Lentokoneita, romantiikkaa ja epäilyttävä piirakka

Cambridgessä oli heti kättelyssä kaunista, vai mitä sanotte tästä kukka-amppelista, joka roikkui hotellimme ovenpielessä?



Alberto oli kovin odottanut, että pääsee Cambridgen lähelle Duxfordiin, jossa sijaitsee Imperial War Museumin eräs osasto. Duxford on lentokenttä, joten siellä on luonnollisesti paljon lentokoneita näytillä. Tässä kuva suurimmasta AirSpace-hangaarista. Taustalla näkyy ensimmäisenä valmistunut Concorde (sarjanumeroltaan 101, siellä sai käydä sisälläkin) ja etualalla brittiläinen toisen maailmansodan aikainen pommikone Avro Lancaster.



Museosta löytyi myös asiansa osaava lentäjä.



Myös ulkona oli koneita. Kuuluisin koneista lienee tämä amerikkalainen ”lentävä linnoitus”, B17-pommikone nimeltään Sally B. Tämä kone esitti kuuluisaa Memphis Belle -konetta siitä kertovassa elokuvassa ja siksi sen toisessa kyljessä on vielä Memphis Bellen kuva. Alkuperäinen Sally B:n kuva puolestaan löytyy toiselta kyljeltä, mutta se ei oikein ole pikkukarhuille soveliasta nähtävää, sillä neiti B oli unohtanut laittaa vaatteet päälle ennen kuvan maalaamista.



Alberto oli aivan innoissaan Duxfordissa, ja siellä olikin todella nähtävää enemmän kuin yhdeksi päiväksi.

Sotamuseon ja yhden sekä myöhästyneen että hajonneen bussin jälkeen siirryimme romanttisempiin tunnelmiin: puntingille Cam-joelle. Tältä se näyttää:



Pääsimme Alberton kanssa aivan veneen nokkaan ja siitä oli hyvät näköalat. Näimme mm. tämän ihastuttavan sillan, jonka nimi on napsaistu Venetsiasta – Huokausten silta:



Joen varrella oli yksi jos toinenkin college, tässä King’s College:



Puiden oksat olivat niin alhaalla, että kun menimme veneellä puiden ali, niihin pystyi koskemaan tassulla.



Joella asusti myös joutsenemo kahdeksan poikasensa (kaikki eivät näy kuvassa) kanssa.



Osa poikasista uskaltautui hyvin lähelle punting-veneitä. Eivätkö olekin suloisia?



Punting oli todellakin romanttista, mutta niin oli kaupungilla kävelykin, sen verran komeita rakennuksia Cambridgestä löytyi. Tässä lisää King’s Collegen rakennuksia:



Tämä rakennus puolestaan on nähtävästi jonkinlainen kirkko.



Suosikkikirkkoni oli tämä, koska siinä oli useita gargoileja.



Sukulaisia löytyi puolestaan erään kaupan ikkunasta suurin joukoin. Lienevät kokoontuneet juhlimaan kuvassa olevan hääparin liittoa.



Matkan lopuksi Alberto halusi osoittaa urhoollisuutensa, sillä törmäsimme pubiin, jossa oli hyvä piirakkavalikoima. Alberton matkan huipennus on siis tässä – steak and kidney pie!



Alberto oli ehkä hieman pettynyt, kun munuainen oli pilkottu piirakassa niin pieniksi paloiksi, mutta kyllä hän ruokaa kovin kehui. Itse tyydyin lammaspiirakkaan, mutta huomautin Albertolle, että hänen seuraavan kokeilunsa onkin sitten oltava haggis.

Tänä viikonloppuna onkin luvassa hieman keskiaikaisempaa ohjelmaa jälleen kerran. Siitä lisää ensi viikolla.

---

We started our stay in Cambridge by visiting the nearby Imperial War Museum Duxford. Alberto was awed by all those historical aeroplanes, like the first-ever manufactured Concorde and famous B17 “flying fortress” Sally B that portrayed the famous Memphis Belle in the movie. After Duxford it was time to relax and enjoy the traditional punting trip on the river Cam. It was so romantic – we even got to make friends with a swan family.

But it was romantic to walk around the streets of downtown Cambridge, too. There were many charming old colleges and churches there and even some relatives celebrating a wedding on the window of one shop. However, the climax of our UK trip for Alberto was the steak and kidney pie he had for lunch just before we had to leave back to the airport. Next time we have to head a bit norther so that Alberto can try out haggis as well.

