Opimme heti ensimmäisen lontoolaismusikaalin nähtyämme, että Lontoon-matkaan on ehdottomasti joka kerta ja aina sisällytettävä vähintään yksi musikaali. Tämä vähimmäisvaatimus tuli nopeasti täytettyä. Saavuin Lontooseen perjantai-iltana, ja heti seuraavana päivänä rynnistimme Alberton kanssa iltapäivän matineanäytöksiin. Tällä kertaa tosin valitsimme eri musikaalit: Alberto meni katsomaan Phantom of the Operan, ja minä suuntasin Apollo Theatreen Wickedin pariin, sillä näin Phantomin jo viime vuonna.
Musikaaleissa on menoa ja meininkiä, mutta niin oli kaduillakin vielä tavallista enemmän, sillä Lontoossa ollessamme siellä pelattiin Mestareiden liigan loppuottelu. Barcelonan kannattajat pitivät valtaisaa älämölöä Piccadilly Circusilla, kun Alberto oli menossa teatteriin. Ehkä he ennakoivat jo sitä, että Barcelona todellakin voitti mestaruuden.
Lauantai-iltana oli vuorossa yhteisesti katsottu musikaali: Chicago. Se olikin melko lailla pelkistetympi kuin muut näkemämme musikaalit. Suurimman tilan lavalla vei orkesteri, jonka edessä oli sitten tanssia ja laulua vaikka millä mitalla. Ihmettelimme Alberton kanssa kovin, kuinka näyttelijät niin sujuvasti taipuivat vaikka millaiseen tanssiin ja lauluun yhtäaikaisesti.
Musikaalien jälkeen oli syytä rauhoittua hieman. Niinpä suuntasimme Highgaten hautausmaalle, joka on ihan oikea viktoriaaninen hautausmaa. Highgaten läntiselle puolelle pääsee vain oppaan kanssa, joten odotimme kiltisti, että seuraava kierros hautausmaalla alkaisi. Opas kierrätti meitä maahan uppoavien hautojen ohitse, näytti egyptiläisen kadun, hienon leijonapatsaan ja nukkuvan enkelin. Saimme myös kuulla paljon tarinoita hautausmaalle haudatuista ihmisistä.
Highgaten hautausmaan itäiselle puolelle pääsi tassuttelemaan itsekseen. Menimme ensin etsimään Karl Marxin haudan, koska hän lienee tunnetuin Highgateen haudattu. Ikävä kyllä Marxin hauta oli mielestämme lähinnä pönöttävä...
Niinpä siirryimmekin vähemmän tunnettujen ihmisten haudoille. Highgatessa ei saa kuvata kauhuelokuvia, mutta jotenkin tuntuu, että sinne ei mielellään menisi yön pimeydessä...
Viehättävän rauhallisen hautausmaan jälkeen jatkoimme matkaamme Camden Marketille, jossa oli odotettavissa ihmispaljoutta. Ihmisiä olikin paljon, mutta liikaa ahtauden tunnetta ei ihme kyllä tullut. Ihastuimme Alberton kanssa Camdeniin. Siellä oli paljon katseltavaa, ja ainut ikävä asia oli se, että olimme juuri syöneet emmekä siksi jaksaneet maistaa mitään ihanista ruokakojuista, joissa oli tarjolla vaikka minkämaalaisia ruokia.
Seuraavana päivänä tassut veivät meidät Lontoon eläintarhaan. Pingviinit olivat saaneet vain muutama päivä aikaisemmin aivan uuden altaan, joten olihan meidän nähtävä se!
Viivi sai kovasti terveisiä kaikilta eläintarhan pingviineiltä. Erityisen pitkät terveiset lähetti tämä pingviini, joka ei vielä ollut kammannut töyhtöjään yöunien jälkeen.
Hauskimpia paikkoja eläintarhassa oli perhostalo, jossa perhoset lentelivät ympäriinsä ja jossa sai kävellä, kunhan ei häirinnyt asukkaita. Talossa asui todella kauniita perhosia.
Myös mangusteja on aina mukava tavata. Välillä heidän kanssaan on tosin hieman vaikea päästä juttusille, koska he keskittyvät niin tarkoin ympäristönsä tarkkailemiseen.
- Anteeksi, mitä asiaa? halusi tämä mangusti tietää.
Hämmennyimme niin, ettemme osanneet vastata mitään.
Piikkisika oli meille aivan uusi tuttavuus. Luvalla sanoen hän oli yllättävän iso – ja yllättävän valkoinen. Takana tosin näette hänen tummemman ystävänsä takapuolta.
Yllättäen tapasimme myös valtavan kilpikonnan. Hän oli kotoisin Galapagokselta. Alberto kommentoi hänen vauhtiaan hieman hitaaksi, mutta epäilen, että kilpikonna oli omassa sarjassaan varsin vauhdikkaalla päivälenkillä.
Kilpikonnan naapurissa asui aivan oikea lohikäärme.
Lohikäärmeen asunnon ikkunassa useimpia eläinlajeja käskettiin varomaan, sillä otuksella oli varsin pitkä ruokalista. Mm. peurojen, villisikojen, kyykäärmeiden ja krokotiilien käskettiin olla varuillaan. Onneksi karhut eivät olleet listalla.
Pistäydyimme pikaisesti myös eläintarhan akvaariossa, sillä halusimme tietää, oliko Nemo taas muuttanut asuinpaikkaansa. Olipa hyvinkin.
- Eihän sitä kauaa jaksa samassa paikassa asustella, Nemo totesi.
Illalla suuntasimme jälleen musikaaliin, sillä eihän Alberto osaa käydä Lontoossa näkemättä edes yhtä kertaa Les Miserablesia.
Emme malttaneet pysyä koko matkaa vain Lontoossa. Niinpä osallistuimme retkelle, jolla näimme Windsorin ja Oxfordin. Ensiksi tie vei Windsoriin, jossa tutustuimme tietenkin Windsorin linnaan.
Linnassa oli varsin komea puutarha. Kelpaa siellä kuninkaallisten istua romanttisessa ympäristössä – siis silloin, kun turisteilla ei ole pääsyä linnaan.
Windsorin linnassa on myös kuningatar Maryn kuuluisa nukkekoti, joka on uskomattoman hieno. Valitettavasti sitä ei saanut kuvata, mutta jos käytte Windsorissa, älkää unohtako katsastaa tuota taloa.
Kuninkaallisissa palatseissa voi tietenkin seurata myös vahdinvaihtoa. Komeaa katseltavaahan se on, vaikka voisimmekin esittää joitakin ei-niin-positiivisia mielipiteitä noista hatuista.
Katsastimme Windsoria jonkin verran myös muutoin. Näimme kaupungintalon, jossa prinssi Charles ja Camilla vihittiin. Aivan sen lähellä oli tämä katu, joka on kuulemma kuuluisa lyhyydestään.
Joenrannassa näimme joutsenia, joita oli aiemmin syöty! Matkaa oli kuitenkin jatkettava pikaisesti, sillä alkoi sataa rakeita – uskokaa tai älkää!
Päivän toinen kohde oli – kuten todettua – Oxford. Siellä näimme tämän hauskan vanhan pikkutalon. Jos katsotte oikein tarkkaan, voitte huomata sen seinässä mainoksen, joka taitaa olla kiinnitetty vasta joitakin vuosia talon rakentamisen jälkeen...
Oxford oli tietenkin täynnänsä upeita college- ynnä muita rakennuksia.
Päävierailukohteemme oli Christ Church College. Tässä on sen päärakennus.
Siellä pääsimme aivan oikeaan Tylypahkan ruokasaliin. Tässä salissa on nimittäin kuvattu ensimmäisten Potter-elokuvien ruokasalikohtaukset. Sali näytti todellisuudessa paljon pienemmältä kuin elokuvissa.
Collegeen kuului tietenkin myös komea katedraali.
Niin, ja löytyihän Oxfordista myös meille sopiva osoite. Pitäisiköhän muuttaa...
Palattuamme Lontooseen ehdimme vielä pyöriä sen verran metrossa, että huomasimme varsin tuttua kirjaa mainostettavan metroasemalla...
Huhhuh, siinä olikin Englannin-matkaa jälleen kerrakseen. Seuraavassakin postauksessa saatte kyllä kuulla matka-asioita, mutta sillä kertaa maasta, jossa Alberton mielestä puhuttiin hieman erikoista suomea...
- - -
Four musicals in three days – in London, of course
Alberto already told something about our trip to London back in May. I am very late to chime in, but as they say, better late than never.
It has been our tradition to enjoy a piece or two of musical theater while in London. This time was no exception as we managed to catch total of four musicals within three days – or sort of. On the first day we went to see two afternoon matinées. I did catch Wicked at the Apollo Theatre where as Alberto chose to see The Phantom of the Opera. Alberto also got to see hordes of the supporters of Barcelona football team at the Piccadilly Circus. They were in town to watch the UEFA Champions League Final between Manchester United and Barcelona that was played at the Wembley Stadium the very same day.
In the evening we went together to see Chicago at the Cambridge Theatre – now that was some good ol' razzle dazzle! After all that jazz we thought it would be nice to enjoy some peace and quiet, so we spent the next morning at the Highgate Cemetery in north London. The western part of the cemetery is accessible only for guided groups, so we booked ourselves in for a tour which took us through the gothic landscape and interesting stories and anecdotes about the famous (and not so famous) deceased. The east side of the cemetery was more freely accessible and we took our time to visit the grave of Karl Marx, which was... well... rather monumental.
On the way back we stopped at the Camden Town to see if there were anything special going on at the market. Needless to say, there were lot of people there. We fell in love with the place, as there was pretty much to see (and buy) – our only regret was that we had just enjoyed some Sunday Roast and thus had no appetite to try out all those delicious goodies from small restaurants and stalls that were everywhere.
On the next day we headed for the famous London Zoo. We had heard that the penguins had just got a new pool, so we were happy to pass Vivian's regards to her relatives. She was cheerfully greeted back, specially by one penguin fellow who hadn't apparently combed his hair in the morning. We also got to meet some butterflies, meercats (who were keeping careful watch for the reason we couldn't figure out), porcupines, a giant turtle and – yes, that's right – a dragon. The dragon was a bit scary as he was known to eat many different kinds of animals. Luckily not bears, though. We made also a brief visit to the aquarium to see if Nemo had moved again...
After the Zoo it was time for the fourth musical. It is hardly difficult to figure out which one it was – Alberto just cannot visit London without seeing Les Miserables again.
We had also reserved one day for a trip out of the town. This time we had booked ourselves into a tour which took us to see lovely towns of Windsor and Oxford. The first place we visited was the famous Windsor castle where we got to see a beautiful garden, Queen Mary's doll house and the change of guards. There are also other things to see in Windsor, too, like the town hall, Britain's shortest street and swans.
Old houses (with Nokia signs!!) were also plenty in our next stop, the famous university town Oxford. The main attraction there is of course the famous Christ Church College that hosts the dining hall of Hogwarts from the Harry Potter movies (the hall itself appears much smaller than in the movies). There was also a magnificent cathedral. And a street along which I would love to have a residence – Bear Lane.
Oh boy, that was a long entry! But fear not, there are more stories from the road to come next time – last week we visited a place where, according to Alberto, people were speaking rather weird dialect of Finnish...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti