Kuin aidot roomalaiset

Vietettyään ensiksi kotikaupungissaan päivän turistina Alberto julisti, että toinen päivämme Roomassa vietettäisiin aitoon roomalaiseen tyyliin. Aloitimme siis päivän käymällä messussa Alberton kotikirkossa Santa Maria Maggioressa (Alberto asusteli pienenä niillä kulmilla). Ette voi kieltää, etteikö Alberton kotikirkko olisi komea.



Aivan nurkilla sijaitsee myös erinomainen roomalaista pizza al taglioa tarjoava Pizzeria Rustica Europa. Otimme Alberton kanssa palan kahta erilaista pizzaa ja napostelimme pikkuisiksi paloiksi leikatut pizzaherkut aamupalaksi.



Pizzalta tassuttelimme Esquilinus-kukkulan viertä kohti Colosseumia. Tuon kuuluisan amfiteatterin jo häämöttäessä pysähdyimme Via della Domus Aurealle, koska sillä on meille erityisen suuri merkitys. Tuolla paikalla nimittäin vaihdoimme ensisuudelmamme, kun olin ensimmäistä kertaa Roomassa Alberton luona kylässä. Siksipä meidän pitää aina uudelleen ja uudelleen suudella, kun osumme samalle paikalle.



Ohitimme Colosseumin ja jatkoimme Alberton suosikkipaikkaan Caracallan kylpylöille. Ne ovat valtavat rauniot, joita ympäröi mukava puisto, jossa on penkkejä. Turisteja ei ole kourallistakaan, jos vertaa vaikkapa Vatikaaniin tai Colosseumiin. Caracallan kylpylät on kerrassaan mainio paikka! Tässä näette ensin hieman picnic-kelpoista puistoa.



Itse kylpylärakennus on todellakin valtaisa. Olemme ihmetelleet Alberton kanssa jo pitkään sitä, miten nämä rauniot ovat onnistuneet pysymään niin rauhaisina. Luulisi, että ihmisiä kiinnostaisi vaellella tällaisilla raunioilla, jos kerran muutkin rauniot kiinnostavat:



Caracallan kylpylöissä on myös mosaiikkijäänteitä. Aika hienot ovat kylpylän lattiat mitä ilmeisimmin olleet.



Ja pitihän meidän saada itsemmekin kuvaan…



Kylpylän rauniot ovat vallan mainio paikka picnicille ja niinpä mekin olimme varautuneet eväillä. Alberton entisten kotinurkkien läheltä löytyi myös aivan ihastuttava leipomo, josta ostimme herkkuja pikku picnicillemme. Uskokaa tai älkää, tässä on friteerattuja kukkia.



Kukat syötyämme tassuttelimme takaisinpäin katsoaksemme Rooman valtakunnan keskuksen raunioita. Menimme siis Forum Romanumille, joka sijaitsi vanhalla tutulla paikallaan. Uutta sen sijaan oli edellisen vierailun jälkeen käyttöön otettu pääsymaksu alueelle.

- Puro fascismo, manasi Alberto, kyllä tänne on aina aiemmin päässyt ihan ilmaiseksi. No, pienen nurinan jälkeen uljas roomalaisemme kuitenkin kaivoi suosiolla kuvettaan ja niin meidät laskettiin sisään turistien kera.



Sisällä ihastelimme Antoninuksen ja Faustinan temppeliä.



Sitten kurkistimme Vestan neitsyiden pihalle. Siellä oli kaunista, sillä kukat kukoistivat raunioilla. Ikävä kyllä melko monet vestaalien patsaista olivat hajalla.



Pikku karhuna minäkin leikin Vestan neitsyttä. Nyt tyydyin poseeraamaan Vestan pyöreän temppelin edessä.



Forum Romanumilla on myös kaksi upeaa riemukaarta. Tässä näette Titukselle omistetun:



Myönnettäköön, että ihmettelimme hieman Alberton kanssa sitä, mitä riemullista riemukaarissa on. Meistä ne eivät vaikuttaneet kovin käytännöllisiltä.

Jälleen olimme kulkeneet Roomaa ristiin rastiin niin kauan, että alkoi hämärtää. Mutta sisälle ei kannattanut kyllä kiirehtää, sillä Rooma on ihastuttavan näköinen yövalaistuksessa.



Ihanasta iltamaisemasta huolimatta menimme Capitoliumin museoon. Siellä tapasimme Romuluksen ja Remuksen – niin, ja heidän äitinsä suden.



