Alberto innostui vielä lisää saadessaan eteensä kalalautasen, jolla oli loimulohta, marinoitua haukea ja savustettuja pikkumuikkuja. Melkoinen gourmet-ateria näin markkinakeittiöstä ostetuksi.
Minä olin puolestani saanut päähäni, että paistettuja muikkuja on saatava, ja niinpä ostin annoksen niitä. Kotiin viemisiksi ostimme piirakoita, joissa oli feta- sekä kinkkutäytteet. Ne ovatkin olleet parina aamuna varsin herkullinen aamupala.
Vierailumme Ween Maan Wiljaa -markkinoilla oli valitettavasti kuitenkin melko pikainen, sillä olimme suunnitelleet viikonlopuksi myös reissun Tampereelle. Kun olimme saaneet tavaramme Pyynikillä sijaitsevalle hotellille ja palanneet takaisin keskustaan, nälkä olikin jo hiipinyt kimppuumme. Onneksi Plevnassa oli parhaillaan menossa Oktoberfest, joten suuntasimme sinne.
Alberto ei osannut päättää, mitä söisi, joten hän valitsi alkuun annoksen, jossa oli kaikkea: valkosipuliranskalaisia, Bretzen-rinkilä sekä kahdenlaisia pikkumakkaroita.
Pääruuaksi söimme molemmat hampurilaisannoksen. Hampurilaisessa oli kunnon saksalaiseen tapaan hapankaalia välissä. Ikävä kyllä se peitti alleen muut maut liiankin tehokkaasti.
Mutta mikä ajoi meidät Hämeeseen juuri tänä viikonloppuna? Tuliteatteri Flamman esitys tietenkin. Olemme käyneet katsomassa Flammaa jo kahtena aiempana vuonna. Nyt lauantai-iltana vuorossa oli Kalevala-innoitteisen trilogian toinen osa Lemminkäisen temppeli. Se oli visuaalisesti hieno, mm. Tuonelan joella uiva joutsen, joka liukui tulen läpi, teki meihin suuren vaikutuksen.
Välillä esitys kipinöi tulta niin voimallisesti, että olimme onnellisia siitä, että paikkamme eivät olleet aivan eturivissä.
Vielä poislähtiessäkin katsojia oli muistettu tunnelmallisella valaistuksella.
Esityksen takia kannatti kyllä matkustaa Tampereelle. Sille en kuitenkaan voinut mitään, että minua jäi häiritsemään se, kuinka Lemminkäisen tarinaa tulkittiin. Eihän Lemminkäinen toiminut Kalevalassa ollenkaan niin kuin esityksessä. Lisäksi Sampokin syntyili Flamman mukaan itsekseen aivan ilman Ilmarista. Albertoa nämä seikat eivät kuitenkaan haitanneet.
Sunnuntaina jatkoimme kulttuuriharrastuksia. Minun oli aivan pakko päästä Muumilaaksoon katsomaan Muumitaloa, koska se on niiiiiin ihana.
Tarkkailimme taloa kovin pitkään ja yritimme löytää sinne kätketyn aarteen, mutta ilmeisesti se oli piilotettu niin taitavasti, että tarkkaavaisuutemme ei riittänyt sen löytämiseen. Yksityiskohtia oli yksinkertaisesti liikaa.
Muumilaaksosta menimme Vapriikkiin. Siellä oli meille jo ennestään tuttu Karhun vuosi -näyttely, mutta piipahdimme sinne uudelleen, koska juuri astuttuamme sisään museokeskukseen alkoi näyttelyn opastuskierros. Päätimme osallistua kierrokselle, koska kierroksella käsiteltävät asiat ovat aina mitä ajankohtaisimpia. Tässä poseeraamme sukulaisemme kanssa.
Karhunäyttelyssä tapasimme myös tämän nuorenmiehen.
- Tuohan on aivan kuin sinä pienenä! huudahdin Albertolle.
- Minulla oli kyllä itse asiassa merimiesasu, kun olin pieni, Alberto korjasi.
Meille uusi näyttely Vapriikissa oli Moottoritieltä Marsiin -näyttely, jossa on Hannu Pekkarisen peltileluja. Ne olivat varsin viehättäviä. Näimme mm. apinakulkueen…
… ja robotteja.
Ennen kotimatkaa kävimme vielä syömässä Bella Romassa, joka mainosti uutta listaansa. Alberto ajatteli kuitenkin, että vanhassa on vara parempi, ja valitsi pääruuakseen italialaisen antipastobuffet’n, joka notkuu joka kerta herkkuja.
Minä tyydyin pieneen lautaseen buffetpöydän herkkuja ja otin sen lisäksi uudelta listalta pastan, jossa oli chiliä, katkarapuja, valkosipulia ja sinihomejuustoa. Se oli hauskan tulinen.
Asianmukainen jälkiruoka löytyi aivan läheltä. Tampereen jäätelötehtaalla on aivan Bella Roman läheisyydessä ihan oikea gelateria. Sieltä ostettu jäätelö maistui todellakin samalta kuin kotona Italiassa. Makuvalintamme eivät yllättäneet: Alberto otti suklaakakku- ja minttujäätelöä, omat makuni olivat suklaakakku ja pistaasi.
- - -
A Harvest Fair, Oktoberfest and some fire theatre
Ween Maan Wiljaa (or the Harvest of Water and Earth in English) fair was arranged again here in Jyväskylä last weekend. We hurried there as we expected to find some wild boar sausages there as we have done before. Too bad that was not the case this year but at least we got to meet a nice, colorful cow. Alberto was further satisfied when he enjoyed a gourmet fish mix of blazed salmon, balsamico marinaded pike and smoked vendace. I, on the other hand, treated myself with some vendace that was properly fried in butter. We also bought some feta and ham pasties to be taken home for breakfast.
Too bad our visit to the fair was cut rather short as we had planned also a trip to Tampere for the weekend. Our first stop there – after booking into the hotel, of course – was the good ol’ beer hall Plevna. They had the Oktoberfest celebration going on there, so we got to eat something from their special Oktoberfest menu. Alberto couldn’t make up his mind from all those tempting choices, so he ended up having everything: fries with garlic, a bretzen, sausages and a Bavarian hamburger with lots of Sauerkraut. Actually there was a bit too much Sauerkraut for my taste, as it overshadowed the other flavors rather badly.
The main attraction for our trip was of course the fire theater show by Flamma. As you may remember, we have been to see their show on two previous years as well. This time we witnessed the second part of their Kalevala trilogy, called the Temple of Lemminkäinen. There were many breathtaking visual elements, like the Flaming Swan of the River of Death, the final confrontation between Lemminkäinen and the giants or the illuminated trees along the path to the theater.
On Sunday we continued our cultural extravaganza. I felt irresistable urge to visit the Moominvalley to see the Moominhouse again – it is just sooooo beautiful. We observed the house for a very long time, trying to figure out where the Moomins had hidden their secret treasure but still we couldn’t find it.
From the Moominvalley we continued to the Vapriikki Museum Center. We had seen their The Year of the Bear exhibition before but as there was a guided tour just about to begin when we got there, we decided to participate anyway. We got to meet a lot of relatives again:
- Look Alberto, that little fella looks just like you as a kid!
- Actually, I did wear exclusively a sailor suit when I was little…
Alberto’s childhood memories provided a suitable transition to the toy exhibition provided by the toy collector Hannu Pekkarinen.
Before heading for back home we still had time to have a late lunch at Bella Roma, our favourite Italian restaurant in Tampere. They had a new menu but Alberto still chose his old favorite, a large selection of delicious antipasti from the buffet. I had a small antipasti plate and then some pasta with chili, shrimps, garlic and blue cheese from the new menu. The proper dessert was provided by the Tampere Ice Cream Factory – they are serving their excellent Italian-like ice creams in their small gelateria that is located just next to Bella Roma. Molto bene!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti