Vieraamme nukkuivat jälleen siskonpedissä ullakolla, ja Viivi vaati, että myös hänen sänkynsä kannetaan sinne, jotta hän saa nukkua uusien ystäviensä kanssa. Niinpä Alberto ja Sergio ryhtyivät roudauspuuhaan. Viivi seurasi tarkasti rappusista, että kaikki sujui asianmukaisesti.
Albertolla oli vielä hyvin muistissa Roberton viimevuotinen purnaus aamupalaksi tarjotuista kinkkuleivistä. Niinpä hän oli tänä vuonna varautunut valmistamaan kaikkien aikojen kinkkumunakkaan. Munakkaassa oli kinkunpalojen seurana paprikaa ja stilton-juustoa.
- Molto bene, hykerteli Roberto munakasta maistellessaan.
Koska ilma oli mainio, päätimme uskaltaa jättää lapset urhoiden hoiviin ja lähdimme naisten kesken ulos.
- Onko täällä aina näin paljon lunta? Giovanna kysyi ihastuksissaan.
- No ei aivan, minä vastasin, eivätkä kaikki ole lumesta edes kovin innoissaan.
Mutta me olimme. Oli ihanaa, kun ei ollut kovin kylmä mutta maisema näytti kuitenkin ihastuttavan talviselta, suorastaan satumaiselta.
Uudeksivuodeksi Roberto perheineen lähti takaisin Italiaan. Sergio ja Maria jäivät vielä seuraksemme, ja Albertolla olikin heti ohjelmaa heidän päidensä menoksi. Hän oli nimittäin jo lokakuussa varannut meille liput Turussa esitettävään Les Miserables -musikaaliiin. Arvatkaapa vain, pidättelikö häntä mikään.
- Musikaali esitetään ruotsiksi… minä yritin.
- Jättetrevligt! huudahti Alberto ja kiiruhti ottamaan vielä pari tukiopetustuntia ruotsin kielessä Victoria Björnhufvudilta.
Åbo Svenska Teaterin Les Misarables oli elämys. Alberto oli aivan innoissaan - niin innoissaan, ettemme me muut oikein päässeet hehkuttamaan esitystä, vaikka yhtä lailla pidimme siitä. Erityisesti Alberto oli mielissään siitä, että kaikkien roolien esittäjät todella osasivat laulaa. Cosettea lapsena esittänyt tyttö oli niin hellyttävä, että kyynel meinasi tulla silmäkulmaan.
Löysimme myös Turusta hauskan jouluikkunan. Siinä näytti olevan lumen alla koloja, joissa tapahtui jotain…
Kun menimme lähemmäs, näimme metsäneläimet puuhailemassa jouluisia askareita. Siili oli herkkujen äärellä…
… ja ketut paketoivat lahjoja.
Saimme mainion vinkin siitä, missä Turun kaupungin uudenvuodenilotulitusta kannattaa seurata ja katselimmekin sitten puolenyön aikaan Teatterisillalla kuono kohti taivasta. Ja kyllä ilotulitus oli komea!
Näiden kuvien myötä kaikille toivotan kaikille blogini lukijoille hyvää vuotta 2011!
- - -
After the Christmas, a new year
Vivian, Giulia and Vittorio spent the whole Christmas holiday playing around the house. Vivian was so happy about her new friends that she insisted her bed to be carried into the attic where the guests were lodging so that she can sleep with Giulia and Vittorio.
Alberto had not forgotten Roberto’s complaints about the ham sandwiches that were served as breakfast last year. This time he invented a more creative way to serve the left-over ham by using it as a filling for omelets with some bell peppers and the Stilton cheese.
As the gentlemen were looking after the kids, we bear ladies got the opportunity to take a walk in the nearby wood to catch some fresh air.
- Is there always so much snow, asked Giovanna, who was very enthusiastic about the white Christmas.
- Well, not always, and there are also people who do not like about it when there is, I answered.
Unfortunately Roberto, Giovanna and the kids had to leave back to Italy just before the New Year, but Sergio and Maria are staying with us a little bit longer. Alberto had planned some special programme for us for the New Year – he had procured tickets for the Les Miserables musical in Turku! The Åbo Svenska Teater had managed to stage a delightful production of this favorite musical of Alberto and it didn’t bother us at all even if it was in Swedish.
While in Turku we also managed to see some cozy window displays and witnessed the fireworks celebration of the New Year.
Happy New Year to all of you!
1 kommentti:
Voi miten söpö Viivi on! Mukavaa uuttavuotta Orsoillekkin!
T: Saimi
Lähetä kommentti