Aloitimme nähtävyyksien katsomisen Hohensalzburgin linnoituksesta, joka sijaitsi korkealla.
Linnoitukselta oli hyvä valokuvailla alas kaupunkiin. Tuo oikealla kuvassa oleva kirkko, jossa on kaksi pienempää ja yksi isompi torni, on Salzburgin katedraali.
Seuraavasta kuvasta näkee paremmin, että Alpeilla ollaan. Me Alberton kanssa ihastelimme erityisesti vuoria, kun niitä ei Suomessa näe. Jylhät ovat maisemat: katsokaa noita pilviäkin, kuinka ne kietoutuvat vuortenhuippujen ympäri.
Linnoituksessa oli pieni mutta aivan viehättävä marionettinukkemuseo. Osa esillä olevista nukeista oli pelottavia, ja pelottavuutta lisäsi vielä se, että kaikki karmaisevat hahmot oli koottu yhteen.
Onneksi paikalla oli myös herkkää naiskauneutta. Oi miten ihastuttava leninki tällä nukella onkaan! Niin kauniit värit!
Kävimme myös linnoituksen muissa museoissa ja siten myös muinaisten piispojen edustustiloissa, joissa oli käytetty runsaasti puuta. Sieltä löytyi mm. loistavasti kaiverrettu penkinpääty:
Kaupungin viehättävin patsas löytyi aivan hotellimme läheltä erään koulun pihalta. Katsokaa, miten nämä sirot kauriit keikistelevät kaulaansa:
Salzburgissa oli myös korkea-arvoisten sukulaistemme Steiff-karhujen oma liike. Sen edessä oli melkoisen kookas mutta ystävällinen herra toivottamassa asiakkaat tervetulleiksi. En muuten voinut vastustaa kiusausta, vaan asioin itsekin tuossa liikkeessä: täytyyhän sukulaisten liiketoimintaa tukea.
Vierailimme tietenkin myös katedraalissa, jota saitte ihailla jo aiemmassa kuvassa – minähän rakastan kirkkoja (Albertolle riittäisi ehkä pienempikin määrä niitä). Tämänkin kirkon rakentamiseen oli käytetty selvästi paljon aikaa ja rahaa.
Salzburgissa ei voi olla törmäämättä Mozartiin – ja etenkin hänen kuuliinsa. Ostimme aivan viimeisen päälle aitoja mozartinkuulia Fürst-nimisestä kahviosta ja tutustuimme säveltäjäherran asuinpaikkoihin.
Ensin menimme Mozartin syntymäkotiin.
Kauniissa keltaisessa talossa oli Mozartiin liittyvä näyttely – juuri niissä huoneissa, joissa Mozart eleli ja myös siinä huoneessa, jossa hän oli syntynyt. Ikävä kyllä Amadeus itse ei ollut paikalla, joten päätimme etsiä häntä hänen myöhemmästä Salzburgin asunnostaan:
Vaan eipä löytynyt Wolfia sieltäkään, mutta viimeistään nyt huomasimme, että Mozart oli elänyt aika varakasta elämää. Saimme Mozartiin tutustuessamme tietää myös hänen perheestään ja jäimme harmittelemaan, ettei hänen sisareltaan ole säästynyt yhtään sävellystä – hänkin sattui nimittäin olemaan musikaalisesti kovin lahjakas.
Seuraavaksi romantiikkaa! Mm. Sound of Music -elokuvasta tuttu Mirabellin puisto oli aivan ihana! Näissä kukissa onkin hoitamista.
Pidin erityisesti kukkaruukusta, jonka molemmin puolin roikkuivat oudot kissahahmot – tai jotkin eläimet, joita ei ole oikeasti olemassakaan… Joka tapauksessa asetelma oli oikein kaunis. Miksi meidän kotipihallamme ei ole tällaisia?
Parasta Mirabellin puistossa olivat kuitenkin yksisarviset. Näillä portailla on kuvattu ”Sound of Musicin” Do-Re-Mi-laulukohtausta. Siksi kai pari turistia pomppikin niillä aivan niin kuin elokuvassakin pompittiin.
Salzburgista siirryimme hieman vähemmän romanttiseen Müncheniin. Suunnitelmamme sen osalta menivät hieman myttyyn, emmekä päässeet erääseen lähellä olevaan romanttiseen paikkaan vierailemaan, mutta emme antaneet sen masentaa. Mistäs sen tietää, jos vaikka pääsemme sinne pikemmin kuin arvaammekaan?
No, kävimme sitten Hofbräuhausissa. Se ei minusta ollut varsinaisesti romanttinen, eikä makkarakaan ollut yhtä hyvää kuin Tampereella Plevnassa. Kauniimpia rakennuksiakin olen nähnyt, mutta koska Alberto halusi käydä tässä turistirysässä, menin tietenkin hänen mukaansa. En kuitenkaan langennut Alberto ikivanhaan vitsiin, kun hän sanoi halauavansa nauttia yhden tuopillisen tuossa kuuluisassa oluttuvassa – satuin nimittäin tietämään, että HB:n tuopit ovat litran kokoisia.
Uskokaa tai älkää, tämä on viimeinen postaus tältä matkalta. Pian pääsemme ehkä jo kertomaan taas, mitä kotiimme kuuluu tai ainakin kotimaahan kuuluu.
- - -
From Prague our trip continued to Salzburg. Unfortunately it rained all three days we spend there – Alberto thought for a while that we had accidentally ended up in Regensburg. However, despite the rain we still managed to experience a lot in this cozy Austrian city.
The main attraction was the Hohensalzburg castle. A spectacular panoramic view over the city and the mountains opened from its fortifications and towers. We found a nice marionette museum and beautifully decorated State Rooms within the castle.
In the old town, below the castle, we met a joyful deer family and one of our more honorable relatives in front of the Stieff shop on our way to the Salzburg Dom. We also visited Mozart’s birth house and his later Salzburg apartments – too bad we didn’t meet the maestro himself in either place.
The most romantic place in Salzburg was the Mirabell gardens with its large fields of beautiful flowers and statues. We also saw the stairs where they filmed the famous “Do-re-mi” scene for the movie “Sound of Music”. We also saw a good number of other tourists trying to re-create that scene (rather poorly, if I may add).
At the final stage of our holiday trip we found ourselves again in Munich, Germany. We had planned to visit a romantic place nearby there but unfortunately we missed that opportunity. As Alberto wanted to visit Hofbräuhaus – as he always does in Munich – we went there instead. HB may be the most famous beer hall in the world but I have never thought much about it.
And so ends our European summer tour – hopefully we get back to more “domestic” topics again in our next entry.
