Metallia ja määkijöitä

Hieman rauhallisempien aikojen jälkeen olemme jälleen käyneet rokkaamassa. Naistenpäivän kunniaksi Kamala esiintyi Lutakossa. Ensin jouduimme kylläkin hieman hämmennyksen valtaan, kun emme päässeet perille, oliko miehiltä näyttävä bändi todellakin tuttu Kamalamme, jonka jäsenten pitäisi olla naisia. Sitten selvisi, että bändi oli entisensä – naistenpäivän kunniaksi heillä vain oli meneillään jonkinlainen pukuleikki.



Äitiyslomalla bändistä jo pitempään ollut Päivi rokkasi parissa biisissä muiden mukana, ja sitten bändi kertoikin päivän uutisen: Päivin korvaa jatkossa pysyvästi Timo, joka on rummuttanut Karitan ja Emilian taustalla koko Päivin äitiysloman ajan. Tervetuloa siis ja kaikkea hyvää jatkoon Päiville!

Alberton rokkimaku on jo jonkin aika sitten laajentunut myös virolaisen folk- ja pakanametallin suuntaan. Levyhyllyyn on kuin vaivihkaa ilmestynyt Metsatöll-yhtyeen tuotantoa, ja siippani on kovasti tähyillyt yhtyeen keikkalistaa. Olin jo ehtinyt hieman haaveilla, että Alberto innostuksissaan järjestäisi meille yllätysmatkan Viroon Metsatöllin keikalle, mutta sitten eräänä päivänä Alberto ilmestyi luokseni innoissaan melkoisten uutisten kanssa:
- Metsatöll esiintyy Red Neckissä! Alberto ilakoi.
Tyypillistä Alberton sunnuntaipennun tuuria – suosikkibändi oli tosiaankin tulossa esiintymään omaan kotikaupunkiimme ja vieläpä samaan tuttuun kuppilaan, jossa Alberto järjesti aikoinaan pienen rokkifestarin syntymäpäiviensä kunniaksi. Alberto sai puhuttua myös vaari-Orson mukaan keikalle.

Keikkailtana Alberto ja vaari kiiruhtivat keikkapaikalle hyvissä ajoin ehtiäkseen näkemään myös heille entuudestaan tuntemattoman virolaisen lämmittelybändin Soul Throwerin.



- Eivät olleet huonoja nämäkään vironpojat, totesi vaari-Orso lämmittelyosuuden päätyttyä.
- Varsin kiinnostava uusi tuttavuus, myönsi Albertokin.

Metsatöllin noustessa lavalla paikalle oli kerääntynyt jo varsin sankka yleisömeri. Pienestä koostaan huolimatta Alberto onnistui kuitenkin hivuttautumaan aivan lavan eteen juuri sopivasti suuresti ihailemansa muinaissoittimia soittavan Laurin kohdalle. Siitä oli kuulemma oiva paikka seurata, miten metallia soitetaan jouhikolla sekä säkki- ja muilla pilleillä.



Tällaisen räyhäkkään rokkaamisen jälkeen oli aika rauhoittua maaseudun rauhassa. Saimme nimittäin kutsun tulla tapaamaan tämän kevään karitsoja tuttaviemme maatilalle. Viivi halusi tietenkin mukaan, sillä kukapa nyt voisi vastustaa suloisia pikku karitsoja. Pääsimme siis nauttimaan keväisestä maalaisilmasta ja näkemään monenkokoisia määkijöitä. Nuorimmat karitsat olivat vasta noin puolentoista viikon ikäisiä. Tässä kuvassa olevat pikkuiset ovat kuitenkin hieman vanhempia.



Nuorimmat lampaat eivät juuri meistä nalleista ja pienestä pingviinistä perustaneet, mutta jo hieman varttuneemmat teinilampaat – eli siis viime kevään karitsat – sen sijaan olivat jo ystävällisen uteliaita, kuten kuvasta näkyy:



Iltapäivämme maaseudulla oli oikein mukava tuokio irti kaupungin kiireisestä arjesta. Suuret kiitokset isäntäpariskunnallemme – tulemme mielellään uudelleen kesällä tervehtimään lampaita, kun ne ovat päässeet laitumelleen.

Lopuksi muistutan teitä arvonnastamme. Siihen ehtii vielä mainiosti osallistua. Voittaja selviää ensi viikonloppuna.