Vihdin ohi ajaessamme huomasimme viitan, joka kertoi Pyhän Birgitan kirkon raunioista. Tietenkin meidän piti poiketa niitä katsomaan. Paikalla ei tosiaan enää valitettavasti ollut kokonaista kirkkoa, mutta rauniotkin olivat varsin viehättävä paikka.
Vihdistä kiidimme Helsingissä nautitun lounaan kautta Länsisatamaan, josta laivamme lähti. Emme ole matkustelleet kovin paljoa laivalla, joten Alberto kipitti heti kuvaamaan laivan perään jäävää jälkeä.
Saavuimme Tallinnaan myöhään illalla, joten pääsimme katsastamaan kaupunkia vasta seuraavana päivänä. Päätimme ensin lähteä hoitamaan ostosasioita, joten kävelimme satamassa sijaitsevasta hotellistamme kaupungin toiselle puolelle, koska olin kuullut, että siellä olisi varsin mainio käsityötarvikeliike. Jo matkalla sinne Alberto alkoi vitsailla vanhaan kunnon puujalkatyyliin.
- Kyllä täällä Etelä-Helsingissä puhuaan outoa suomea, hän sanoi.
Minä en voinut muuta kuin pyörittää päätäni.
Lopulta pääsimme matkanpäähämme. Käsityöliike sijaitsi talossa, joka ei varsinaisesti näyttänyt kauppakeskukselta.
Menimme hämmentyneinä rappukäytävään, jossa selvisi, että Karnaluks-niminen käsityöliike sijaitsee toisessa kerroksessa. Raput näyttivät aivan asuintalon rappusilta, ja itse kaupalla oli tavallinen valkoinen ovi, josta kukaan ei olisi osannut arvata, mitä se takana sijaitsee. Melkein pyörryin, kun menimme ovesta sisään. Liike oli valtava, ja siellä oli lankaa, nauhoja, kankaita, helmiä ja ties mitä vain käsityökarhu osaa kuvitella!
Onneksi Karnaluksin lähellä oli hauska Seiklusjutte maalt ja merelt -niminen Biergarten, jossa Alberto saattoi odotella minua tutustuen matkaoppaaseen. Viivyin nimittäin Karnaluksissa noin puolitoista tuntia – suunnilleen siihen asti, kun liike meni kiinni ja siihen mennessä Alberto oli lukenut matkaopaskirjan noin kahteen kertaan...
Kun olin ostokseni tehnyt, olimme jo Alberton kanssa jonkin verran nälkäisiä, joten päätimme istua vielä hetken olutpuutarhassa ja syödä jotain pientä. Paitsi että annoksessa oli paljon syötävää. Otimme molemmat äärettömän herkullista hiiligrillattua lihaa, joka oli rapeaa päältä ja ah, niin mehukasta sisältä.
Kauas kävely vei aikansa, joten ehdimme tutustua Tallinnan vanhaankaupunkiin vasta seuraavana päivänä. Sinne pääsi sisään Paks Margareeta -nimisen tornin vierestä. Oivoi, keskiaikaiset muurit ja tornit ovat aina niin hauskoja!
Halusimme tietenkin tutustua kirkkoihin myös Tallinnassa. Ensimmäisenä oli vuorossa Oleviste kirik, jossa on aivan valtavan korkea torni – niin korkea, että aikanaan koko maailmasta ei löytynyt korkeampaa.
Emme rasittaneet tassujamme torniin kiipeämisellä, mutta pistäydyimme kirkossa sisällä. Kirkkosali oli yksinkertaisen kaunis.
Jatkettuamme kävelyä kirkolta törmäsimme tähän viehättävään kauriiseen. Harmillista kyllä häntä ei päässyt valokuvaamaan lähempää.
Vanhakaupunki oli täynnänsä viehättäviä taloja. Itse pidin tästä punakattoisesta talosta kovin paljon.
Aamiainen oli jäänyt minulta ja Albertolta väliin, joten ajattelimme korjata asian syömällä sushia. Silk Sushin terassi houkutti kovin, ja tilasimme ensiksi yhden paikan valikoimista.
Syötyämme valikoiman puoliksi totesimme, että meidän on ehdottomasti tilattava vielä ainakin lohikäärme – sushirulla, joka oli koristeltu lohikäärmeeksi. Oheen tilasimme sienitäytteisiä makirullia. Tämä on taatusti ensimmäinen lohikäärmeensyöntikerta sekä minulle että Albertolle.
Herkullisen sushin jälkeen Alberto totesi, että parhaat sushit löytyvät ehkä hieman yllättäen Baltiasta. Jotkut lukijoistamme muistanevat Planeta Sushin Riikasta...
Vatsa täytettynä oli hieman helpompi jaksaa nähtävyyksien katselua. Porhalsimme Kiek in de kökiin, joka sekin näytti olevan torni.
Tornissa esiteltiin sodankäyntiä. Kiipeäminen huipulle oli hikistä, sillä päivä oli todella kuuma, mutta tornin huipulla oli onneksi kahvio. Näköala tornista oli myös hauska.
Seuraava kohteemme oli miehitysmuseo. Ulkoapäin se näytti melko modernilta.
Sisällä oli paljon kiintoisia esineitä, mm. sellinovia. Olisimme kuitenkin toivoneet, että museossa olisi ollut enemmän perinteisiä infotauluja, jotka olisivat kertoneet tarinoita ihmisten elämästä Viron miehitysten aikana. Museossa oli kyllä paljon filmimateriaalia, mutta filmit olivat kovin pitkiä eikä niihin ollut helppo keskittyä, kun usea filmi pyöri yhtä aikaa vierekkäin.
Iltaan mennessä tulimme taas nälkäisiksi. Suuntasimme Olde Hansaan, jotta tunnelma olisi varmasti ympäröivän kaupungin mukainen eli keskiaikainen.
Luulimme ilmeisesti olevamme kovinkin nälkäisiä, sillä tilasimme alkuruuaksi kalamaistelulautasen. Se oli runsas. Mukana oli kahta leipää ja viiriäisenmunia.
Pääruuaksi tilasimme makkara-annoksen. Alberto ehti toivoa, ettei annos olisi kovin suuri, mutta keittiössä ei ollut kuultu hänen toivettaan... Makkaroiden keralle oli laitettu mm. marjoja ja hapankaalia. Emme kumpikaan jaksaneet syödä annostamme loppuun – mutta hyvää ruoka oli!
Seuraavassa postauksessa kerron, kuinka olimme vakoilun ytimessä.
- - -
Via Vihti to Tallinn...
Visiting Tallinn, the capital of Estonia, has been on our wish list for quite a long time but has been postponed to favor other places – until now. Well, even this time we didn't get there straight ahead but took a little side-step in Southern Finland to see the ruins of St. Birgit's church in Vihti. From there we continued to Helsinki, where we boarded ferry to Tallinn after having a delicious dinner at Il Duetto.
As we arrived Tallinn very late in the evening, it was only the next day we got to explore the city. We decided to do some shopping first. This took us from our hotel in the harbor across the whole downtown to a handicraft shop at the other side of the city. It took a while to get there but Alberto tried to keep up the spirits by inventing amazingly bad jokes.
Finally we reached Valge Maja, the house hosting the shop we were looking for. However, from outside it didn't look like a shopping center at all and things didn't change much when we got in and found ourselves standing in a staircase. After following some signs, climbing two floors worth of stairs we found out the Karnaluks shop behind a door after ringing the door bell.
I was surprised speechless when we discovered the enormity of the shop – which is actually also a whole-sale store. Needless to say that it did provide nearly anything a craft-oriented bear could ask for. It took me nearly two hours to go through all departments and pick up everything I needed. Well, actually I stayed until the shop was closed at five o'clock. Alberto got bored after a short while and he retreated to read the travel guide into the biergarten of a nearby Seiklusjutten pub we spotted along the way.
Once I had completed my shopping at Karnaluks, I joined Alberto for a dinner. We thought to have something small to eat, but it turned out that there is no such thing as small portion at Seiklusjutte maalt ja merelt. So we ended up feasting some well barbecued crispy and juicy pork meat After that we were good enough to head back to the hotel.
So it was only the next day we got to see the famous old town of Tallinn. We entered the walled city through the gate guarded by the Paks Margareeta (The Fat Margarethe) tower. Our first stop within the walls was Oleviste kirik, the St. Olaf's church. This church is famous for its tower – back in the medieval times it was the highest tower in the whole world!
After the visit to the church we strolled the streets of the old town until we settled for an early lunch at the Silk Sushi. All the sushi there looked delicious and we ended up trying out various plates. Our favorite pick was The Dragon – a sushi roll that was decorated as a real dragon! Very cool – and tasty. Alberto started to think that probably the best sushi places can be found from Baltic states, remembering the delicious offerings of Planeta Sushi in Riga, Latvia.
After sushi it was time to head for Kiek in de kök, an old guard tower now hosting the War Museum. It took us a while to climb all the way to the top of the tower where we rewarded ourselves with some cold drinks and landscapes. With refreshed body and mind we continued to the nearby Occupation Museum. There were all kinds of artefacts and videos telling the story of Sovjet occupied Estonia. Unfortunately the films were so long that we had not enough time to watch them all.
With two museums behind us, we found ourselves a bit hungry. We decided to dine in the Olde Hansa, a restaurant with an atmosphere suitable for its medieval surroundings. We started with excellent fish platters with some bread and quail eggs on the side. As the main course we ordered sausage plates. Alberto hoped that the portion wouldn't be too large but to no avail... It doesn't happen often, but this time we were not able to finish our plates.
Next time you will hear about our trip to the core of international espionage...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti