Ihan oikeaa pizzaa, vihreyttä ja Väinölä livenä

Teatterireissu Turkuun ei ollut meille vielä tarpeeksi, joten kun Maria ja Sergio lupautuivat hoitamaan Viiviä parin päivän ajan, suuntasimme oitis Helsinkiin kulttuurimatkalle. Samassa yhteydessä ajattelimme testata maanmiestemme ravintolaa Il Duettoa, joka sijaitsee Kampissa. Olimme lukeneet Helsingin Sanomista, että siellä pizzantekoon suhtaudutaan asian vaatimalla hartaudella. Mukana ruokaelämyksessämme oli Stadinalle.

Koska antipastot ovat italialaisen keittiön helmi, emme jättäneet niitä väliin tälläkään kertaa. Stadinalle valitsi hauskat kesäkurpitsarullat, jotka oli täytetty juustolla ja lohella tai kinkulla.



Me Alberton kanssa otimme puolestamme antipasto miston. Alberto tiedusteli ensin hyvinkin tarkkaan, mitä se sisältää. Mortadellasta ei kuulemma pidetä Suomessa kovin paljon, joten sitä ei valikoimassa ollut. Valittamisen aihetta meille ei kuitenkaan jäänyt: annos oli kaunis ja sisällöltään monipuolinen sekä maukas.



Minä söin pääruuaksi pizza biancon, jonka päällä oli rukolaa, mozzarellaa, kirsikkatomaatteja ja parmankinkkua.



Alberto ei voinut vastustaa vanhaa kunnon Capricciosaa. Pizzan syötyään hän oli sitä mieltä, että se oli selkeästi italialaisin pizza, minkä hän on Suomessa saanut syödäkseen.



Itse asiassa Alberto oli niin tyytyväinen ruokapaikan valintaan, että hän kävi seuraavana päivänä maistamassa toistakin Il Duetton pizzaa, nimittäin Napoletanaa.



Illalla vuorossa oli kulttuuriosuus. Kävimme katsomassa Wicked-musikaalin Helsingin kaupunginteatterissa. Päähenkilö oli epäilyttävän vihreä…



Musikaalin pääosien esittäjät Maria Ylipää ja Anna-Maija Tuokko lauloivat lumoavasti ja olivat muutenkin mainioita rooleissaan. Sen sijaan olisimme halunneet esitykseen vielä lisää taikuutta ja suuremman roolin ilma-akrobaateille.

Alberto oli sunnuntain kovin varattu, mutta minä suuntasin Kansallismuseoon, koska tiesin, että siellä olisi mahdollisuus kurkistaa Väinölän elämään. Kansallismuseossa on nimittäin parhaillaan Unelmien koti -näyttely.

Ovenpielessä oli vastassa varsin näyttävä sukulainen.



Kansallismuseon aulassa sain tutustua Akseli Gallen-Kallelan kuviin, jotka näyttivät hämärästi tutuilta. Ai niin, nämähän ovat sieltä Kalevalasta.





Uskomatonta kyllä Kalevalan miehet olivat valmiita tekemään naisen saadakseen mitä tahansa. Mahtaa tuo kyisen pellon kyntäminenkin olla vaarallista puuhaa…

Sitten pääsinkin itse asiaan. Näyttelyn kuukauden nukkekoti oli Paula Purhosen omaisuutta. Siellä vallitsi rauhallinen vanhanajan tunnelma. Tässä näette nukkekodista yksityiskohdan:



Näyttelyssä oli paljon nähtävää, mutta ei voi mitään - Maria Malmströmin Väinölän näkeminen ihan oikeasti eikä vain kuvissa oli huippukokemus!



Väinölän jokaisessa huoneessa oli niin paljon yksityiskohtia, että taloa olisi voinut katsella vaikka kuinka kauan.



Nukkekotien lisäksi Kansallismuseon näyttelyssä oli kiintoisia nukkekodin esineitä, joita ei ollut sijoitettu mihinkään taloon. Näyttelyn vanhimpia esineitä olivat nuo etualalla näkyvät hopeaesineet.



Näyttelyn hurjin esine oli kuitenkin tässä:



Uskokaa tai älkää, tämä talo - ja sen katolla vartioiva koira - on veistetty mammutinluusta! Tähän ei kyllä osaa sanoa mitään.

Pian Helsingin-matkan jälkeen Alberton oli lähdettävä työmatkalle Saksaan. Minä jäin kotiin edelleen kylässä olevan Marian ja Sergion seuraksi.



Alberton lähtiessä Maria muistutti, että emme ole vieläkään esitelleet kaikkia joulukalenterivaihdon luukkuja. Se on luvassa ensi kerralla.

---

Real pizza, green ladies and a famous doll-house

The theater trip to Turku was not able to satisfy our hunger for culture completely. So, when Maria and Sergio offered to look after Vivian for a few days, we immediately took the opportunity to take a weekend off in Helsinki.

We started by trying out a promising Italian trattoria Il Duetto as we had heard that they are taking their business seriously, especially what comes to making pizza. Our friend Stadinalle joined us for this culinary expedition.

And what an expedition it was. We started with lovely made antipasti. Stadinalle chose some zucchini rolls filled with cheese, salmon and ham, where as I myself and Alberto wanted to sample more tastes and chose traditional antipasti misti. For the main course we had pizze. I had pizza bianco with fresh rucole, Mozzarella, cherry tomatoes and Parma ham. Alberto couldn't resist the traditional pizza Capricciosa and after the meal he declared that this has been the best pizza he had been
served in Finland ever. Alberto was so happy about Il Duetto's pizzas that he went there also the next day to try out their pizza Napoletana.

After the pizza we headed to the City Theater of Helsinki to see the famous musical Wicked. I was initially a bit suspicious about it because of the green protagonist, but after the show I was quite satisfied.

Alberto had made some arrangements of his own for Sunday, so I took the opportunity to visit The National Museum of Finland on my own. The impressive paintings by Akseli Gallen-Kallela portraying famous scenes from the Finnish national epic Kalevala greeted me on the main hall. The main reason for me to visit the museum, however, was "Dream Homes" exhibition that included Maria Malmström's famous doll house called Väinölä. Seeing the house in real life was an unforgettable experience for me - I had been admiring it in photos for so long.

In addition to doll houses there were also many other interesting artefacts like some fine silver ware and a miniature house carved of the Mammoth bone!

A few days after the trip to Helsinki, Alberto had to leave for a business trip in Germany. I had to stay home, but fortunately Maria and Sergio are still here to keep me company. Maria also pointed out, that I haven't blogged about the last batches of the presents I got from the Christmas calendar swap, so that's what we will tackle next time.