Seikkailu Lontoossa jatkuu

Albertolla oli Lontoossa hieman nukkumisvaikeuksia. Syynä oli pulunkujerrus, joka jatkui nähtävästi läpi yön. Hotellin ikkunasta katsoessa puluihin sai kontaktin, mutta eivät ne suostuneet olemaan hiljaa.



Huolimatta nukkumisvaikeuksistaan Alberto kiersi urhoollisesti seuranani kaupungilla. Suuntasimme Westminster Abbey -katedraaliin. Sisään ei mentykään niiden komeiden tornien alta vaan tällaisesta ovesta – aika hieno tämäkin sivusta.



Kirkko oli hyvin sokkeloinen, ja paljon nähtävää riitti. Kirkossa sisällä ei olisi oikeastaan saanut kuvata, mutta Alberto väitti, ettei kielto koske karhuja. Niinpä hän ikuisti mm. tämän kappelin:



Kirkossa sisällä näimme myös kruunajaistuolin, jolla mm. kuningatar Elisabeth II (ja taisi olla niin, että myös Elisabeth I ja aika moni jopa ennen häntä) istui kruunajaispäivänään. Puinen tuoli oli sellaisessa kunnossa, että Alberto ehdotti sen maalaamista ennen seuraavia kruunajaisia. Hmm, mitähän tuohonkin pitäisi sanoa…

Westminster Abbeyn sisäpihalla oli myös kaunista.



Ehkä tärkein löytömme kirkossa oli kuitenkin tämä, Britain’s oldest door:



En kyllä oikein tiedä, pitäisikö uskoa, että voidaan tietää varmasti, että tuo ovi on koko Britannian vanhin. Ajatelkaa nyt: Ensin oli siis Britannia, jossa oli vain yksi ovi… Sitten tulivat muut ovet, mutta tuo yksi oli niiden kaikkien edelläkävijä.

Iso Benkään ei ollut kadonnut minnekään.



Myöhemmin päivällä suuntasimme akvaarioon. Oli siinä taas aihetta päivittelyyn, kun nämä kaverit uiskentelivat vastaan.



Onneksi paikalla oli myös pienempiä ja sievempiä merenasukkeja. Merihevoset ovat aina mukavia!



Alberton suosikki oli puolestaan kilpikonna.



Ja seuraavaksi virallinen tiedotus: Nemoa ei tarvitse enää etsiä. Hän löytyi Lontoosta ja näytti voivan aivan hyvin.



Alberto on ajankäytön jättiläinen – hänen mielestään ehdimme vielä Pollock´s Toy Museumiin ennen kuin Cambridgen juna lähtisi. Museo oli varsin viehättävä jo ulkoapäin.



Mm. nämä hassut asukkaat asuivat tuolla Pollockin museossa.



Muutoinkin museossa oli paljon monenlaisia leluja, ja seikkailu pienissä huoneissa ja kapeissa portaissa oli elämys sinänsä.

Pollockin jälkeen istahdimme junaan. Seuraava postaus käsitteleekin sitten Cambridgeä, tuota sivistyksen kaupunkia.

- - -

Alberto had some problems sleeping in London because of the pigeons making noise just outside of our window. This didn’t prevent him from visiting the mighty Westminster Abbey, though. There was a strict “no photo” policy in the abbey but Alberto claimed that it didn’t apply to the bears. Therefore we can now provide the photographic evidence of one of the chapels, the inner yard and Britain’s oldest door (is this really genuine???). From the abbey we continued to the London Aquarium, passing the famous Big Ben along the way. We also had time to visit the Pollock’s Toy Museum before boarding the train to Cambridge.

Musikaalia ja museoita

Nyt on sitten levätty matkastakin sen verran, että voi alkaa muistella sitä. Lontoossa aloitimme englantilaisella aamupalalla ja vierailulla Portobello Road Marketille, joka oli täynnänsä ihmisiä.



Tassuttelimme seassa sujuvasti ja ostimme myös pienen rasiallisen mansikoita, jotta saimme herkutella. Hauskan näköistä muuten, kun jokainen talo on hieman eri värinen.

Illalla oli ohjelmassa Les Miserables -musikaali.



Olimme katsomossa melkein katonrajassa ja sieltä oli vähän hassua katsella, mutta ei se mitään. Teatteri oli komeaa katseltavaa, ja Alberto on hyräillyt ja – ikävä kyllä – lauleskellut musikaalin biisejä koko ajan sen jälkeen, kun näimme sen.