Susi oli kuitenkin hyvin ystävällinen pian vastaan tulevaan Medusaan verrattuna. Tuollaiset hiukset ovat paitsi pelottavat myös varmasti kohtuullisen vaikeahoitoiset. Ehkä Medusa ei itsekään pitänyt niistä kovin paljoa – ainakaan ilmeestä päätellen.



Käärmeitä oli luvassa vielä lisää. Joillakin lapsilla on nimittäin epätavalliset lelut. Melkein sydän kurkussa katselin, miten tälle pojalle kävisi.



Seuraavaksi hipsimme jälleen Colosseumille. Tuo Flaviusten amfiteatteri näytti vallan lumoavalta yövalaistuksessa, ja Alberto onnistui nappaamaan siitä loistavan kuvan.



Ja mitä voikaan tehdä tällaisen fiilistelyn jälkeen, kun tassut ovat aivan väsyksissä. Aivan, mennä Nuova Stellaan syömään. Tällä kertaa olimme antipaston osalta yksimielisiä: valitsimme molemmat Antipasto Miston. Se valinta ei yleensä tuota pettymystä, sillä kokoomalautasella on yleensä vain herkkuja.



Alberto halusi matkamme viimeisen päivän kunniaksi syödä pizzan ja valitsi Capricciosan.



Minä puolestani en päässyt eroon pastasta ja meren ötököistä vieläkään.



Jälkiruuaksi otimme molemmat juustolautasen.



Mutta eihän juustolautanen riitä jälkiruuaksi. Aivan majapaikkamme lähellä oli ihastuttava jäätelöbaari nimeltä L’Orso Bianco. - Haa, sukulaisia! minä huudahdin.



Meillä oli tosiaan jonkinlainen kaukainen sukulaisuussuhde jäätelöbaarin pitäjien kanssa. Jäätelövalikoimasta ei voinut myöskään valittaa. No, myönnettäköön, että minä valitsen aina yhdeksi mauksi pistaasin ja Alberto ottaa suklaata ja stracciatellaa, oli valikoima sitten kuinka laaja tahansa.



Lomamme Saksassa ja Italiassa oli hyvin onnistunut. Nyt olemme nautiskelleet kotona olemisesta. Seuraavalla kerralla tekin saatte lukea jostain muusta kuin pastasta ja raunioista.

- - -

After spending a day like a tourist in his own home town Alberto decided that our second day in that eternal city should be spent in true Roman style. So we started our day by attending a mass in Alberto’s home church Santa Maria Maggiore (Alberto used to live around here when he was young). Around the corner there is a highly recommended Pizzeria Rustica Europa that offers delicious Roman specialty, pizza al taglio. We picked up slices of two different kinds of pizzas and enjoyed them as a breakfast.

After the breakfast we walked around the Esquilinus hill towards the Colosseum. In the vicinity of this famous amphitheatre on Via della Domus Aurea we stopped for a kiss. This is our dear tradition: this was the place of the first kiss we gave each other when I was visiting Alberto in Rome for the first time. Therefore we have to kiss each other again when we are on this specific spot.

We passed by the Colosseum and continued to the Baths of Caracalla, a huge complex of ancient ruins with lovely park and almost no tourists at all. This is Alberto’s favorite place in Rome and it provides a perfect place for a picnic. After exploring the collapsed walls and the mosaic floors of the bath house we, too, sat down to have a small luncheon.

In the afternoon we headed for the Forum Romanum. To our not-so-pleasant surprise, an entrance fee had been adopted there since our last visit. Alberto was furious about it first but then he admitted his defeat and paid us in. On this famous old forum we saw the Temple of Antoninus and Faustina, the Temple of Vesta and the Arch of Titus.

The evening was slowly falling and we continued to the museum on the Capitoline hill. There are many famous statues there, like the one depicting She-wolf nursing Romulus and Remus or the head of Medusa. After leaving the museum we found ourselves quickly at the Colosseum again. The Flavian amphiteatre really is a magnificent sight in the evening when the light have been turned on and Alberto was lucky enough to get a nice photo of it.

And what is the best way to complete an exhausting two day visit in Rome? Yes, by having a dinner in Nuova Stella again. This time we both chose the same antipasto, Antipasto misto. One just can’t go wrong with it. Alberto wanted to celebrate the end of an excellent holiday with Pizza Capricciosa and I just couldn’t miss my last opportunity to have pasta with some sea food. As a dessert we had a cheese plate. However, we did have some sweet dessert as well. On our way back to our accommodation, we had some ice cream in L’Orso Bianco, a gelateria of our distant relatives.

