sunnuntai 18. toukokuuta 2008

Kalevalaa uudella sohvalla

Tänään asetuin heti aamusta lukemaan Kalevalaani uudelle sohvallemme. Oi, kuinka leppoisaa sillä olikaan istua! Jalkojeni lämmikkeeksi levitin uuden torkkupeittoni, jonka olen virkannut soveltaen päiväpeitto-ohjetta, jonka löysin Internetistä.



Alberto ei onneksi vastustanut lainkaan, kun kerroin verhoilevani uuden sohvan punaisella kankaalla. Tarvitsin – täytyy tunnustaa – hieman apua verhoiluun. Sohvasta tuli joka tapauksessa varsin mainio. Se on pehmeä, mutta siinä on silti ryhdikästä istua, koska se ei upota liikaa. Nyt tarvitsisin sohvalle vain pari koristetyynyä.

Alberto puuhaili omiaan, joten sain paneutua rauhassa Kalevalaan. Sen maailmansyntytarina on aivan outo. Miten ihmeessä sotka sai Ilmattaren polven hautomisellaan tuliseksi? Miksi Väinämöinen ei suostunut syntymään kuin vasta 30-vuotiaana? Kuinka Ilmatar kesti niin pitkän raskauden? Kalevala on mielestäni hämmentävä teos.

P.S. Äänestystilanne merenneitoäänestyksessä on tätä kirjoittaessani hyvin tasainen: uusi pieni merenneito johtaa äänin 4 – 3. Annetaanpa äänestyksen jatkua vielä hetken. Tiedä vaikka vanhempi merenneito kiilaisi vielä uudemman ohi. Se mahdollisuus hänelle suotakoon.

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Onpa hieno päiväpeitto sinulla Olivia, miksipä Alberto olisikaan vastustanut sohvan punaista verhoilua, sehän sopii hyvin yhteen hienon valkoisen päiväpeiton kanssa. Kalevalahan on erikoinen kirja sisältää monia nykyihmisten mielestä hämmentäviä tapauksia ja jospa siksi Väinämöinen onkin "vaka vanha" kun syntyi jo valmiiksi kehittyneenä, tosin hänellekin varmasti olisi tehnyt hyvää saada vähän leikkiä pienenä niin ei ehkä silloin olisi tullut niitä Sampo- ym sotkuja

Terveisin

Vanha härmääpäänalle

Anonyymi kirjoitti...

Oletpas virkannut kauniin päiväpeiton ! Kyllä kelpaa lukea tuon peiton alla.
Sivusi ovat mukavat :)

Olivia Orso kirjoitti...

Hauskaa, että pidät blogistani, Nallu! Yhtä lailla minä pidän sinun nalletalosi tarinoista. :)