Chicago olikin varsin vauhdikas musikaali, jossa on mukaansatempaavaa musiikkia, kuten hyvässä musikaalissa tuleekin olla. Pikkukarhuille suosittelen kuitenkin ennemmin vaikkapa Leijonakuningas-musikaalia, sillä Chicagossa oli melkoisia rikosjuttuja, jotka huimasivat minunkin päätäni.
Tampereella näki, että joulu on taasen tulossa. Keskustaan oli sytytetty viehättävät jouluvalot...
… jotka johtivat meidät Plevnaan makkaran äärelle. Musikaalin jälkeen olikin jo sen verran nälkä, ettei Albertolla ollut mitään vaikeuksia saada kuuluisaa makkarapannua syötyä. Itse söin suosikkejani lammasmakkaroita. Tässä Alberton annos:
Tampereella vierailu juuri tuolloin oli varsin oiva ratkaisu, sillä Pirkkahallissa alkoivat kädentaitomessut. Syöksyin tietenkin paikalle. Messuilla oli valtavasti nähtävää, ja kiiruhdin melkoista vauhtia eteenpäin. Nähdessäni lankakauppa Poppelin kojun päätin käydä pikaisesti moikkaamassa tuttuja. Sain kuin sainkin tungettua itseni lankojen äärelle ja ostinkin pari ihanaa vyyhtiä.
Oli hauskaa ihastella eri tekniikoilla tehtyjä käsitöitä. Eräät suosikeistani olivat tämä keiju ja pikku lohikäärmeet, jotka ovat Jarna Schildtin tekemiä.
Messuilla oli myös mielenkiintoinen näyttely, joka esitteli lappilaisen poron ja lampaan villasta, nahasta yms. tehtyjä esineitä. Näyttelyssä oli mm. tämä mielenkiintoinen huovutettu asu.
Messuilta hyppäsin jälleen Alberton kyytiin ja matkamme jatkui Turkuun, sillä Alberton oli päästävä katsomaan Åbo Svenska Teaterin Les Miserables – viidennen kerran. Onneksi hän oli käynyt minun messuilla juostessani ostamassa hieman herkkuja, jotta minulla oli naposteltavaa, kun odotin häntä takaisin teatterista.
Seuraavana päivänä päätimme, että meidän oli saatava pitkästä aikaa sushia. Menimme siis Turun kauppahalliin, jossa istahdimme Kado Sushin pöytään – edellisellä Turun-reissullamme todistimme heidän sushinsa nimittäin varsin kelvollisiksi. Valittamista ei ollut tälläkään kertaa. Valitsimme lajitelman, ja varmistimme erityisesti, että se sisälsi nigirin, joka sisältää halstrattua lohta.
Juuri tilattuamme sushit vanha harmaapäänalle muoreineen ilmestyi. Niinpä aterioinnin jälkeen olikin aika suunnistaa jälleen teatteriin katsomaan Les Miserablesin päivänäytöstä. Ja kyllä – Alberto oli tietenkin mukana, vaikka oli nähnyt esityksen edellisen kerran edellisenä iltana.
Les Miserables oli tälläkin kertaa upea. Liikutuin kovin Fantinen laulusta Jag har en dröm, ja Jean Valjeanin kuolema alkoi itkettää. Cosette ja Marius olivat aivan ihastuttavan rakastuneita, ja Eponinen kohtalo jälleen yhtä surullinen. Mutta näyttipä minusta siltä, että vanhan harmaapäänallen muorikin liikuttui, joten ei hätää.
Tämän näytöksen piti alunperin olla viimeinen laatuaan, mutta ÅST päätti jatkaa Les Miserablesin esittämistä vielä kuukauden ajan ensi vuoden tammi- ja helmikuussa. Vinkiksi siis kaikille: jos ette ole vielä nähneet tätä turkulaista versiota Les Miserablesista, menkää nyt ihmeessä katsomaan kun vielä ehditte. Albertollakin on liput jo kolmeen kevätpuolen näytökseen...
Loistava lauantainen teatterikokemus takanamme suuntasimme turkulaiseen italialaiseen ravintolaan Sergio'siin, sillä pitkälle ajomatkalle kotiin ei voisi lähteä tyhjin vatsoin. Sekä minä että Alberto, kuten myös vanha harmaapäänalle ja muorinsa valitsivat pizzan. Alberto oli oliivein höystetyn Capricciosan kannalla.
Pitkän pimeässä ajetun kotimatkan ja yöunien jälkeen Alberton oli taas kiiruhdettava, sillä Jyväskylän Työväenyhdistyksen soittokunnalla Kajastuksella oli 120-vuotisjuhlakonsertti. Alberto oli järjestänyt konserttiin taitavat ja menestyksekkäät solistit – ja tiedä häntä, ehkä vaikuttanut myös siihen, että konsertissa soitettiin Les Miserables -potpuri.
Solisteista ensimmäisenä esiintyi Timo Rautiainen. Hän esitti Peltoniemen Hintriikan surumarssin sekä Rauno Lehtisen ikivihreän Muuttuvat laulut.
Timon jälkeen esiintyi Maria Lund, jonka ihastuttava pinkki mekko sai erään pikkutytön luulemaan häntä prinsessaksi. Maria lauloi liikuttavan kappaleen Hijo de la Luna sekä hieman hilpeämmän laulun Mikä voi olla sen mukavampaa musikaalista The Sound of Music.
Loppuhuipennuksena Maria ja Timo esittivät duettona Nino Rotan kappaleen Kun aika on elokuvasta Romeo ja Julia.
Konsertin jälkeen Alberton oli pakko päästä poseeraamaan valokuvaan ystäviensä kanssa. Saamansa ruusut hän sujautti kuvauksen ajaksi saksofoninsa kelloon.
Konsertti oli yleisömenestys, mutta taiteen suhteen aina niin kriittinen Alberto löysi tapansa mukaan jotain jupistavaa:
- Mamma mia, soitin väärin Les Miserablesissa – vaikka osaan kaikki kappaleet ulkoa! Ja orkesterikin oli välillä vähän epävireessä. Sen lisäksi...
- Hys, Alberto, ihan hyvin se meni. Kukaan tuskin huomasi niitä pieniä virheitä, ja kaikki viihtyivät aivan loistavasti, rauhoittelin Albertoa.
Kaiken tämän jälkeen lienee varsin ymmärrettävää, että Les Miserablesin melodiat ovat soineet päässäni vielä tänäänkin...
- - -
The Weekend of Musical Mayhem
We have been quite busy lately, partially because we had to get a lot of things done before we could leave for a short holiday trip last weekend. The famous musical Chicago was extended for the autumn season in TTT-Theatre in Tampere, so we had to make sure to catch it while it lasts. As you may remember, we saw this musical earlier this year in London, so we knew what to expect: murder, greed, corruption, violence, exploitation, adultery and treachery - all those things we hold near and dear to our hearts (or that's what they say in the advertisement). However, due to these subject matters it may be better to take the bear cubs to see something else, for example Lion King the musical.
After the show we felt a bit hungry so we headed to one of our favorite restaurants in Tampere, the good ol' Plevna. The Christmas lights showed the way to the home of the best sausage platter on the Earth.
The Finnish Handicraft 2011 fair happened to coincide our stay to Tampere, so a visit to Pirkkahalli was inevitable for yours truly. There was a lot to see and I had to hurry to see as much as possible. I managed to visit the stall of my favorite yarn shop Poppeli and buy some yarns. There were also other kinds of handicrafts present, like Jarna Schildt's ceramic fairy and little dragons and Lappish clothes made out of reindeer and lamb wool.
Alberto picked me up from the fair and we continued our trip to Turku. Alberto had once again tickets to ÅST's production of Les Miserables – this was already the fifth time he saw the show. I stayed in the hotel, relaxing and enjoying some delicated Alberto had bought while I was at the exhibition.
On the next day we decided to start our day with some sushi. From our previous visit to Turku we knew very well where to go: to Kado Sushi in the old market hall. One just can't go wrong with their sushi selection that includes nigiri with burned salmon. As we were just about done with the sushi, Old Grey Bear and his missus arrived to join us for yet another performance of Les Miserables (yes, Alberto got to see the show for the sixth time).
This was the second time I saw this production and this time it was even better than last time. I was touched by Fantine's song ”I Dreamed a Dream” and the death of Jean Valjean at the end of the show made me cry. Cosette and Marius were wonderfully in love with each other and the fate of Eponine was just as sad as ever. To me it looked like that Old Grey Bear's missus had to wipe her eyes a few times during the show, so I think it was ok for me, too.
This was supposed to be the last performance of this show but the show still got extended for a month-long run from mid-January to mid-February next year. Make sure to catch it while you still can – Alberto already has tickets for three performances...
After such a delightful musical experience we proceeded with a dinner in Sergio's, the best Italian restaurant in town. After some delicious pizza it was time to say goodbye to Turku and make our ways back to home. This didn't, however, mark the end of our weekend of musical mayhem, as there was a concert for Alberto to play on Sunday.
As I have mentioned earlier, Alberto is sometimes playing his saxophone in Kajastus, the concert band of the local working men's association. This honorable and old orchestra celebrated its 120th anniversary on last Sunday and Alberto had managed to persuade two of his artist friends to appear as soloists. And I am quite sure he had also something to do with the Les Miserables medlay that was included into the concert programme.
The first half of the concert was dedicated to the orchestral numbers while the soloists took the stage after the intermission. Alberto's long time friend, Timo Rautiainen, took his turn first, singing two Finnish evergreens ”Peltoniemen Hintriikan surumarssi” (”The Funeral March of Hintriikka Peltoniemi”) and ”Muuttuvat laulut” (”Changing Songs”). Then it was time for princess-like Maria Lund to entertain us with a moving rendition of ”Hijo de la Luna” and more cheerful ”My Favorite Things” from ”The Sound of Music”. The concert was closed with Timo and Maria singing together Nino Rota's ”What Is Youth” off the motion picture ”Romeo & Juliet”.
The concert was a huge success but that didn't spare us from some critique by Alberto:
- Mamma mia, I played wrong during the Les Miserables – and I should know these songs inside out! And the orchestra was out of tune in places! And in addition to this...
- Hush, Alberto, it went just fine. Nobody noticed the mistakes and everybody was having a good time, I had to calm him down.
After all this, it is hardly surprising that the melodies from Les Miserables have been humming in my head for past few days...
