Syysretkiä

Pidämme Alberton kanssa kovin paljon syksystä. On mukavaa kävellä ulkona, kun puiden lehdet ovat upean keltaisia tai punaisia. Tämänsyksyisilläkin retkillämme olemme löytäneet yhden jos toisen luontoihmeen. Heti kotinurkilla seisoskeli pihlajia täydessä syyställingissä.





Hieman keltaisempaa luontoa löysimme läheisen lammen rannalta.



Oli jo sen verran viileää, että katsoimme tarpeelliseksi pukeutua viittoihin. Tässä olemme aivan lähellä Jyväskylän hyppyrimäkeä, joka kurkistaa kuvan ylälaidasta. Kauniimpi osa kuvaa on Vuorilampi syksyisine puineen.



Tänä syksynä on tullut tarkasteltua sieniä hyvinkin paljon. Emme tosin ole poimineet niitä, sillä emme tunne niitä riittävän hyvin, mutta sienien muodot ovat niin hauskoja, että valokuvia on tullut otettua. Seuraavasta kukin voi valita oman suosikkisienensä.



Eräs syysretki vei meidät myös suolle. Onneksi siellä oli pitkospuut, sillä pelkäsin tietenkin putoavani suonsilmään. Kun Alberto kertoi, että pitkospuita pitkin voin kulkea suolla varsin turvallisesti, aloin mennä sellaista vauhtia, että Albertollakin oli ihmettelemistä.



Kuten ehkä jo tiedättekin, Alberto on aivan innostunut tuulenkaadoista. Nyt löysimme aivan valtavan sellaisen. Puun juuret olivat niin jykevät, että oli vaikea uskoa, että tuuli oli todella saanut puun nurin.





Viimein tuli myös aika saatella luonamme asuva siili talviunille. Alberto haravoi kuistille varisseet lehdet kasaksi, jonka uumeniin siili heti käpertyikin. Minä asettelin vielä pahvilaatikon talvipesälle katoksi. Viivikin tuli toivottamaan ystävälleen hyviä talviunia, vaikka olikin hieman harmissaan siitä, että leikkikaveri piti päästää nukkumaan koko talveksi.



Talviunien myötä kaunein syksy alkaa harmi kyllä olla jo takana. Mutta onneksi tulossa oleva talvikin on kaunis. Ainakin jos saamme riittävästi lunta.

- - -

The tales of autumn

Both me and Alberto like autumn a lot. As the weather is getting colder, it has been time to dig the cloaks out of the wardrobe again before taking a walk around the neighborhood.

There has been a lot to see, discover and enjoy in the forests during the season. The trees have been clad in all shades of yellow and red and there has been a plenty of mushrooms everywhere this year. We haven't picked up them that much, as we don't know which ones are safe to eat, but Alberto has taken a few photos of them for everyone to pick their favorites from.

We also dared to cross a nearby bog using the duckboards that had been laid across the wetland. I wasn't so sure about it first, but after once Alberto assured that it is safe to step on the boards, I skittered forward so hastily that Alberto almost got left behind.

It also seems that Alberto has not lost his sense of fallen trees – and this time he really out did himself in that matter. It was almost impossible to believe that such a big tree with such strong roots could be brought down by the wind.

Finally it was time to lay our hedgehog friend in to the hibernation for winter. Alberto scoured the fallen leaves on our veranda into a pile and the hedgehog soon snuggled down in it. I completed his winter nest with a cardboard box. Vivian was also present to wish a nice hibernation to her friend.