- Varo, Alberto! huudahdin. - Taikina venyy lattiaan asti!
Alberto vain katsoi minua ihmeissään.
- Eihän tässä ole mitään hätää. Näinhän taikinan kuuluukin venyä, kun sitko on kohdillaan.
Jätin Alberton keittiöön ja jäin odottelemaan tuloksia. Hetken kuluttua keittiöstä tulvikin koko asuntoomme anjovispizzan tuoksu. Ja kun sain pizzaa maistettavaksi, huomasin heti, että Alberton tekemä pohja oli hassusta venyvyydestään huolimatta – tai juuri sen vuoksi – juuri sellainen kuin pizzapohjan kuuluukin olla.
Anjovispizza katosi parempiin suihin tuossa tuokiossa, mutta pizzannälkä ei sillä vielä hellittänyt. Onneksi Albertolla oli uunissa vielä toinenkin pizzakokeilu:
- Totesin, että tämä taikina sopii mainiosti myös pannupizzan pohjaksi, joten leivoin sellaisenkin kokeeksi, Alberto selitti nostaessaan pöytään höyryävän ja herkullisennäköisen merellisen pannupizzan.
Pitkäperjantaina ruokajuhlamme jatkuivat. Saimme vaari-Orsolta ylämaankarjan jauhelihaa, ja Alberto innostui oitis, että siitä pitää tehdä hampurilaispihvejä. Stilton-juuston ja Alberton rustiikkisämpylöiden kera nuo pihvit maistuivatkin varsin erinomaisilta.
Lauantaina lähdimme hieman ulos, sillä meillä oli mainoksia kiinnitettävänä. Alberto on jälleen järjestämässä keskiaikaista hauskanpitoa. Ensi lauantaina 26.4. kello 17 alkaen miekkailuseuran salilla Savelassa on tarjolla keskiaikaruokaa, jousiammuntaa ja pikkukarhuille ja -ihmisille talutusratsastusta. Tapahtuman huipentaa Ancient Bear Cult, joka soittaa musiikkia mm. juuri julkaistulta levyltään. Tapahtumasta löytyy lisätietoa Kuonokirjasta ja seuran www-sivuilta. Alberto toivottaa kaikki lämpimästi tervetulleiksi.
Kuinkas ollakaan, kun kiinnitimme keskiaikatapahtuman mainosta ilmoitustaululle, huomasimmetaululla hämärästi tutun kuvan.
- Tuohan on se Torinon käärinliina! minä huudahdin.
- Kas, Alberto totesi kuono melkein kiinni ilmoituksessa, siitä on näköjään näyttely täällä Jyväskylässä ja luentokin nyt pääsiäisenä.
Niinpä meidän ei enää tarvinnut miettiä, mitä tekisimme toisena pääsiäispäivänä. Minä olin vain hieman kauhuissani jo etukäteen, ettei Alberto jälleen nimittäisi käärinliinaa rievuksi ja esittäisi kerrassaan outoja kysymyksiä luennoitsijalle.
Ennen käärinliinanäyttelyä ja luentoa meidän oli kuitenkin vielä käytävä katsomassa ikoneja. Keski-Suomen museossa on nimittäin parhaillaan ikoninäyttely nimeltä Pyhä Suurmarttyyri Georgios Voittaja.
Näyttely osoittautui hyvin monipuoliseksi. Ensiksi oli esillä metallisia matkaikoneita, joista osassa oli myös kauniita emalointeja. Tässä Pyhä Yrjänä – eli Pyhä Georgios – näyttää kovin päättäväiseltä ja lohikäärme kerrassaan kohtaloonsa alistuneelta.
Joissain muissa ikoneissa lohikäärme aiheutti hieman hämmennystä.
- Tuon lohikäärmeen olisin vaikka minä tappanut ihan tavallisella haarukalla ja veitsellä, Alberto sanoi nähtyään enemmän matoa kuin lohikäärmettä muistuttavan olion Pyhän Yrjänän hevosen jaloissa.
Minun oli vaikea olla eri mieltä. Olin itsekin odottanut hieman pelottavampaa lohikäärmettä.
Sitten Alberto innostui.
- Katso Olivia, täällä on sarjakuviakin!
Näytelyssä oli tosiaan myös moniosaisia ikoneita, joissa esiintyi Pyhän Yrjänän lisäksi muitakin pyhiä hahmoja. Omia suosikkejani niistä olivat viisikenttäiset ikonit, joissa keskellä oli Jeesus ristillä.
Joissain ikoneissa Pyhä Georgios oli jäänyt hieman huomaamattomampaan rooliin. Mutta kyllä hänet voi löytää molemmista tässäkin kuvassa näkyvistä ikoneista, kun on tarkkana.
Näyttelyssä oli myös ikoneja, joissa oli riisa eli metallinen suojalevy. Ne olivat toki hyvin kauniita ja näyttäviä, vaikka omat näyttelysuosikkini olivatkin riisattomia.
Näyttely antoi monipuolisen kuvan ikonitaiteesta. Varsinkin Alberto olikin kovin hämmentynyt siitä, miten monenlaisia ikonit saattoivat olla. Minä olin jo hieman tutustunut aiheeseen Valamossa vieraillessani, joten en ollut aivan yhtä yllättynyt. Ääripäitä uudemmista ikoneista edustivat todennäköisesti seuraavat teokset. Ylempi on piispa Arsenin maalaama. Alempi edustaa puolestaan etiopilaista ikonitaidetta.
Ikonien lisäksi näyttelyssä oli joitain veistoksia, joista komein olikin meille vanha tuttu. Hollolan kirkon Pyhä Yrjänä -veistos oli tuotu Päijät-Hämeestä Keski-Suomen museoon, eikä turhaan, sen verran komea se on! Tällä kertaa lohikäärmeelläkin oli todella sekä kokoa että näköä.
Antoisan ikoninäyttelyn jälkeen olikin aika haudutella pastakastiketta. Minä kokkasin oman bravuurini, tomaattisen lihapullakastikkeen spagetin kera. Herkullista siitä tuli jälleen!
Lauantai-iltana spagettiaterian jälkeen tulikin sitten eteen aikataulutusongelma.
- Alberto, koska kävin talvella Valamossa, haluaisin seurata Valamon pääsiäisyön jumalanpalvelusta televisiosta, sanoin.
- Mainiota, katsotaan sitä yhdessä! Alberto vastasi puuhakkaasti.
- Mutta rakas Alberto, paavin pitämä pääsiäisvigilia tulee samaan aikaan, minä selitin ongelmani.
Alberton kulmakarvat kurtistuivat hetkeksi, mutta sitten hän keksi ratkaisun:
- Laitetaan televisio ja radio vierekkäin salin pöydälle, niin voimme seurata molempia tapahtumia yhtä aikaa!
Ja niin teimme. Näimme Valamon tapahtumat televisiosta ja kuulimme Rooman tapahtumat radiostamme. Emme jääneet paitsi kummastakaan messusta.
Ensimmäisenä pääsiäispäivänä meidän oli kutsuttu lammasaterialle vaari- ja mummo-Orson luokse. Päätimme mennä vähän pidemmän kautta ja tehdä pienen kävelyn bongaillaksemme kevään merkkejä. Leskenlehtiä ei vieläkään ollut kovin montaa lähiympäristössämme, mutta yhden varsin edustavan yksilön löysimme.
Talon seinänvierustan kukkapenkkiin oli myös noussut sininen kukkanen kevään kunniaksi.
Ehtiessämme perille lampaasta olikin jo kadonnut valtaosa, mutta onneksi siitä riitti vielä hyvin meillekin - reippaan kävelylenkin jälkeen vaari-Orson valkosipulein maustama ja paistama lammas maistui suorastaan taivaallliselta. Lampaan kera oli uunijuures-kasvispaistosta sekä punaviiniä.
Sitten koittikin jo maanantai ja oli Torinon käärinliina -esitelmän aika.
Paikalle oli saapunut melkoinen määrä ihmisiä. Dosentti Juha Hiltunen esitteli käärinliinan matkaa Jerusalemista Lähi-idän, Kreikan ja Ranskan kautta Torinoon. Samalla saatoimme katsella esitelmäsalissa näytteillä olevaa Torinon käärinliinan kopiota. Esitelmän jälkeen yleisö esitti vielä kysymyksiä, mutta onneksi Alberto osasi olla hiljaa.
Vaikka meillä onkin omat skeptiset ajatuksemme Torinon käärinliinasta, esitelmä oli mielenkiintoinen. Niinpä lähdimme sen jälkeen hyvillä mielin Björnhufvudeille, jonne meidät oli kutsuttu maistelemaan grillattuja tuotteita. Kevään ensimmäiset grillimakkarat on nyt syöty – ja itse asiassa saimme aika paljon muitakin herkkuja, mm. grillattua lampaan sisäfileetä, mutta siitä ei ole kuvaa, sillä heti kun makkarat olivat valmiit, Alberto unohti kameran ja syöksyi niiden kimppuun. Nyt lienee joka tapauksessa aika palata vähitellen arkiruokien pariin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti