Kuin aidot roomalaiset

Vietettyään ensiksi kotikaupungissaan päivän turistina Alberto julisti, että toinen päivämme Roomassa vietettäisiin aitoon roomalaiseen tyyliin. Aloitimme siis päivän käymällä messussa Alberton kotikirkossa Santa Maria Maggioressa (Alberto asusteli pienenä niillä kulmilla). Ette voi kieltää, etteikö Alberton kotikirkko olisi komea.



Aivan nurkilla sijaitsee myös erinomainen roomalaista pizza al taglioa tarjoava Pizzeria Rustica Europa. Otimme Alberton kanssa palan kahta erilaista pizzaa ja napostelimme pikkuisiksi paloiksi leikatut pizzaherkut aamupalaksi.



Pizzalta tassuttelimme Esquilinus-kukkulan viertä kohti Colosseumia. Tuon kuuluisan amfiteatterin jo häämöttäessä pysähdyimme Via della Domus Aurealle, koska sillä on meille erityisen suuri merkitys. Tuolla paikalla nimittäin vaihdoimme ensisuudelmamme, kun olin ensimmäistä kertaa Roomassa Alberton luona kylässä. Siksipä meidän pitää aina uudelleen ja uudelleen suudella, kun osumme samalle paikalle.



Ohitimme Colosseumin ja jatkoimme Alberton suosikkipaikkaan Caracallan kylpylöille. Ne ovat valtavat rauniot, joita ympäröi mukava puisto, jossa on penkkejä. Turisteja ei ole kourallistakaan, jos vertaa vaikkapa Vatikaaniin tai Colosseumiin. Caracallan kylpylät on kerrassaan mainio paikka! Tässä näette ensin hieman picnic-kelpoista puistoa.



Itse kylpylärakennus on todellakin valtaisa. Olemme ihmetelleet Alberton kanssa jo pitkään sitä, miten nämä rauniot ovat onnistuneet pysymään niin rauhaisina. Luulisi, että ihmisiä kiinnostaisi vaellella tällaisilla raunioilla, jos kerran muutkin rauniot kiinnostavat:



Caracallan kylpylöissä on myös mosaiikkijäänteitä. Aika hienot ovat kylpylän lattiat mitä ilmeisimmin olleet.



Ja pitihän meidän saada itsemmekin kuvaan…



Kylpylän rauniot ovat vallan mainio paikka picnicille ja niinpä mekin olimme varautuneet eväillä. Alberton entisten kotinurkkien läheltä löytyi myös aivan ihastuttava leipomo, josta ostimme herkkuja pikku picnicillemme. Uskokaa tai älkää, tässä on friteerattuja kukkia.



Kukat syötyämme tassuttelimme takaisinpäin katsoaksemme Rooman valtakunnan keskuksen raunioita. Menimme siis Forum Romanumille, joka sijaitsi vanhalla tutulla paikallaan. Uutta sen sijaan oli edellisen vierailun jälkeen käyttöön otettu pääsymaksu alueelle.

- Puro fascismo, manasi Alberto, kyllä tänne on aina aiemmin päässyt ihan ilmaiseksi. No, pienen nurinan jälkeen uljas roomalaisemme kuitenkin kaivoi suosiolla kuvettaan ja niin meidät laskettiin sisään turistien kera.



Sisällä ihastelimme Antoninuksen ja Faustinan temppeliä.



Sitten kurkistimme Vestan neitsyiden pihalle. Siellä oli kaunista, sillä kukat kukoistivat raunioilla. Ikävä kyllä melko monet vestaalien patsaista olivat hajalla.



Pikku karhuna minäkin leikin Vestan neitsyttä. Nyt tyydyin poseeraamaan Vestan pyöreän temppelin edessä.



Forum Romanumilla on myös kaksi upeaa riemukaarta. Tässä näette Titukselle omistetun:



Myönnettäköön, että ihmettelimme hieman Alberton kanssa sitä, mitä riemullista riemukaarissa on. Meistä ne eivät vaikuttaneet kovin käytännöllisiltä.

Jälleen olimme kulkeneet Roomaa ristiin rastiin niin kauan, että alkoi hämärtää. Mutta sisälle ei kannattanut kyllä kiirehtää, sillä Rooma on ihastuttavan näköinen yövalaistuksessa.



Ihanasta iltamaisemasta huolimatta menimme Capitoliumin museoon. Siellä tapasimme Romuluksen ja Remuksen – niin, ja heidän äitinsä suden.



Susi oli kuitenkin hyvin ystävällinen pian vastaan tulevaan Medusaan verrattuna. Tuollaiset hiukset ovat paitsi pelottavat myös varmasti kohtuullisen vaikeahoitoiset. Ehkä Medusa ei itsekään pitänyt niistä kovin paljoa – ainakaan ilmeestä päätellen.



Käärmeitä oli luvassa vielä lisää. Joillakin lapsilla on nimittäin epätavalliset lelut. Melkein sydän kurkussa katselin, miten tälle pojalle kävisi.



Seuraavaksi hipsimme jälleen Colosseumille. Tuo Flaviusten amfiteatteri näytti vallan lumoavalta yövalaistuksessa, ja Alberto onnistui nappaamaan siitä loistavan kuvan.



Ja mitä voikaan tehdä tällaisen fiilistelyn jälkeen, kun tassut ovat aivan väsyksissä. Aivan, mennä Nuova Stellaan syömään. Tällä kertaa olimme antipaston osalta yksimielisiä: valitsimme molemmat Antipasto Miston. Se valinta ei yleensä tuota pettymystä, sillä kokoomalautasella on yleensä vain herkkuja.



Alberto halusi matkamme viimeisen päivän kunniaksi syödä pizzan ja valitsi Capricciosan.



Minä puolestani en päässyt eroon pastasta ja meren ötököistä vieläkään.



Jälkiruuaksi otimme molemmat juustolautasen.



Mutta eihän juustolautanen riitä jälkiruuaksi. Aivan majapaikkamme lähellä oli ihastuttava jäätelöbaari nimeltä L’Orso Bianco. - Haa, sukulaisia! minä huudahdin.



Meillä oli tosiaan jonkinlainen kaukainen sukulaisuussuhde jäätelöbaarin pitäjien kanssa. Jäätelövalikoimasta ei voinut myöskään valittaa. No, myönnettäköön, että minä valitsen aina yhdeksi mauksi pistaasin ja Alberto ottaa suklaata ja stracciatellaa, oli valikoima sitten kuinka laaja tahansa.



Lomamme Saksassa ja Italiassa oli hyvin onnistunut. Nyt olemme nautiskelleet kotona olemisesta. Seuraavalla kerralla tekin saatte lukea jostain muusta kuin pastasta ja raunioista.

- - -

After spending a day like a tourist in his own home town Alberto decided that our second day in that eternal city should be spent in true Roman style. So we started our day by attending a mass in Alberto’s home church Santa Maria Maggiore (Alberto used to live around here when he was young). Around the corner there is a highly recommended Pizzeria Rustica Europa that offers delicious Roman specialty, pizza al taglio. We picked up slices of two different kinds of pizzas and enjoyed them as a breakfast.

After the breakfast we walked around the Esquilinus hill towards the Colosseum. In the vicinity of this famous amphitheatre on Via della Domus Aurea we stopped for a kiss. This is our dear tradition: this was the place of the first kiss we gave each other when I was visiting Alberto in Rome for the first time. Therefore we have to kiss each other again when we are on this specific spot.

We passed by the Colosseum and continued to the Baths of Caracalla, a huge complex of ancient ruins with lovely park and almost no tourists at all. This is Alberto’s favorite place in Rome and it provides a perfect place for a picnic. After exploring the collapsed walls and the mosaic floors of the bath house we, too, sat down to have a small luncheon.

In the afternoon we headed for the Forum Romanum. To our not-so-pleasant surprise, an entrance fee had been adopted there since our last visit. Alberto was furious about it first but then he admitted his defeat and paid us in. On this famous old forum we saw the Temple of Antoninus and Faustina, the Temple of Vesta and the Arch of Titus.

The evening was slowly falling and we continued to the museum on the Capitoline hill. There are many famous statues there, like the one depicting She-wolf nursing Romulus and Remus or the head of Medusa. After leaving the museum we found ourselves quickly at the Colosseum again. The Flavian amphiteatre really is a magnificent sight in the evening when the light have been turned on and Alberto was lucky enough to get a nice photo of it.

And what is the best way to complete an exhausting two day visit in Rome? Yes, by having a dinner in Nuova Stella again. This time we both chose the same antipasto, Antipasto misto. One just can’t go wrong with it. Alberto wanted to celebrate the end of an excellent holiday with Pizza Capricciosa and I just couldn’t miss my last opportunity to have pasta with some sea food. As a dessert we had a cheese plate. However, we did have some sweet dessert as well. On our way back to our accommodation, we had some ice cream in L’Orso Bianco, a gelateria of our distant relatives.

This is the end of our Italian adventure 2009. Next time there will be something completely different, I promise.