Lontoossa pyöriessämme törmäsimme myös ihastuttaviin ruusuihin, jotka kurkistelivat kadulle jonkun pihalta.



Jotenkin ei voi vastustaa kiusausta, vaan on pyydettävä Albertoa kuvaamaan kaikki kauniit kukat…

Toisen Lontoon-päivän pääkohde oli V & A Museum of Childhood. Siellä oli arvokkaita sukulaisiamme.



Liisa Ihmemaassa -aiheinen shakkilauta samasta museosta oli myös aivan viehättävä.



Tällä keinuhevosella olisin mennyt heti ratsastamaan, jollei se olisi ollut vitriinissä.



Näimme myös monta arvokasta kotia tuossa museossa. Merkittävin oli tämä saksalainen 1600-luvulta:



Tässä on vielä toinen oikein viehättävä koti:



Mutta mitä ihmettä? En tiennyt, että hiiret osaavat soittaa pianoa. Enkä, että koirat osaavat kuunnella noin kiltisti sohvalla.



Myöhemmin päivällä kävelimme Towerin ohitse. Alberto oli innoissaan, kun näki muurin juurella jotain toimintaa. Onkohan noissa teltoissa prinsessoja piilossa?



Ylitimme Tower Bridgen ja kuinka ollakaan – juuri silloin se päätettiin avata. Onneksi emme jääneet nalkkiin sillalle, vaan pääsimme syöksymään hieman kauemmas, jotta näimme paremmin, kun purjevene seilasi sillan alitse.



Seuraavana päivänä ehdimme vielä käydä monessa paikassa. Mutta siitä kerron lisää seuraavassa postauksessa.

- - -

At the beginning of our visit in London we found ourselves on the Portobello Road Market, enjoying the famous musical Les Miserables and at the V&A Museum of Childhood. We also witnessed some medieval action in the moat of the Tower castle and saw the Tower Bridge opened up.

Grilli on sytytetty

Palasimme Englannista juuri sopivasti viettämään juhannusta. Alberto halusi kokeilla uutta grilliään ja niinpä paistoimme makkaraa ja hieman kyljyksiä, sillä sateesta huolimatta riitti sen verran sateetontakin ilmaa, että kuistilla viitsi olla.



Hauskaa keskikesän juhlaa lukijoillemme! Seuraavassa postauksessa palaamme englantilaisiin tunnelmiin.

- - -

We celebrated the summer solstice traditionally by burning sausages and other meat products.

Albion kutsuu jälleen

Kutsuimme Neiti Pupun apuun, sillä olemme lähdössä Lontooseen ja Cambridgeen ja jonkun on pidettävä huolta eläimistämme. Tein pitkän listan, johon olin kirjoittanut kaikki Neiti Pupun tarvitsemat ohjeet. Lahdessa ostimme Susannalta myös kyljyksiä ja kinkkua tiikerille. Alberto antoikin sille jo maistiaisia.



Kun Neiti Pupu oli ohjeistettu, siirryimme pakkaamisen pariin.



Minä pakkasin mukaan pakollisen Kalevalan ja Lumikki-satukirjan. Alberto näytti tyytyvän sarjakuviin.

Ihmettelin hieman, miksi Alberto oli ottamassa mukaan sinappia.
- Ei sieltä Englannista saa kunnon sinappia, Alberto sanoi.
- Voi Alberto rakas, siellähän käytetään HP-kastiketta.
- No mutta jos varmuuden vuoksi kuitenkin, jatkoi Alberto.

Matka tuntuu hieman jännittävältä, sillä Alberto aikoo viedä minut puntingille Cambridgessä eli sauvomaan Cam-joelle. Onneksi meidän ei tarvitse kuitenkaan sauvoa itse. Olemme myös menossa katsomaan Les Miserables -musikaalia Lontoossa. Näistä kerron lisää, kunhan palaamme Suomeen.

- - -

We are about to leave for a one week vacation in London and Cambridge. Ms. Pupu is looking after the dogs and the tiger so I had to leave proper written instructions for her. While packing I wondered why Alberto was about to take some mustard with him. According to Alberto it’s difficult to find good mustard in UK. I had to inform Alberto that in UK they usually prefer the HP sauce.

