Astuttuamme majatalon ovesta sisään saimme heti kuulla, että meille on varattu vihreä huone. Se kuulosti kiintoisalta, ja totta tosiaan huone oli vihreä! Sängyn päällä oli vihreä peitto, ja sängyssä oli vihreät lakanat. Sohvalla oli vihreä päällinen, ja vessakin oli vihreä käsipyyhettä ja saippuaa myöten.
Majatalon takana oli viehättävä puutarha, jossa käveleskelimme illalla.
Seuraavana aamuna ajoimme Fiskarsiin katselemaan paikkoja, vaikka olimme siellä jo aiemmin käyneetkin. Alberto halusi ehdottomasti poseerata ruukin padon luona. Minä puolestani viehätyin vielä enemmän hieman rauhallisemmasta vesimaisemasta.
Löysimme Fiskarsista pari hauskaa siiliä, jotka halusivat lähteä mukaamme. Toinen on hieman unisen näköinen, toinen taas valmiina seikkailuihin vaikka heti.
Ajoreittimme kulki useiden keskiaikaisten kirkkojen ohi, joten pitihän kirkkoihin tutustua myös sisäpuolelta. Matkaoppaaksi olin ottanut Markus Hiekkasen kirjan Suomen keskiajan kivikirkot, josta olikin varsin paljon apua. Ensimmäiseksi suuntasimme Pohjan kirkkoon.
Päästyämme sisälle kirkkoon kirkossa ollut opas kiinnitti huomiota opaskirjaani. Hän sanoi, että hänenkin pitäisi hankkia tuo mainio kirja. Siitä sitten alkoikin varsin pitkä keskustelu, jonka aikana opimme yhtä jos toista Pohjan kirkosta. Alberto ehti jopa suunnitella kirkon oppaan kanssa urkujen äänentoistoa. Mutta olipa kirkossa katsottavaakin – se oli todella kaunis ja erikoinenkin, sillä kirkon laivat olivat eri kokoiset ja holvaus siis epäsymmetrinen.
Keskiaikaisuuden puutteesta ei voinut valittaa, sillä kirkon vanhin veistos oli kaunis Neitsyt Maria, joka on peräisin 1300-luvun alusta.
Erittäin vaikuttava oli myös Pietá, joka on veistetty 1400-luvulla.
Pohjan kirkossa ei ollut kovinkaan monta keskiaikaista maalausta, mutta opas päästi meidät sakaristoon katsomaan siellä olevia maalauksia. Niinpä näimme mm. tämän hauskan veneen.
Kirkkoon perehtymisen jälkeen suuntasimme kohti Tammisaarta, jossa huomasimme olevamme nälkäisiä. Onneksi olimme aamupalalla kuulleet eräältä oululaisperheeltä hyvän vinkin: Tammisaaressa olisi ravintola nimeltä Knipan, jossa olisi mainio kalapöytä. Turisti-infon ohjeiden mukaan löysimmekin ravintolan helposti. Ilman vinkkiä sinne ei olisi kyllä eksynyt, sillä se sijaitsi aivan laiturin viimeisimmässä kulmassa.
Kalapöytä oli todellakin herkullinen! Alberto oli aivan innoissaan maistellessaan sillejä ja muita kaloja. Uskonpa, että vanhan harmaapäänallenkin kielelle herahtaa vesi, kun hän näkee tämän kuvan:
Tammisaaren kirkko ei ollut keskiaikainen, mutta annoimme sen sille anteeksi, sillä se oli muutoin varsin viehättävä.
Sisälle kirkkoon oli tuotu kukkia, jotka oli aseteltu penkkien päätyihin – yksinkertainen mutta kaunis koristelu.
Kirkon lasimaalaukset olivat poikkeuksellisen komeat. Huomasimme, että Kustaa Vaasakin oli päässyt mukaan.
Sitten viipotimme eteenpäin. Alberto välillä kyllä ihmetteli vauhdikkuuttani, kun kiidin Tammisaaren viehättävillä kujilla.
Näin elokuvaharrastajina kiinnitimme huomiota Tammisaaren ihastuttavan vanhanaikaisen näköiseen elokuvateatteriin. Valitettavasti juuri ohikulkuhetkellämme ei ollut näytöksiä alkamassa.
Tammisaaresta lähdettyämme päädyimme vähemmän yllättävästi Raaseporin linnanraunioille. Alberto ei näet osaa ajaa niiden ohitse käymättä hieman kuvaamassa raunioita.
Matkamme jatkui sitten vielä yöksi vakiolukijamme luo Lohjalle. Siellä meistä pidettiinkin kovin hyvää huolta. Kiitoksia vielä oikein paljon!
Lohjalta oli aika suunnata kohti kotia – muttei tietenkään suoraan. Hollolan kirkon aukioloajat osuivat kerrankin yksiin meidän aikataulumme kanssa, joten suuntasimme Hollolaan. Kirkko on varsin tuttu vanhalle harmaapäänallelle ja hänen muorilleen, sillä he ovat menneet siellä naimisiin. Siksi paikka kiinnosti minuakin erityisesti.
Heti asehuoneessa alkoi hurja meno: Pyhä Yrjänä oli tainnuttamassa lohikäärmettä 1500-luvulta peräisin olevassa veistoksessa.
Vielä pelottavampi oli asehuoneen seinässä olevan maalaus helvetin pedon kidasta. Maalaus oli kulunut melkoisesti, mutta onnistui silti nostamaan karvani pystyyn.
Kirkko oli sisältä erittäin kaunis. Hieman tosin ihmettelin sitä, että pylväät oli sijoitettu keskelle käytävää. Kuinkas hääparit nyt löytävät alttarille, kun pylväät ovat tiellä?
Kirkon seinällä oli varsinainen vaakunakokoelma, johon liittyi mielenkiintoinen tarinakin. Vaakunoiden tehtävänä oli koristaa erään miehen hautajaisia: sen, jonka vaakuna on isoin tietenkin. Ikävä kyllä vaakunoiden kaivertaminen ja muut hautajaisvalmistelut kestivät niin kauan, että kuollut mies joutui odottamaan multaanpanoaan (tai kirkon lattian allehan hänet itse asiassa haudattiin) kolme vuotta. Mahtoi olla pitkäveteistä.
Hollolan kirkossa oli myös todella paljon kauniita keskiaikaisia veistoksia. Näistä herkin oli Pietá-veistos, jonka näette tässä:
Koska huomasimme, että Lammin kirkko oli myös sopivasti matkamme varrella, pistäydyimme myös siellä. Kirkko näytti ulkoapäin varsin tyypilliseltä keskiaikaiselta kivikirkolta.
Opaskirjamme kertoi, että Lammin kirkon seinästä löytyy kaksi myllynkiveä, tai ainakin sellaiseksi epäiltyä kiveä. Voitte tiirata, löydättekö ne.
Sisältä kirkko olikin yllättäen vähemmän keskiaikainen. Syy tähän oli se, että kirkon sisäosat olivat vahingoittuneet ikävissä tapahtumissa vuonna 1918, minkä vuoksi kirkko oli saanut aivan uudet maalaukset. Ja ne olivatkin komeat!
Lammilta ajoimmekin sitten viimein kotiin. Kivikirkkojen osalta matkamme oli kovin opettavainen ja muutoinkin näimme paljon kaikkea mielenkiintoista. Kyllä matkustelu Suomessakin ehdottomasti kannattaa!
Kotiin päästyämme askartelin meidät majoittaneelle vakiolukijallemme kiitoskortin, joka siis lähti postin mukana kohti Lohjaa. Tässä vielä korttihössötystä ja kuva valmiista kortista:
- - -
Round and round in Raasepori
From Turku we continued our holiday trip towards the south of Finland. Our first stop was Villa Taika B&B in Anstkog near Fiskars. We stayed in the Green Room which was, as the name implies, decorated with all things green. Even the soap and hand towel were green. The garden behind the house was also green and we took the opportunity to take a walk there before going to bed.
On the next day we stopped to revisit Fiskars and take a few photos. Alberto posed by the workshop dam where as I chose to be photographed by the river side. We also met two hedgehogs who wanted to join us – how nice!
During the southern leg of our trip we passed a good number of old churches. We were aware of this before leaving, so I had a book about Finland's medieval stone churches by Markus Hiekkanen with me as a guide. The first church we visited was in a village called Pohja. This church was very special, as it has an asymmetric vault, as you can see from the picture. We also got to see some old paintings in the sacristy and medieval wood statues of Virgin Mary and Pietá.
From Pohja our trip continued to Tammisaari, where we got to eat from a highly recommended fish buffet of restaurant Knipan, which is located at the end of a long pier - thanks to the family from Oulu who hinted us about the place during the breakfast in Villa Taika! After the lunch it was time for the second church of the day. The church in Tammisaari was not from the middle ages, but with its light interior with flowers, green leaves and handsome glass paintings it was definitely a charming place. We also had time to take a walk in the old town, where we spotted a cozy old-fashioned movie theatre.
A long-time reader of this blog had promised us a place to stay for the night in Lohja, so that was the final destination that day. However, on our way there Alberto wanted still to visit his favorite castle ruins in Snappertuna and take – yet again – a few photos there.
After some wonderful Pavlova cake, liquore al limone and good nights sleep it was time to head back home – but not directly, of course, as there were still a few more churches to see along the way. The first church of the day was in Hollola. I have wanted to visit this church for a very long time, as it is the place where the Old Grey Bear and his missus got married all those years ago. The church is also famous for its decoration and there definitely was a lot to see: St. George and the dragon, the painting of the mouth of the beast of Hell, a wall full of heralds and a medieval statue of Pietá from the middle ages.
The final stop on our trip was the church in Lammi. This church was also built in the medieval times but as it was burned back in 1918, it now sports a rather modern interior. As a nice detail, two mill stones have ended as part of the outer wall of the church – see if you can spot them from the picture.
There is indeed a lot of nice things and places to see here in Finland, too. And lots of nice people to meet – as a token of our gratitude I made a small thank you card for our long-time reader who provided us with the bed and breakfast in Lohja.
1 kommentti:
Aivan matkan varrella Tammisaaresta Lohjalle olisi ollut vielä Karjaa keskiaikaisen kivikirkkonsa kanssa.
Lähetä kommentti