This is the end of our Italian adventure 2009. Next time there will be something completely different, I promise.

Turisteja havaittavissa

Päätimme viettää Roomassa yhden päivän kuin turistit ja juosta ympäriinsä kaikilla nähtävyyksillä – tai no emme aivan kaikilla, sillä jätimme lähes kaikki antiikin nähtävyydet väliin. Aloitimme Santa Maria della Vittorian kirkosta, joka ei ole ehkä Rooman tärkein nähtävyys mutta jossa on eräs kuuluisa Berninin patsas. Kirkko oli pieni ja vaatimaton, kuten voitte kuvasta havaita.



No, itse asiassa kirkko oli todellakin aika pieni muttei totta puhuen kovin vaatimaton. Sitä paitsi Dan Brownin ”Enkelit ja demonit” sekä sen pohjalta tehty elokuva ovat todennäköisesti tehneet kirkosta tunnetumman, kuin on oikeastaan väliksikään. Oli nimittäin selvästi havaittavissa, että kaikki muutkin olivat tulleet ihastelemaan juuri tätä:



Berninin veistos Estasi di Santa Teresa d’Avila (Pyhän Teresan hurmio) oli kieltämättä vaikuttava.

Jatkoimme uskonnollisilla kohteilla – menimme nimittäin seuraavaksi Vatikaaniin. Onneksi olimme käyneet sekä Pietarinkirkossa että Vatikaanin museoissa aikaisemmin, eikä meidän tarvinnut siksi päästä sisälle kumpaankaan. Jonot olivat nimittäin melkoiset. Täytyy tunnustaa, että Vatikaani on meistä aika stressaava paikka, koska siellä todellakin on paljon turisteja, eikä mitään siitä syystä oikein pääse katselemaan rauhassa. Mutta Pietarinkirkon aukiolla oli mukava poseerata.



Jatkoimme innoissamme Castel Sant’Angelolle. Myös sen luona käyttäydyimme kunnon turistien tavoin ja otatimme itsestämme valokuvan.



Tassuttelu jatkui Piazza Navonalle. Siellä istahdimme hetkeksi kahvilaan aivan Fontana del Nettunon läheisyyteen.



Piazza Navonallahan on kolme suihkulähdettä. Minusta tuo Neptunus-suihkulähde on niistä hienoin ja mielenkiintoisin. No, senhän ymmärtää, kun siinä oli merenneitoja tai joitain sellaisia ja hieno mustekalakin.

Kun lähdimme Piazza Navonalta, ilta alkoi jo hämärtää. Mutta eipä siinä mitään – kunnon turistihan katsastaa paikkoja mielellään iltavalaistuksessa.



Seuraava nähtävyytemme oli siitä poikkeuksellinen, että se oli antiikin ajalta. Jos ymmärtäisin rakentamisesta yhtään mitään, ymmärtäisin varmaan, kuinka ihmeellinen rakennus Pantheon on. Minusta näyttää ihan järjelliseltä, että sen kupoli pysyy pystyssä, mutta kuulemma sen pystyssä pysyminen on suuri ihme.



Eniten ihmetystä Pantheonissa aiheuttaa tietenkin kaikesta muusta ihmeestä huolimatta katossa oleva aukko. Hienostihan sieltä taivas näkyy, mutta miksi kattoon pitää tehdä reikä? Ihmettelimme asiaa kuin turistit konsanaan.



On ilmiselvää, että turistien pitää käydä Fontana di Trevillä heittelemässä kolikoita. Niinpä mekin päätimme turistipäivän kierroksemme tälle upealle suihkulähteelle, joka näytti jopa vieläkin upeammalta iltavalaistuksessa.



Myönnettäköön, että olimme sen verran taikauskoisia, että heitimme myös kumpikin kaksi kolikkoa Trevin suihkulähteeseen. Onhan se aina silloin varmempaa, että pääsee takaisin Roomaan. Ei näin tärkeitä asioita voi riskeerata.

Pitkän päivän päätteeksi menimme jälleen Nuova Stellaan syömään. Alberto otti antipastoksi marinoituja anjoviksia.



Minä puolestani otin meriötökkäsalaatin. En vain voi vastustaa tällaisia annoksia:



Päädyimme kerrankin samaan pääruokaan: grillattuun miekkakalaan.



Lisukkeina meillä oli samantapaisia kasviksia kuin edellisenäkin iltana sekä ranskalaisia perunoita.

