- Lumitilanne tänä talvena ei ole kyllä kauhean häävi, totesi Alberto katsellessaan kuistiltamme pihalle, jossa nurmi viheriöi paikoitellen.
- Piip! harmitteli Viivikin.
- Mitä me nyt teemme? minä päivittelin. - Pitääkö tästä nyt vielä vetäytyä myöhäisille talviunille vai mitä?
- Tähän on vain yksi ratkaisu, Alberto totesi. - Hyvä ruoka!
![](https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjlrPzDfzeaSrD05MZspBxIROJbPR7dvWuXmqsHhjg8iYj798seVYZqBpAInjyAkc0eYlUeCGtafjSvUZQgycVaGEZzzSVDiSPpJWreBHwM0CtgopAffsaEHgLH7yq5gXBoJEgPlPBPddVO/s320/Lumen_puutteen_hammastelya_Maaliskuu_2014.jpg)
Alberto marssi oitis keittiöön ja minä paimensin Viivin sisään hänen perässään. Keittiössä Alberto oli jo laatimassa lomapäivien ruokalistaa.
- Tämä on hyvin tarkkaa. Tarvitaan hieman fuusiota italialaisesta, pohjoismaisesta ja ranskalaisesta keittiöstä, Alberto selitti.
![](https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgVYVA9s7AVC2ErVeYyeoONTIcA6uEMWSkYujcEvPtN3vnSj1roq-CxCUCszWutb8v6cSayxXEDPl-uwqvJbPcq6ZQZcATVxUs2JlrH1z8Js73ge0aUECSYjy0OmJcwm8H5nz28VVwcCULB/s320/Alberto_laatii_ruokalistan_Maaliskuu_2014.jpg)
Ensiksi saimmekin nauttia aamupalaksi hieman tuunatun toast skagenin ja Alberton marinoimalla silakalla päällystetyn tanskalaishenkisen herkkuleivän.
![](https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj8R15feYG4VJIiEJSMHi-i4T4UEpsXp5ZUXtXRj-sZgy1w0cUzI4Ic772bT4pZ-dZYpIqQENJ5Yj9_LG-CQfpDQTOOvXiglajHI56j83BLhzVZNcNmphlyrtZpWKZKqku0uqIgCSHGsRJC/s200/Tuunattu_Toasta_Skagen_Maaliskuu_2014.jpg)
![](https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj-1fVgL-WXyh4hnhmTu6FMAHYEHvMytUkD-EF5hE7WRKDCyT-dCSzos6owY95TpMJvd83K5k1ELpCtTnJWoTT1zqPsPWWKm3nVH7IBYEARBsCNI_-NAliLOXeQbJDD3Q2UHsoZZY9gB8zn/s200/Silakkaleipa_Maaliskuu_2014.jpg)
Sitten Alberto alkoi touhuta pizzataikinaa. Kun keittiönpöytä oli jo lupaavasti jauhoissa, ovellemme ilmestyivät myös Goot, Ti ja Freija.
- Kuulimme, että Alberto-setä leipoo pizzaa, Freija sanoi, joten päätimme saapua maistiaisille.
Ihmettelin mielessäni, miten viesti pizzanleivonnasta oli kantautunut asuntomme ulkopuolelle, mutta Freija näytti minulle saamaansa tekstiviestiä, jossa luki yksiselitteisesti: “Piip!”
Goot, Ti ja Freija menivät keittiöön valvomaan pizzan valmistumista.
- Tässähän tulee melkein suorituspaineita, Alberto hätäili, kun he kaikki kolme tuijottivat keskittyneesti pizzapohjien muotoilua ja tomaattikastikkeen levittämistä.
![](https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiwP5dz5_Im7r8gWOVDcKgwIsT7tDwaLW8pAwij8jh0Fl36s2Nkq-irTbK31swBgR7urdH3Uu0OLAzOdbDENq16OxW8XiJN_l29kJ4UkOWM45ZwDBar4nIsXund_UIpg-0wbqJMXEr2Jgvx/s320/Alberto_leipoo_pizzaa_Maaliskuu_2014.jpg)
Paineista huolimatta pizzat onnistuivat mainiosti. Saimme maistaa tietenkin vanhaa kunnon Margheritaa...
![](https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgwGnD0iu5yq63NEo_WZ6_MtzL6RRv_F_3pPw5ILTwKK0PjqGyCDe0wJ2Bl9H8aPq7Ksc-kW8HWOq1lcceHh81tRfDn_WJGOFmbMtkZCqQDpWu2guahxPb7gX85y6NHvebd8zfuvgUcevDD/s200/Pizza_1_Maaliskuu_2014.jpg)
… ja hieman vähemmän perinteistä pizzaa, jossa oli savulohta ja jokirapuja. Kaikki kehuivat Albertoa kovin, eivätkä syyttä!
![](https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjWFT5g9Y_pHDpWZYEFceyjvAWKhJPWIL-gBPGdVNAGfl7-826NLHAUgR2eP2-FZ0VnoJZSowhrJGf-DuyxL6iC8-POdXr1gpyXHHydCSMXdHEuZQZX2vqjEJqg_HbxhB7iamd9USgQWLOA/s200/Pizza_2_Maaliskuu_2014.jpg)
Seuraavana aamuna Alberto leipoi meille rustiikkisämpylöitään.
- Vain parasta sinulle ja Viiville, hän selitti.
- Mitä tuo kinkku on? minä kysyin.
- Se on savupotkaa, Alberto vastasi. - Ostin sen hernekeittoa varten, mutta pyysin ystävällistä lihatiskin miestä siivuttamaan meille muutaman siivun myös vastaleivottuja sämpylöitä varten.
![](https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEggblAN5tqroOKcItbw6lXdatorJGH4XMF_dS2q-AQhh6G98U2Z3OERaAz3jPfp2jqvEA0QQnHQIj1uNNpINohVsuvlxdYcI7pxAkD1SzNWSznZrb0ztN6AV_xsPUetfxRmikXjYwSqhQX5/s200/Rustiikkisampylat_Maaliskuu_2014.jpg)
Illalla saimme vielä suurempaa herkkua, ankanrintaa, jonka Alberto oli paistanut herkullisesti. Ankan keralla oli tarjolla ohrattoa ja paistettuja herkkusieniä sekä Alberton itse lennossa kehittelemää kastiketta, joka osoittautui herkulliseksi sekin.
![](https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgFnDEWDQwamfZ4h5RRMs2Ve4oczC3z2I8739DYe6_NopRzcjRLjxBbCD1Dve4pPThfoRoOBZnvGWjPElwtOu_jr8DRlfsWgvE2ysrDLgU6Q5_9rsDTd9HpXZFJ98zCd3iyVjZks8EUsQSN/s200/Ankanrinta_Maaliskuu_2014.jpg)
Sitten saapui laskiainen ja onneksi myös lumi – tosin vain yhdeksi päiväksi, mutta se riitti, ja Alberto sai vietyä Viivin laskemaan mäkeä.
![](https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjM15lHJQxzAozaTK2om2l-Skj_fteu8TgSgAPuyhY4mGVw6QyIGwz_bnqgrn3q-HjvjkDfamxIowjNiQK6T1060qSb1cUsN2I28T3GpI97FZ79MuIe3FNN__QWaZgKZQJGlBCKzD3eo9oq/s320/Viivi_ja_Alberto_ulkoilemassa_Maaliskuu_2014.jpg)
Hurjan mäenlaskun jälkeen maistui Alberton keittämä hernekeitto. Minä puolestani valmistin sahramipannukakkua, jonka reseptin saimme Gotlannissa käydessämme. Samaiselta saarelta ostettua sinivatukkahilloa oli nimittäin vielä hieman jäljellä.
![](https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjxIfM0apqOSolq-Dm0cM9zCFUJrD1p9e_uXCV4Lg9pDpuUuCIzSlR5I7sGEkPdUWB8BgyUEWZUjXZNdAZa_aGNLjA2Okd4jxH0NYL8tqt42F36EFTzRRhxXowYwj7jdEGZfMcMl1mjav8f/s200/Hernari_Maaliskuu_2014.jpg)
Eikä tietenkään laskiaista ilman laskiaispullaa. Meillä on Alberton kanssa selvä jako: minun pullassani pitää olla mantelimassaa, Alberton pullassa hilloa. Viiville sattuu jostain syystä käymään kummanlainen pulla tahansa.
![](https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhaBNnIiTF4Glq7c_Edgd9_-H4eFX9M1x7G8ue6eK23fSQqZWuT7ZPB6ewoFES4FwfElsv4B-__j4D972SUAN_ZDmStbAy9MXnX7Hi1X4QXtq8Ju__Wu2i5Ob56WP7Fa4jq6gxAOhd0fGwf/s200/Laskiaispulla_Maaliskuu_2014.jpg)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti