Alberto halusi heti myös makkaratunnelmaa. Ruotsalaiset näyttivät kovin innostuneilta nakkisämpylöistä, joten mekin ostimme itsellemme sellaiset – chorizomakkaralla tietenkin.
- Jättetrevligt! sanoi Alberto, joka oli ottanut muutamia ruotsin kielen aktivointitunteja Victoria Björnhufvudilta ennen matkaa.
Nakkisämpylän kanssa uskaltauduimme maistamaan ruotsalaisten suosimaa joulujuomaa, Julmustia, ja sehän maistui niin mukavalta, että ostimme sitä tuliaisiksi itsellemme.
Markkinakojuista löysimme myös syötävää hotellille. Kuka voisi vastustaa näitä juustoja? Yhdenkin – tuon sinikuorisen – nimi on Isprinsen. Halusimme maistaa niin monta juustoa, että myyjätkin olivat hieman ihmeissään.
Hyvä on, tunnustetaan! Vielä joulumarkkinoita tärkeämpi syy Tukholman-vierailullemme olivat terrakottasotilaat, jotka olivat saapuneet Kiinasta asti vierailulle länsinaapuriimme. Näyttely oli Östasiatiska Museetin luolastossa, jota on aiemmin käytetty armeijan tarkoituksiin.
Varsinaisten karhukokoakin isompien terrakottasotilaiden lisäksi näytteillä oli Han-dynastian ajalta peräisin olevia hieman pienempiä sotilaita, jotka olivat tosin varsin näyttäviä tuijottaessaan meitä ryhmässä lasin takaa.
Päänäyttelyesineet olivat henkeäsalpaavan komeita.
Eikä Kiinasta asti kannata lähteä Eurooppaan ellei ota uskollisia eläinystäviä mukaan.
Olimme kovin mykistyneitä nähtyämme terrakottasoturit, mutta päätimme kuitenkin vielä vierailla aivan lähellä olevassa Arkitekturmuseetissa, koska olin nähnyt mainoksen, jossa vihjattiin, että siellä olisi näytteillä piparkakkuja. Arvelin niiden olevan talon muodossa, joten lähdimme tassuttelemaan museolle päin.
Ja ketkä kohtasimmekaan? Terrakottasotilaat! Mikä iloinen jälleennäkeminen! Saattaa tosin olla, etteivät nämä sotilaat kestä tuhansia vuosia...
Piparisotilaiden jälkeen löysimme mm. piparipingviinejä. Ne vasta olivatkin sööttejä!
Ja jos hätä olisi yllättänyt piparinäyttelyssä, piparkakkupönttökin oli paikalla. Huomatkaa hiiri, joka kurkistaa pöntön takaa.
- Jättetrevligt! totesi vessahuumoriin mieltynyt Alberto.
Museoissa vieraillessamme oli tullut jo hämärää, ja ulos tultuamme saimme nähdä Tukholman kauniissa jouluvalaistuksessa.
Nälkä alkoi kurnia vatsoissamme, mutta onneksi tiesimme, minne kannattaa mennä, jos mieli tekee sushia. Aivan Tukholman keskustassa sijaitsee sushibaari Pong, jossa tällaisen herkkuannoksen saa 105 kruunulla.
Loistavaa asiassa on myös se, että hintaan sisältyy vihreä tee sekä misokeitto. Tarjous on kalliissa Ruotsissa sen verran ohittamaton, että täytyy tunnustaa, että vierailimme Pongissa toisenkin kerran matkamme aikana.
Seuraavana päivänä oli Skansenin joulumarkkinoiden vuoro. Jos siellä ei olisi päässyt joulun tunnelmaan, ei sitten missään. Orkesteri soitti pienellä lavalla joululauluja, ja ihmiset tanssivat kuusen ympärillä.
Tarjolla oli myös herkkuja. Söimme Alberton kanssa rieskatötteröt, joissa oli sisällä perunaa, hirvenlihaa, karpalolla maustettua kastiketta ja lakkahilloa.
- Jättetrevligt! totesi Alberto herkullisista kääröistä.
Itse ihastuin myös paahdettuihin manteleihin.
Skansenilla piti myös olla sukulaistemme pitämä puoti. Se oli kuitenkin suljettu.
Hetken ihmeteltyämme totesimme, että ilmeisesti puoti on suljettu, koska sukulaisemme ovat talviunilla.
- Hmm, pitäisiköhän meidänkin kokeilla talviunia joskus, kysyin Albertolta.
- Minä en ainakaan halua, koska itse asiassa pidän talvesta, vastasi Alberto. – Tosin luin äskettäin karhujen elämäntapalehdestä, että talviunien nukkuminen on kuulemma nykyään kovin trendikästä.
Skansenilla oli myös hauska akvaario. Ihme ja kumma, siellä eli kuitenkin eläimiä, jotka eivät varsinaisesti asu vedessä. Tapasimme mm. tämän viehättävän pikkuapinan, joka olisi todellakin mahtunut vaikka tassulle istumaan.
Kilpikonnat ja maaoravat asuivat samassa kodissa. Siitä seurasikin sitten se, että maaoravat ottivat tilanteesta kaiken hyödyn irti.
Huomasimme myös, että Nemo oli jälleen vaihtanut asuinpaikkaa. Taitaa olla melkoinen kosmopoliitti tuo kala.
Myös Alberton lemmikkihämähäkin Atahualpan sukulaisia asui akvaariossa. Tässä näette erään heistä.
Skansenilla meni melkein koko päivä, ja kun lähdimme sieltä, Alberto pääsi jälleen kuvaamaan tunnelmallisen jouluvalaistuksen.
- Jättetrevligt, totesi valokuvaajamme pakatessaan kameraa takaisin laukkuunsa.
Seuraavana päivänä pääsimme Alberton suosikkikohteeseen: Vasa Museetiin. Eikä sitä voikaan kieltää: Vasa-laiva on upea nähtävyys!
Alberto katseli lumoutuneena satoja vuosia vanhaa merestä nostettua laivaa ja sanoi:
- Pienenä haaveilin, että minusta tulisi merikarhu.
- Siksikö sinulla oli se merimiespukukin? minä kysyin.
- No siitä saamme kyllä kiittää enemmänkin mummo-Orsoa, mutta kyllähän se päällä kelpasi kuvitella olevansa Kap Hornia kiertämässä…
Palatakseni Vasa Museetiin: siellä todellakin kannattaa vierailla. Minä en ainakaan lakkaa ihmettelemästä sitä, kuinka paljon taitoa ja vaivaa käytettiin aikanaan laivojen koristeluun.
Vasa Museetin vieressä on Nordiska Museet. Koska meillä oli vielä hieman aikaa, päätimme vierailla sielläkin.
Museossa olisi voinut oppia yhtä jos toista ruotsalaisesta kulttuurista, mutta me päätimme tällä kertaa katsastaa ensisijaisesti nukkekodit. Tässä näette pari kaunista yksityiskohtaa niistä:
Ajoimme Tukholmassa enimmäkseen raitiovaunulla, ja se olikin viisasta, sillä meille tuotti hieman vaikeuksia tulkita metrossa olleita ohjekuvia. Erityisesti tämä kuva sai meidät hämmennyksiin:
- Pitääkö täällä metrossa matkustaa tuossa asennossa? Alberto kysyi hämmästyneenä ja nosti jo tassunsa ilmaan etsiäkseen oikean asennon.
- Hmm… minä yritin miettiä. – Ehkä se on kuitenkin jokin kieltomerkki… Jos vaikka metrossa ei saa matkustaa, jos on vessahätä.
- Jättetrevligt, sanoi Alberto.
Onneksi selvisimme kuitenkin ulos metrosta herättämättä enempää huomiota. Suuntasimme Biblioteksgatanille, mutta emme löytäneet sieltä kirjastoa vaan valtavan hienot jouluvalot ja paljon kauppoja.
Teimme ostoksia myös Gamla stanissa, jossa tapasimme nämä viehättävät taalainmaanhevoset.
Palasimme lopulta Suomeen sopivasti keskellä yötä, jolloin Pirkkalan lentokentän jouluvalot olivat parhaimmillaan.
- Jätterevligt! totesi Alberto tyytyväisenä laskiessaan tassunsa jälleen maan kamaralle.
Nyt Lucian päivänä Victoria Björnhufvud oli jälleen perheensä Lucia. Ja kuten arvata saattaa, hän kävi laulamassa meillekin Lucia-laulun, jotta Viivi oppisi perinteitä. Victoria ei ollut harmissaan, vaikkemme olleet pystyneet viemään perille terveisiä hänen kaimalleen.
- Kertokaa terveiset sitten ensi kerralla, hän totesi.
Tarjosimme Victorialle tuliais-julmustia sekä konvehteja.
- Jättetrevligt! totesi Luciamme.
- - -
Souveniers from Stockholm
This time we recall our recent trip to Stockholm in order to celebrate the Day of St. Lucy, a traditional Swedish feast. We had heard that there are numerous Christmas fairs in Stockholm, so we just had to find out by ourselves. And that's what we did!
On the first day we visited a fair on Stortorget in Gamla stan. There were lots of small huts selling all kinds of goodies. We bought hot dogs, some julmust (a traditional Swedish Christmas drink) and some cheese to enjoy at the hotel later in the evening.
However, probably the main reason for us to go to Stockholm were the famous terracotta warriors that were being exhibited at the Östasiatiska Museet. There were statues of all kinds and of all sizes – and all of them were magnificent. We were so awed after exploring the exhibition that we thought we needed a break with something lighter. There was an exhibtion of gingerbread houses in the nearby Arkitekturmuseet, so we thought it would be funny enough to experience after the terracotta army. But what was the first thing we saw there? A gingerbread miniature of the aforementioned terracotta warriors – nice to meet you again, guys! We also got to see some gingerbread penguins and a gingerbread toilet (with a mouse).
By that time the short Scandinavian winter day started to fade to the dusk and it was perfect time to have something to eat. As this was not our first time in the capital of our western neighbor, we had a good idea where to head for. Pong Sushi Deli is a small Japanese restaurant in the downtown Stckholm that serves excellent sushi in very low prices on Swedish standards – and that even includes the miso soup and green tea.
On the next day it was time to visit the great Christmas fair on Skansen. Now that is the place where the spirit of Christmas really comes true. There was live music and people were dancing around the Christmas tree. There were all sorts of goodies for sale, like moose meat and mashed potatoes wrapped in a thin bread or hot mandel pralines. Our relatives also have a shop of their own at the Skansen Zoo, but this time it was closed. We were a bit confused about it first but then we figured out that our relatives have gone to the hibernation. Alberto mentioned that he had read from some bear gentleman’s life style magazine that hibernating is actually rather trendy thing nowadays. There is also a nice aquarium on Skansen and we got to meet nice little monkeys, turtles (with their squirrel friends), some spiders and our old friend Nemo again there.
On the last day of our trip we started by visiting Vasa Museet that host an old ship that originally sunk on its maiden voyage in 1628 and was recovered and restored for the museum back in 1950s and 1960s. Seeing the ship made Alberto to recall his childhood fantasy of becoming a sailor and he spent hours on exploring all the details and taking photographs.
Our next stop was Nordiska Museet with its nice collections of all kinds of things, including cozy doll houses. From there we continued back to the downtown for shopping. There we also got to travel with the underground. We had some troubles on interpreting one of the instruction pictures, though. Alberto thought first that one has to assume such a posture while traveling in the undergound, but I then figured out that it must mean that you are not allowed to enter the train if the nature is calling.
After some serious shopping at the Gamla stan and Biblioteksgatan, it was time for us to head back home. We landed on the Pirkkala airport near Tampere just after midnight and got to see the airport Christmas lights in their full glory.
Earlier today Victoria Björnhufvud, the daughter of our Swedish neighbors, paid us a visit. She was clad as St. Lucy to celebrate her day and she was singing traditional Christmas songs for Vivian. We rewarded her with some pralines and some julmust we had bought from Stockholm. What a nice way to celebrate the day of St. Lucy!
4 kommenttia:
Olipa teillä kiva reissu! Sitä aina ihan unohtaa, että noin lähellä olis noin kiva kaupunki... olis helppo vierailla useammin. Kiitos visiittikohdevinkeistä!
Hauskoja nuo piparipingviinit. Viivi ei tainnut sentään olla mukana reissussa niitä näkemässä. ;) Teillä on joka tapauksessa selvästi ollut mahtava reissu.
Ei huonoja reissuja kannata tehdä :-)
Kommentoimatta sen kummemmin merimiespukua täytyy vain todeta, että onpa teillä kyky bongata nuo juustokaupat joka kaupungista. Vieläkin silmissäni pyörii se kesämatkan juustokuva.
Lähetä kommentti