Seuraavalla kerralla seikkailemme antiikissa – ja syömme jälleen Nuova Stellassa.

- - -

On our first day in Rome (this time) we decided to act like the tourists and run around all possible famous tourist attractions. We started from the church of Santa Maria della Vittoria. It may not have been one of the best-known churches in Rome before, but after Dan Brown’s novel ”Angels and Demons” and the movie, it definitely have become a tourist trap. Nonetheless, the church and the famous statue “Ecstacy of Saint Theresa” were as cozy as ever.

The next stop was the Vatican. To be honest, Vatican is a very tiresome place to visit, thanks to the endless hordes of tourists. We were grateful that we had been to the Basilica of St. Peter and the museums of Vatican before, so we didn’t need to queue hours for them this time. The piazza in front of the church still was a good place to stage the traditional tourist pose.

Our tour continued to the castle and bridge of San Angelo. From there we walked to the Piazza Navona where we sat down for a cafe and wine for a while, observing the hectic life on this famous piazza. As the sun was setting, we moved on, left the piazza and headed for the Pantheon. Pantheon is a very much appreciated masterpiece of the ancient architecture, especially with the famous hole in its roof. The final destination of our day as an ordinary tourist was the Fontana di Trevi that looked marvelous with the light show.

At the end of the day it was – of course – again time to head to Nuova Stella for a dinner. This time Alberto had marinated anchovis as antipasto. I had a salad with fresh sea food. As the main course we both chose grilled swordfish.

In the next entry we complete our holiday by exploring the ancient Rome – and have our “last supper” in Nuova Stella.

Kastikkeen perässä Bolognaan

Venetsiasta huristimme Modenaan, jossa tapasimme ystävämme Timin. Hän veikin meidät istumaan iltaa ystävänsä Sandron isännöimään rock-pizzeriaan nimeltä Katamarano Rock. Alberto ja Tim höpöttelivät innoissaan asioitaan ja ehtivät myös poseerata suosikkibändinsä Led Zeppelinin julisteen edessä (pahoittelemme kuvan hämäryyttä ja rakeisuutta).



Emme myöskään unohtaneet ravita itseämme, vaan valitsimme Alberton kanssa Katamaranon pitkältä pizzalistalta Quattro Stagionit.



Modenassa saimme myös uuden ystävän: hotellin ala-aulassa asui varsin ystävällinen siili.



Modenasta kiidimme pikavisiitille Bolognaan. Törmäsimme Neptunukseen aivan kaupungin keskustassa.



Aivan lähellä Neptunusta oli Basilica di San Petronio. Kuten tiedätte, pidän kovin kirkoista, ja siksi halusinkin oitis syöksyä katsomaan, millainen kirkko olisi sisältä.



Alberto oli puolestaan kiinnostuneempi siitä, mitä kirkon edessä olevalla Piazza Maggiorella tapahtui. Siellä oli nimittäin melkoinen poliittinen mielipidevääntö meneillään. Alberto olisi myös halunnut nousta jakkaralle julistamaan ”Pane, libertà e rivoluzione!” mutta onneksi sain kiskaistua hänet tassusta mukaani kirkkoon ennen kuin hän ehti tehdä sen. Väki aukiolla oli jo ihan riittävän kiihtynyttä ilman Alberton provokaatiotakin.



Komeassa kirkossa vierailtuamme pääsimmekin ruuan pariin. Meillä oli nimittäin itse asiassa salainen tehtävä Bolognassa: etsiä aivan aitoa bolognese-kastiketta. Sen löytäminen tuntui ensin hieman vaikealta, sillä emme olleet liikkeellä aivan parhaaseen lounasaikaan. Onneksi hyväksi kehuttu Ristorante Diana pelasti meidät.

Olimme tietenkin sen verran fiksuja, ettemme syöksyneet suoraa päätä pastan kimppuun. Antipastot ensin, mamma mia! Minä söin kanaa tällaisessa muodossa:



Lisukkeena kanasta valmistettujen ja mm. pistaasipähkinöillä höystettyjen siivujen kera oli erikoista riisimössöä.

Alberto teki varman valinnan: Affetati misti toimii aina. Tällä kertaa mukana oli myös mortadellaa.



Mutta sitten pääasiaan: bolognese-kastikkeeseen! Olkaa hyvät!



Eipä voinut mausta paljon valittaa, se on sanottava. Ihmettelimme Alberton kanssa, kuinka vähän tomaattia kastikkeessa oli. Se oli aivan erilaista kuin keskimääräinen tomaatti-jauhelihakastike, jota muualla tarjoillaan bolognese-kastikkeena. Bolognalaiset eivät myöskään syö kastikettaan spaghetin kera.

Bolognese-kastikkeesta menimmekin niin sekaisin, ettemme enää tienneet, missä olimme. Ympärillä alkoi nimittäin näyttää yllättävän vähän bolognalaiselta.



- Olemmeko aivan varmasti jo lähteneet Venetsiasta? kysyin Albertolta.
Alberto pyöritteli päätään ihmeissään.
- Tuo näyttää kyllä hieman kanaalilta, hän sanoi.
Lopulta huomasimme, ettei vettä löytynyt tarpeeksi Venetsiaksi. Niinpä meidän oli uskottava, että olimme kuitenkin Bolognassa.

Bolognasta täytyy vielä esitellä Parco della Montagnolan portaat. Ihastuin nimittäin tavattomasti niiden alaosassa olevaan patsaaseen. Alberto epäili vieressä olevaa punatiilistä rauniota vanhaksi kaupunginmuuriksi.



Bolognan-piipahduksen jälkeen ajoimme junalla Roomaan. Oli tärkeää, että pääsimme illaksi syömään suosikkiravintolaamme Nuova Stellaan, sillä oli Alberton syntymäpäivä.

Söimme pitkän kaavan mukaan. Minä otin antipastoksi parmankinkkua ja melonia, ja Alberto otti yhtä lailla parmankinkkua mutta sen seuraksi mozzarellaa. Pastaksi minä valitsin herkkutattitagliatellen. Hassua, että Suomessa tulee syötyä todella harvoin herkkutatteja, vaikka pohjoisestahan niitä Italiaankin rahdataan.



Alberton pasta-annos oli klassinen Spaghetti alla carbonara.



Minun secondo piattoni oli friteerattuja mereneläviä. Oi voi, näitä on mahdotonta vastustaa!



Melkein millaisen tahansa annoksen seuralaiseksi sopii Insalata mista. Niinpä valitsin sen mustekalojen ja muiden kumppaniksi.



Alberto puolestaan söi kanaa.



Hänen valintansa lisukkeiksi olivat hieman toiseen tapaan valmistetut kasvikset.



Kyllä oli herkkua, ei voi muuta sanoa. Eipä ollut Albertollakaan valittamista syntymäpäiväillallisesta!

- - -

In Modena we met again our good friend Tim. He took us for a dinner in Katamarano rock, a pizzeria owned by his friend Sandro. Alberto and Tim had lots to talk about but they still had time to pose for a photo in front a poster of their favorite group, Led Zeppelin. We also enjoyed Katamarano’s delicious pizza Quattro Stagioni.

In the next day we continued to Bologna and spent a few hours exploring the city. On Piazza Maggiore we saw the fountain of Neptune and the basilica of San Petronio. There was also a heated political debate going on the piazza. Alberto wanted also to climb on the soap box and claim “pane, libertà e rivoluzione”, but fortunately I managed to drag him into the church before he got his turn to speak.

After visiting the church it was time for the real reason for us to visit Bologna: the famous sauce bolognese. We chose the well-known and respected Ristorante Diana as a place to taste this traditional specialty. We didn’t want, however, to miss the antipasti. I had a kind of chicken paté with rice smash and Alberto chose the classic Affetati misti. And then, finally, it was time to the famous Tagliatelle Bolognese. It is very important to point out, that this “real thing” has very little in common with the ordinary tomato and meat sauce you will be served as sauce Bolognese elsewhere. The real sauce contains surprisingly little tomato and it is never served with spaghetti.

After having this wonderful meal, we got a bit confused as the sights were suddenly more like in Venice again. However, after a while we got ensured that there definitely was not enough water around for us to be back in Venice, so we had to agree that we were still in Bologna.

After this short stop in Bologna we hurried to get down to Rome for the evening. It was Alberto’s birthday, so we wanted to celebrate by having a three-course dinner in our favorite restaurant Nuova Stella in Alberto’s original home town. Both of us chose some Parma ham as antipasti – I had mine with melon and Alberto had Mozzarella cheese with his. As primo piatto I had Tagliatelle con porcini while Alberto went for another classic pasta, Spaghetti alla carbonara. My secondo piatto was fried sea food with mixed salad. Alberto chose chicken with fried potatoes and marinated vegetables. What a delicious way to celebrate Alberto’s birthday!