Syyskuun puolivälissä Toivolan Vanhalla Pihalla täällä Jyväskylässä pistettiin pystyyn keskiaikainen tapahtuma Hansapiha. Albertolla oli hyvinkin tassunsa pelissä ohjelman järjestelyissä, sillä Jyväskylän Historiallisen Miekkailun Seura esiintyi tapahtumassa.
- Lisäksi hoidan äänentoistoa, Alberto touhotti.
- Miten sitä oikein keskiajalla hoidettiin? minä ihmettelin.
- Sillä tavalla, että laitetaan tassut tötterölle suun eteen, Alberto selitti.
Alberto lähti tapahtumapaikalle jo ennen minua, mutta kun saavuin Toivolan Vanhalle Pihalle myöhemmin, törmäsin heti hevoseen. Ensin olin säikähtää, mutta sitten tajusin, että heppa olikin vanha tuttuni ja varsin leppoisa tapaus – itse asiassa ehkä Suomen leppoisin ratsu.
Toivolan Vanhan Pihan portilla näin myös hienon kiven ympärille tehdyn neulegraffitin. Se lämmitti käsityön ystävän mieltä, joten annoin anteeksi sen, ettei virkkausta ollut keksitty vielä keskiajalla. Pihalla on muitakin hienoja neuletaideteoksia, jotka kannattaa katsastaa, jos paikalla poikkeaa.
Tapahtumassa oli mukava tunnelma. Sepät takoivat, omenapuut kantoivat hedelmää ja ihmiset kiertelivät käsityömyyjien luona.
Sitten alkoi tapahtua. Miekkailuseuran näytös oli näyttävä. Tässä demonstroidaan, mitä kannattaa tehdä, jos joku hyökkää päin miekan kanssa, eikä itsellä ole kuin tylsä tikari käytettävissä.
Miekkailuseuran ohjelmanumerot olivat todella suosittuja. Alberto juonsi ne lennokkaalla tyylillään ja yleisö sai kokea verbaliikkaa ehkä kiinnostavampiakin asioita, kuten haarniskataistelun. Myöhemmin kyselin Albertolta hieman haarniskoista, ja hän valaisi, että kaikki haarniskat eivät suinkaan olleet Henrik VIII:n haarniskan tyyppiä.
Miekkailunäytöksessä esiteltiin myös keihäiden käyttöä. Minusta tikari on kylläkin hieman käyttökelpoisempi ase, jos ajatellaan varsinkin mukana kuljettamista ja säilytystä, mutta taitaa keihäälläkin olla etunsa.
Taistelunäytöksen lisäksi miekkailuseura esitteli jousiammuntataitojaan. Useimmat seuran jäsenistä ampuivat vanhoilla kunnon jousipyssyillä Robin Hoodin tyyliin, mutta saimme nähdä myös pelottavan varsijousen.
Esitysten juontamisen ja äänentoiston hoitamisen lisäksi Alberto yllätti järjestämällä lapsille miekkailukoulun. Sen alkaessa Victoria ja Freijakin olivat ilmestyneet paikalle. Alberto joutui hieman toppuuttelemaan tyttöjä, sillä nämä olisivat muutoin käyttäneet miekkoja liiankin vauhdikkaasti. Miekkailukoulun jälkeen Victoria kehui Albertoa:
- Hienostihan tuo lasten miekkailukoulun vetäminen Alberto-sedältä sujui.
- No ihmekös tuo, Freija vastasi virnistäen. - Eihän Alberto-setä ole itsekään kasvanut vielä aikuiseksi.
Pian tytöt saivat kuitenkin muuta ajateltavaa.
- Katso, tuolla taistellaan! Freija huusi, ja hän ja Victoria ryntäsivät katsomaan, mitä oli tapahtumassa.
Kävi ilmi, että kahdelle nuorelle naiselle oli tullut riitaa siitä, kumpi saa ostaa eräät hienot kengät. Asia ratkaistiin miekkataistelulla.
Victoria ja Freija olivat hieman pettyneitä, kun Alberto syöksyi taistelun väliin ennen kuin yhtään raajaa oli katkennut. Minä yritin selittää, että kyseessä oli vain esitys, mutta tytöt eivät hyväksyneet kommentointiani.
- Minä olen varma, että se vihreäpukuinen olisi voittanut, Victoria sanoi.
- Ei varmasti. Se toinen oli selvästi niskan päällä, Freija puolestaan totesi.
Minä päätin mennä tutustumaan hieman rauhallisempaan toimintaan, nimittäin kehräykseen. Se vaikutti sen verran kiinnostavalta, että ostin itsellenikin värttinän. Se on oikein hieno – paljon hienompi kuin lanka, jonka olen tähän mennessä saanut aikaan.
Loistavan ohjelman lisäksi Hansapihalla oli tarjolla myös herkullista syötävää. Paikalla oli kuitenkin niin paljon ihmisiä, että ruoka pääsi loppumaan kesken. Onneksi me karhut ehdimme maistaa sekä kala- että lihalautasta – vai pitäisikö sanoa kala- ja lihapärettä?
Lihalautasella oli mm. naudan paahtopaistia ja appelsiinimarinoitua broileria.
Kalalautanen tarjosi mm. savustettua muikkua ja lohta kahdessa eri muodossa.
Hansapihallakin kuulimme hieman musiikkia, mutta olemme ehtineet myös kiertää monenlaisissa musikaalisissa esityksissä täällä Jyväskylässä ja hieman muuallakin. Siitä saatte kuulla lisää seuraavassa postauksessa.
tiistai 8. lokakuuta 2013
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti