Saaristolaiselämää

Uusin Mondo-lehti kirjoitti Saariston rengastiestä ja esitteli niin paljon mielenkiintoisia paikkoja sen varrelta, että kyllähän meidän Alberton kanssa piti jatkaa Turusta saaristoon.

Aloitimme Taivassalosta, jossa on upea keskiaikainen harmaakivikirkko.



Kirkon sisällä olisi voinut nähdä upeita maalauksia, mutta valitettavasti sinne päästettiin vain ryhmiä, jotka olivat sopineet vierailusta etukäteen, joten jouduimme tyytymään kirkon ihasteluun ulkoapäin.

Taivassalosta löytyi myös viehättävä kirpputori nimeltä Etappi, jonka omistaja esitteli meille ystävällisesti myytävänä olevia esineitä. Kirpputorilla olikin jos jonkinmoista tavaraa. Perimmäinen huone näytti ihan oikealta olohuoneelta.



Tapasimme myös Mondossakin mainitun kilpahevosen. Se oli todella upea ja on varmasti ehtinyt voittaa urallaan monta kisaa, koska on syntynyt jo 1950-luvulla.



Taivassalosta jatkoimme Kustaviin, jossa pysähdyimme käsityöläiskylässä, jossa toimii mm. Kustavin savipaja. Tärkein syy pysähtymiseemme olivat kuitenkin seudun parhaat munkit. Niitä sai takanani olevasta punaisesta talosta.



Savipaja myi ymmärrettävästi keramiikkaa. Sitä löytyi myös ulkosalta upeissa väreissä. Ostin vanhalle harmaapäänallelle tuliaisiksi meriharakkamukin, koska hän sattuu olemaan kovin kiinnostunut linnuista.



Munkki ei aivan riittänyt päiväruuaksi, joten oli suunnattava Vuosnaisiin, missä oli kehuttu buffet paikassa nimeltä Boris & Maris. Siellä meitä tervehti merenneito, joka kurkotteli kohti merta.



Mutta olikos se buffet herkullinen? Kyllä oli! Kylmiä kalaherkkuja oli vaikka minkälaisia, mm. sitruuna-ahventa, aurajuustohaukea ja parmesaanilohta sekä Alberton suosikkia sinappisilakkaa. Kasviksia oli myös monenlaisia, ja tällaiset herkkulautaset me kokosimme:



Santsasimme vielä hiukan, koska pitihän lämpimien ruokien pöydästäkin jotain maistaa. Kanan kaveriksi päätyivät kuitenkin kylmäpöytien antimet, koska ne oli jo todistettu erittäin herkullisiksi.

Losseilla ja lautoilla ajelu ei kuulu jokapäiväiseen elämäämme, ja siksi saaristossa reissaaminen olikin aika jännittävää, sillä losseja tuli vastaan vähän väliä. Nautimme kannella auringonpaisteesta.



Ohimenevälle laivalle piti tietenkin vilkuttaa.



Houtskarin vierasvenesatamassa pysähdyimme ihastelemaan purjeveneitä ja nauttimaan hampurilaiset Skagen-nimisen paikan terassilla. Omassa burgerissani oli katkarapuja!



Korppoossa törmäsimme toiseen harmaakivikirkkoon.



Kirkon sisällä oli mm. kaunis alttarikaappi.



Yöpymispaikkamme Gammelgård oli puolestaan Nauvossa. Vaivaistalomenneisyydestään tunnettu talo on kuulemma ihan oikea kummitustalo. Varsinkin sisältä se näyttikin kartanolta, jossa voisi kuvitella tapahtuvan vaikka mitä. Mutta oli rakennus komea ulkoakin. Ja pihapiiri oli ihana! Shakkiakin olisi voinut halutessaan pelata auringonpaisteessa.



Täytyy myöntää, että olin hieman peloissani kummitustarinoiden vuoksi, vaikken uskokaan, että kummituksia on olemassa. Alberto oli kyllä sitä mieltä, että huoneessamme oli aave: hyttysen ininää kuului ja kuului, mutta ötökkää ei vain näkynyt. Itse olen sitä mieltä, että tämä hyttynen oli vain hyvä piiloutumaan.

Alan muuten erikoistua kukkien tarkkailuun: Gammelgårdin pihassa oli ihastuttava ruusu, joka oli pakko saada valokuvaan.



Paikan maalaisidylliä loivat myös lampaat, joista jokainen saattoi valita suosikikseen eri värisen.



Lisäksi aivan Gammelgårdin vieressä oli idyllinen rypsipelto. Auringonlaskun häipyvä valo loi keltaisen pellon, punaisen ladon ja vihreän metsän välille aivan uskomattoman kontrastin, joka Alberton tietenkin piti ikuistaa valokuvaan.



- Mahtava näkymä, tästä tulee ihan mieleen Stingin biisi ”Fields of Gold”, intoili Alberto.
- Voi Alberto, se lauluhan kertoo ohrapelloista, oli minun pakko oikaista.

Eikä Gammelgårdissa tarvinnut myöskään olla nälissään. Pihapiirissä toimi pizzeria, joka paistoi pizzansa puulämmitteisessä uunissa! Useiden kala- ja meriötökkäruokien jälkeen valitsin lihaisamman pizzan.



Viivi oli mukanamme ja pulahteli vähän väliä innoissaan mereen polskimaan. Tässä hän on juuri käynyt iltauinnilla Nauvossa.



Nauvossa kannattaa katsastella myös metsään. Nousimme korkealle kalliolle nähdäksemme tällaisen näyn:



Kyseessä on Finbyn jatulintarha. Olimme aivan ihmeissämme, ja syytä olikin, koska kukaan ei oikeastaan tiedä varmaksi, miksi ja milloin tällaisia kivilabyrintteja on rakennettu. Mielettömän hieno jatulintarha kuitenkin oli, minusta jopa hienompi kuin Stonehenge.

Niinpä niin, Nauvostakin löytyi harmaakivikirkko. Onpas niitä rakennettu saaristoon innokkaasti. Tämäkin oli oikein komea, juuri sen näköinen kuin kunnon kirkon pitää olla. Alberto oli saavuttavinaan jopa Hammer-filmien tunnelmaa kirkon läheisyydessä.



Myös Nauvon satamassa oli syytä vierailla. Sieltä löysinkin ihan oikean juhannussalon, vaikka sellaisten sesongista onkin jo mennyt hyvä tovi.



Satamassa oli mukava myös lounastaa, koska sieltä sai sushia. Hanko Sushin mökistä ostimme seuraavanlaisen lajitelman:



Minä otin myös wakemesalaatin, joka on kuvassa näkyvässä pienessä kupissa. Herkullista oli!

Kun matka kotiin päin alkoi, jo Paraisten kohdalla oli sellainen olo, että kakku maistuisi. Syy tähän oli kyllä se, että Mondossa oli kovasti mainostettu Sattmarkin tuvan prinsessakakkua. Lisää herkkua siis!



Alberton mielestä paras kohde tuli viimeiseksi. Poikkesimme vielä Kuusiston piispanlinnan raunioilla. Alberto oli hämmästyksestä ensiksi sanaton. Sitten hän totesi:
- Tuollainen raunio olisi kyllä kiva saada myös omalle takapihalle!



Rauniot olivat kieltämättä hienot. Kyllä piispat ovat aikanaan eläneet leveästi ja komealla paikalla.



Alberto oli hyvin innostunut. Näin vaikuttunut hän on taitanut olla vain Colosseumista, Pompejista – ja tietenkin Caracallan kylpylän raunioista.



Piispanlinnan luota löytyi jälleen tunnistamaton kasvi. Jos joku tietää, mikä tämä on, kertokoon.



Ja taas tuli todistetuksi, että Suomessakin on paljon nähtävää.

- - -

The Archipelago Trail

From Turku we continued along the Archipelago Trail, a road that circulates the islands on the south-west coast of Finland. Our first stop was Taivassalo, where we visited a medieval stone church and a cozy second-hand shop.

The next stop was a ceramic shop in Kustavi where they manufacture and sell all kinds of ceramic items – and extremely good donughts as well. However, as the donughts were not enough to serve as a lunch, we had to head for Boris & Maris in Vuosnainen. This nice restaurant presumably has the best lunch buffet in the whole archipelago and after tasting their fish delicates like parmesan salmon, blue-cheese pike and lemon perch we have to agree.
On the Archipelago Trail you can’t avoid a ferry ride or two. As this is something we don’t get to enjoy too often we indulged ourselves as much as possible, breathing refreshing sea air and waving to the ships passing by.

In Houtskari we stopped to eat hamburgers in their guest harbour before continuing to Korppoo where we got to see another old stone church.

We stayed overnight in Nauvo, lodging at the idyllic old mansion called Gammelgård. According to the legend the house is haunted and I was a bit terrified about the idea of sleeping there. Nothing happened while we were there but Alberto still desperately claimed we had encountered a mosquite ghost – it could be heard but not seen throught the whole night. I was not convinced of his theory, though.

We really enjoyed our stay at Gammelgård, admiring their flower garden, feeding their lambs and tasting pizza they serve from their wood oven. The setting sun was painting an unforgettable scenery with contrasting colours of yellow field mustard, red barn and green wood. Alberto managed to immortalize the landscape with his camera.

- What a sight, it reminds me of Sting’s “Fields of Gold”, he said.
- Oh, Alberto, that song was about the barley fields, I had to correct him.

Vivian accompanied us, of course, and she was anxious to go swimming every time we got close enough to the sea. Alberto was always patiently waiting for her on the beach with a towel.

There was also a lot to see around Nauvo, like the old, mystic Troy Town (or Giant’s Guard, as they are called here) in the nearby wood, yet-another stone church and a harbour. Alberto was especially facinated by the church as it reminded him of old horror movies made by the Hammer Films. I was more interested in the sushi they were serving in a small cottage in the harbour.

On the way back home we still had time to stop in Sattmark to taste their famous princess cake and to visit the ruined castle in Kuusisto. The ruins were the major attraction for Alberto and he started to plan how to build such ruins on our backyard as well.

I was able to discover yet another unidentified flower next to the ruins. Any ideas what it could be?

Looks like there is still so much to see here in Finland as well…