Miniatyyrien markkinoilla

Lauantaina teimme Alberton kanssa retken Lahteen, koska siellä oli miniatyyrimessut. Albertokin lähti mukaan, koska etukäteen oli kerrottu, että messuilla on näyttely myös miehille. (Loppujen lopuksi tuo osuus osoittautui melko pieneksi, mutta Alberto viihtyi silti mainiosti.)

Matkalla pysähdyimme picnicille, vaikkei ilma ollutkaan niin lämmin kuin olisi voinut olla. Eväät maistuivat silti. Evästyspaikka oli mukavalla järvikannaksella Kuhmoisissa.



Messuilla jutustelimme Hannan kanssa. Hanna kiitteli Albertoa valokuvausvinkeistä ja minä höpsötin tietenkin koirien perään.



Hannan kennelissä oli nimittäin taas ihania koiria uutta kotia etsimässä. Ehdin valita itselleni uuden koiran ennen kuin Alberto ehti kuvaamaan, joten tässä kuvassa uutta lemmikkiämme ei näy.



Hannalla oli myynnissä myös mm. ihania kukkia.



Hanna kehotti minua sovittamaan valmistamaansa ballerina-asua.



Alberto taisi säikähtää kerta kaikkiaan, kun luuli, että alan pomppia ballerinana. - Olisinko niin paljon kauniimpi, jos minulla olisi tällainen asu? kysyin. - Kyllä sinä olet jo valmiiksi niin kaunis, Alberto vastasi. Niin kai sitten, mutta oli hauska leikkiä hetken aikaa ballerinaa.

Pääsimme vierailemaan myös Hannan puutarhassa. Se oli oikein viehättävä kaikkine kukkineen.



Mutta voi voi sentään, meidänkin pitäisi varmaan hankkia koirankoppi – tai -koppeja. Alberto ihasteli Hannan koiraa ja koppia ja alkoi suunnitella koirankopin rakentamista. Mutta pihamme on melko pieni, joten koirien täytyy ehkä tyytyä olemaan kiltisti sisällä.

Yllättävin kohtaaminen messuilla oli kuitenkin tämä:



Löysimme eräästä roomboxista sukulaisiamme. He kuuluivat nähtävästi Medicien perheeseen. Ihastelimme kovin heidän historiallista kotiaan ja pukeutumistaan.

Kotiin päästyäni asetin heti Susannalta ostamani lummeasetelman kuistille. Se sopii ihanasti talomme muuhun väritykseen.



Alberto osti Hannalta pehmolelu-Akun ja myös Mikki Hiiren. Victoria Björnhufvud kuuli uudesta koirastamme ja syöksyi saman tien meille kylään. Silitettyään koiraa hetken hän huomasi Alberton uudet pehmolelut ja näytti lopulta olevan niistä vielä innostuneempi kuin koirasta.



Niin, kuten näette, uusi koiramme on puudeli. Olen hyvin tarkka nimivalinnoissa, ja siksi ne vievät yleensä aikaa, joten koiralla ei vielä ole nimeä. Tyttökoira on kuitenkin jälleen kyseessä. Katsotaan, tuleeko taas käännyttyä maailmankirjallisuuden (tai suomalaisten klassikoiden) puoleen nimeä miettiessä. Tässä myöhemminkin joutuu taas miettimään koiran nimeä, sillä meille saapuu chihuahua, kunhan Hannan kennelissä sellainen syntyy. Mutta tehdään ensin tämän puudelin olo kotoisaksi.

P.S. Myönnettäköön, että tässä postauksessa oli vain osa ostoksistamme. Loppuja esittelemme vähitellen. Alberto osti mm. grillin.

- - -

On Saturday we visited a miniature fair in Lahti. On the way there we stopped for a picnic on a cozy place between two lakes. At the fair we met Hanna who had again nice dogs and flowers for sale. And a ballerina suit. I wanted absolutely to try it out, but Alberto managed to talk me out of it. He said I was beautiful enough even without it. One of Hanna’s dogs did find a new home from us, though. Hanna also kindly let us to visit her homely garden briefly. We also found some relatives living happy renaissance life in their period-decorated roombox.

Back at home I didn’t waste time before finding a place for the water-garden-in-a-sink I purchased from Susanna. It fit perfectly on our terrace. The daughter of our neighbours, Victoria Björnhufvud, had heard that we had a new dog, a poodle, and came to see it at once. However, after seeing the adorable Donald Duck and Mickey Mouse dolls Alberto had bought from the fair, her interested for the dog lessened somewhat.