Onneksi elämässämme on ollut kaikenlaista mukavaa myös joulun jälkeen, joten kerrottavaa riittää. Helmikuussa kävimme katsomassa Kylie Minogueta Helsingissä. Olemme nähneet Kylli-tädin kerran aiemmin, joten tiesimme, että hänen show’hunsa ei tarvitse pettyä. Värikästä menoa olisi luvassa!
Konsertissa oli kreikkalainen osuus, ja Kylli-täti rupesi oikein jumalatar Afroditeksi sekä ratsasti komealla Pegasoksella. Tuollaisen kyytiin minäkin olisin voinut lähteä!
Lavassa oli pitkä lähemmäs yleisöä kiertävä catwalk. Sitä pitkin Kylli-täti kiskottiin vaunuissa, joissa seisten hän sitten lauloi.
Kappaleen Slow kohdalla kitamme loksahtivat auki, sillä Kylli-täti nousi ilmaan omituisessa pyörivässä laitteessa, jonka reunoilla makaavat tanssivat heiluttivat sulkia. Tämä oli jopa Alberton mielestä hämmästyttävää.
Kylli-tädin taustalla oli – kreikkalaisen temppelin piilossa tosin – videoseinä, johon heijastui milloin mitäkin mielenkiintoista. Yksi omista suosikeistani oli valtava naisen ja mustekalan yhdistelmä.
Hämmästyimme lisää, kun Kylli-täti lensi enkelin selässä. Sen jälkeen hän esitti Eurythmicsin kappaleen Must Be Talking to an Angel, joka kuulosti komealta.
Konsertin loppuhuipennus oli hurja! Kylli-täti lauloi jonkinlaisessa suihkulähteessä ympärillään mm. varsin taitavia ilma-akrobaatteja. Olipa mainio konsertti kaikkinensa, etten sanoisi!
Uusia tuttavuuksia ilmestyy tänne meille vähän väliä (muistanette esimerkiksi Kyöstin). Vajaat pari viikkoa sitten tutustuimme pieneen kilpikonnaan, jolla ei ollut edes nimeä, niin pieni hän oli. Katsoimme parhaaksi, että annamme hänet Stadinallen hoiviin – tällä kun sattui olemaan syntymäpäiväkin. Stadinalle nimesi kilpikonnan oitis Elphabaksi Wicked-musikaalin vihreän noidan mukaan. Elphaba on hieman ujo, mutta uskon, että hän on kotiutunut Stadinallen luo oikein mainiosti.
Kun laskiainen tuli, Alberto syöksyi etsimään sopivaa kelkkailumäkeä – olimme nimittäin saaneet kelkan joulukalenterivaihdossa Sinikalta. Onneksi Laajavuoren laskettelurinne ei ole kaukana, ja siinä vieressä on mukava pulkkamäki. Alberton edellisestä kelkalla laskemisesta oli sen verran kauan aikaa, ettei hän viitsinyt edes valittaa siitä, että itse asiassa mäen pitäisi olla hurjempi.
Alberton kelkkailun lisäksi olemme muutoinkin ulkoilleet, koska välillä on ollut oikein ihana keväinen auringonpaiste. Ilmassa voi aistia romantiikkaakin.
Alberto onnistui vielä houkuttelemaan minut jäälle. Olin varma, että pian se pettää tassujemme alta, mutta Alberto oli oikeassa: kyllä jää oli vielä hiihtolomalla kestävää. Mutta en tiedä, uskaltaisinko mennä sinne enää uudelleen. Tässä näette kuitenkin meidät järven jäällä.
- - -
Waiting for the spring
I am sorry for not blogging for quite a while – we have been just too occupied with the trials of the every day life. In addition to that, Alberto has had a lot recording and photographing assignments in his paws, but luckily we still have been able to spend some quality time together.
One thing we managed to experience together was the recent concert of Kylie Minoque in Helsinki. We had seen her performing before, so we knew to expect a stellar show – and we were not dissappointed. The concert was divided in thematic segments, starting with the one based on the Greek mythology, having Kylie appearing as Aphrodite and riding Pegasos, the winged horse. She also took a glamorous chariot ride round the catwalk.
We also got to see air acrobats, a weird raising and spinning platform that resembled a flower when the dancers were waiwing their feathers (this one surprised even Alberto), a lot of interesting moving images on the video screens and an angel that carried Kylie on his back before she got down to perform Eurythmics cover song “Must Be Talking to an Angel”.
The climax of the concert was breathtaking – Kylie was singing in a fountain that was partially made up of dancers and acrobats! Please take my word for it – this was an amazing concert.
Back at home we got acquainted with a nice turtle. She was so small that she didn’t even have a name. We thought it was best to ask our friend Stadinalle to look after her. Stadinalle gladly accepted, probably because it happened to be her birthday on that very day. She also named the turtle as Elphaba according to the green witch of the musical Wicked.
Otherwise we have been trying to enjoy the bright and refreshing winter days. Alberto has been keen on trying out the new sled we got from Sinikka on the Christmas swap. Luckily there is a suitable hill almost on our backyard. We have also been taking long walks on the ice of a nearby lake and meadows. The weather has been mostly good, sunny and warm, with a bit of romance…
Ps. I know I promised an entry about the last batches of the presents from the Christmas swap but unfortunately the photos of all those goodies have disappeared! We are anxiously looking for them everywhere and we will get back with them as soon as we find them.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti