Musiikkielämyksiä

Syksy on tuonut tullessaan monta erinomaista musiikkielämystä. Jyväskylän kaupunginteatteri alkoi esittää Shrek-musikaalia. Päättelimme, että esitys olisi näkemisen arvoinen, sillä meillä oli hyviä kokemuksia musikaaleista, joissa on vihreä päähenkilö. Niinpä kävimme katsomassa show’n jo ennakkonäytöksessä.



Shrek-musikaali oli varsin näyttävä ja vauhdikas kokemus. Hauskin hahmo oli tietenkin aasiin rakastuva lohikäärme, joka viipotti pitkin näyttämöä monen ihmisen voimin.

Musikaalit eivät loppuneet Shrekiin, sillä Tampereen teatteri varmisti musikaalivalinnallaan Alberton saapumisen paikalle. Suomenkielinen Les Miserables on vienyt minut ja Alberton Hämeeseen jo kolme kertaa. Kävimme ensin katsomassa musikaalin avoimet harjoitukset, sitten ensimmäisen ennakkoesityksen ja sitten vielä yhden virallisen esityksen. Pahoin pelkään, ettei Tampereella Kurjien perässä ravaaminen lopu tähänkään, sen verran innokkaasti Alberton Ranskan-lippu on viime aikoina liehunut.



Mutta ravaamista Tampereella voi suositella muillekin, sillä Tampereen teatterin Les Miserables on todella koskettava esitys. Luulenpa, että Alberto vitsailee minulle vielä monta kertaa siitä, kuinka liikuttunut esityksestä olin – vaikka hän itse oli aivan yhtä liikuttunut.

Myös Lutakon tarjonta panee parastaan tänä syksynä, joten olemme joutuneet rokkaamaan jo useaan otteeseen. Olimme kovin iloisia, kun Jonna Tervomaa palasi jälleen keikoille ja julkaisi uuden levynkin. Niinpä ostimme liput jo hyvissä ajoin ennakkoon Jonnan Lutakon-keikalle.

Jonna oli yhtä sympaattinen kuin aina ja uudet biisit kulkivat livenä hyvin. Keikka oli hyvin tunnelmallinen ja hyväntuulinen. Joillakin ihmisillä tosin oli outo tarve alkaa selvitellä kaikkia asioitaan kovaan ääneen, kun muut yrittivät kuunnella musiikkia. Kunpa ihmiset pääsisivätkin käytöstavoissaan karhujen tasolle.



Kun oli kulunut vain alle viikko Jonnan keikasta, meidän oli suunnattava jälleen Lutakkoon. Siellä esiintyi vanha tuttumme Ufomammut kotimaastamme Italiasta. Bändiä lämmitteli virolainen Talbot, jonka rytmiset kuviot olivat minulle aivan liian vaikeita. Onneksi Ufomammut soitti jälleen tyylilleen uskollisesti hyvin ufoa mutta mammuttimaista metallia.



Musiikkielämysten jälkeen oli aika taide-elämyksien. Jyväskylän taidetarjonta ei tällä kertaa aivan tyydyttänyt meitä, joten otimme vanhan harmaapäänallen muoreineen sekä mummo- ja vaari-Orson mukaan ja lensimme Italiaan. Huimista seikkailuista kotimaassamme saatte kuulla seuraavalla kerralla – ja parilla sitä seuraavallakin.