirien perään.



Hannan kennelissä oli nimittäin taas ihania koiria uutta kotia etsimässä. Ehdin valita itselleni uuden koiran ennen kuin Alberto ehti kuvaamaan, joten tässä kuvassa uutta lemmikkiämme ei näy.



Hannalla oli myynnissä myös mm. ihania kukkia.



Hanna kehotti minua sovittamaan valmistamaansa ballerina-asua.



Alberto taisi säikähtää kerta kaikkiaan, kun luuli, että alan pomppia ballerinana. - Olisinko niin paljon kauniimpi, jos minulla olisi tällainen asu? kysyin. - Kyllä sinä olet jo valmiiksi niin kaunis, Alberto vastasi. Niin kai sitten, mutta oli hauska leikkiä hetken aikaa ballerinaa.

Pääsimme vierailemaan myös Hannan puutarhassa. Se oli oikein viehättävä kaikkine kukkineen.



Mutta voi voi sentään, meidänkin pitäisi varmaan hankkia koirankoppi – tai -koppeja. Alberto ihasteli Hannan koiraa ja koppia ja alkoi suunnitella koirankopin rakentamista. Mutta pihamme on melko pieni, joten koirien täytyy ehkä tyytyä olemaan kiltisti sisällä.

Yllättävin kohtaaminen messuilla oli kuitenkin tämä:



Löysimme eräästä roomboxista sukulaisiamme. He kuuluivat nähtävästi Medicien perheeseen. Ihastelimme kovin heidän historiallista kotiaan ja pukeutumistaan.

Kotiin päästyäni asetin heti Susannalta ostamani lummeasetelman kuistille. Se sopii ihanasti talomme muuhun väritykseen.



Alberto osti Hannalta pehmolelu-Akun ja myös Mikki Hiiren. Victoria Björnhufvud kuuli uudesta koirastamme ja syöksyi saman tien meille kylään. Silitettyään koiraa hetken hän huomasi Alberton uudet pehmolelut ja näytti lopulta olevan niistä vielä innostuneempi kuin koirasta.



Niin, kuten näette, uusi koiramme on puudeli. Olen hyvin tarkka nimivalinnoissa, ja siksi ne vievät yleensä aikaa, joten koiralla ei vielä ole nimeä. Tyttökoira on kuitenkin jälleen kyseessä. Katsotaan, tuleeko taas käännyttyä maailmankirjallisuuden (tai suomalaisten klassikoiden) puoleen nimeä miettiessä. Tässä myöhemminkin joutuu taas miettimään koiran nimeä, sillä meille saapuu chihuahua, kunhan Hannan kennelissä sellainen syntyy. Mutta tehdään ensin tämän puudelin olo kotoisaksi.

P.S. Myönnettäköön, että tässä postauksessa oli vain osa ostoksistamme. Loppuja esittelemme vähitellen. Alberto osti mm. grillin.

- - -

On Saturday we visited a miniature fair in Lahti. On the way there we stopped for a picnic on a cozy place between two lakes. At the fair we met Hanna who had again nice dogs and flowers for sale. And a ballerina suit. I wanted absolutely to try it out, but Alberto managed to talk me out of it. He said I was beautiful enough even without it. One of Hanna’s dogs did find a new home from us, though. Hanna also kindly let us to visit her homely garden briefly. We also found some relatives living happy renaissance life in their period-decorated roombox.

Back at home I didn’t waste time before finding a place for the water-garden-in-a-sink I purchased from Susanna. It fit perfectly on our terrace. The daughter of our neighbours, Victoria Björnhufvud, had heard that we had a new dog, a poodle, and came to see it at once. However, after seeing the adorable Donald Duck and Mickey Mouse dolls Alberto had bought from the fair, her interested for the dog lessened somewhat.

Minut merkattiin

Hanna merkkasi minut jo jokin aika sitten, mutta koska osallistumisesta ei pitänyt ottaa paineita, siirsin sitä hieman tiikeri- ym. asioiden tieltä ja osallistun nyt.

Merkkaus on seuraavanlainen:

1. Ensin pitää kertoa, kuka merkkasi sinut ja linkata hänen blogiinsa. Minut merkkasi siis Hanna, jolla on se ihana kennel, josta meillekin on hankittu kolme koiraa.

2. Sitten pitää tehdä lista 6 asiasta, ”jotka tekevät sinut onnellisiksi ja jotka eivät ole tärkeitä juttuja, vaan satunnaisia juttuja.”

Tässäpä tulee:

1) Leppäkertun lennättäminen tassunpäästä
2) Se, kun löytää hyvän kirjan, joka vie mennessään niin, että sitä voisi lukea vaikka ikuisesti
3) Sateenkaaren näkeminen
4) Se, kun ehtii sattumalta suojaan ennen kaatosadetta
5) Vanhojen kielellisten mokien muisteleminen (niiden, jotka on itse tehnyt)
6) Se, kun nukahtaa kesäyönä yölaulajalintujen lauluun

3. Viimeiseksi pitää merkata 6 bloggaajaa siten, että laittaa merkkauskommentin heidän blogeihinsa.

Mutta sanon samaa kuin Hanna ja hänet merkannut, että mitään paineita ei pidä ottaa. Jos olen merkannut sinut ja haluat osallistua, osallistu. Jos et halua, sitten vain olet osallistumatta.

P.S. Lauantaina on edessä reissu Lahteen. Siellä nähdään toivottavasti paljon nettituttuja.

- - -

I have been tagged by Hanna. I was supposed to come up with six unimportant things that make me happy. My choices include, for instance, seeing a rainbow.

On kesä

Viikonloppuna havahduimme siihen, että kesä oli tullut jo aikoja sitten, mutta kuistimme ei ollut vielä kesäkunnossa. Niinpä aloimme siivouspuuhiin: Alberto pesi ikkunoita ja minä yritin etsiä amppelille sopivaa paikkaa.



Ilma oli niin kaunis, että päätimme lähteä myös kävelylle. Aurinko paistoi kauniisti metsän läpi.



Näimme myös lemmikkejä, jotka ovat lempikukkiani.



Tuulenkaatovainu-Alberto löysi jälleen uuden tuulen kaataman puun. Se näytti aika hurjalta. Onneksi kukaan ei ollut jäänyt sen alle.



Myöhään illalla menimme vielä uimarannalle katsomaan, kuinka lämmintä vesi on. Kun pääsimme rantaan, Alberto keksikin yhtäkkiä, että haluaa heittää talviturkin samantien pois. En ehtinyt tehdä mitään, kun Alberto olikin jo riisuutunut ja oli syöksymässä järveen. Kauhistuin – kyllähän sitä uimahousut pitäisi olla! Alberto kuitenkin rauhoitteli minua sillä, ettei kukaan ollut rannalla näkemässä hänen naku-uintiaan.



Asiasta toiseen: pari lukijaa on toivonut, että Neiti Pupun meille tuoma tiikeri voisi jäädä meille asumaan. Alberto on vienyt lähikaupan ilmoitustaululle ilmoituksen tiikeristä, mutta jos sen omistajaa ei löydy, joudumme varmaankin harkitsemaan, selviäisimmekö sellaisen pedon hoidosta. Mitä luulette? Kantaa voi ottaa jättämällä kommentin.

- - -

The summer has already come, so we had to prepare our terrace for it. Alberto washed the windows while I was hanging the flowers. After that we took a nice walk in the forest in our backyard. In the evening we went to see how warm the water was in a nearby lake. I was terrified when Alberto suddenly got the idea of swimming – all without a proper swimming suit! Alberto didn’t mind, though, as there was no one to see.