Vappuaattona matkasimme Alberton kanssa Hämeeseen katsomaan Tampereen teatterin Les Miserables -musikaalin viimeistä esitystä. Näin Alberton olevan hieman haikealla mielellä, koska tietenkin hän oli toivonut voivansa nähdä esityksen useammin kuin sen viisi kertaa, jonka ehdimme käydä musikaalin katsomassa.
Olimme tietenkin tyytyväisiä viimeiseen esitykseen, jossa oli mukana hieman extrajekkuiluja, kuten katosta putoava orava, joka sekin osoittautui laulutaitoiseksi. Alberto heilutti innokkaasti Ranskan-lippuaan vielä sittenkin, kun esitys oli päättynyt.
- Älä ole nyt murheissasi, minä yritin lohdutella. - Pääset taas varmasti joskus näkemään Les Misin uudelleen.
Alberto katsoi minua ovelan näköisenä.
- Ei siihen mene kauaakaan, hän sanoi. - Minulla on jo liputkin ostettuna seuraavaan näytökseen.
Alberto myhäili tyytyväisen näköisenä muttei kertonut enempää. Niinpä jäin hämmentyneenä ihmettelemään, mitä tulossa olisi.
Koska Les Mis -esitys oli illalla ja tiesimme palaavamme kotiin vasta puolenyön tietämissä, olimme vieneet Viivin hoitoon Björnhufvudeille. Aamulla ihmettelimme, kun emme kuulleet kenenkään koputtelevan oveen. Oletimme, että Viivi saapuisi heti aamusta takaisin Victorian tassusta kiinni pitäen. Koska tiesimme, että Viivi oli hyvässä hoidossa, emme olleet huolissamme vaan kävimme vapun kunniaksi tassuiksi ostamiimme tippaleipiin. Alberto oli muutoinkin varustautunut vappua varten, mutta minä en joutanut hakemaan vappuhattuja ja -viuhkoja, sillä olin vielä niin lumoutunut edellisen illan musikaalista ja esityksen jälkeen teatterin ovella saamastani kukasta.
Pian selvisi, miksi Viivin paluu kotiin oli viivästynyt. Puhelimeni piipitti viestin saapumisen merkiksi - Victoria Björnhufvud oli lähettänyt kuvaviestin, jossa oli ensimmäinen Viivin itsestään ja ystävistään ottama selfie. Tytöt olivat tivolissa!
Kuulimme myöhemmin, että Freija oli houkutellut Victorian ja Viivin kanssaan huvipuistoon, jossa tytöt viihtyivätkin melkein koko iltapäivän. Alberto puolestaan oli ammatillisen kiinnostunut Viivin ottamasta kuvasta:
- Juniorilla taitaa olla lahjoja kuvapuolelle, hän intoili. - Vaikka kuvan sommittelu onkin katsojan kannalta haasteellinen, kompositio on varsin onnistunut!
- Kyllähän se kieltämättä on vallan mainio otos ensikertalaiselle, minäkin totesin ja toivoin hiljaa mielessäni, että seuraavalla kerralla Viivi onnistuisi saamaan itsensäkin kuvaan ihan kokonaisena.
Lauantaina oli jälleen aika lähteä Lutakkoon, koska Haloo Helsinki! esiintyi siellä. Tiesimme bändin aina yhtä energiseksi ja hyvää mieltä tuottavaksi, joten emme voineet jäädä kotiinkaan.
Elli oli jälleen yhtä iloinen kuin aina ennenkin, ja yllätykseksemme saimme kuulla myös Mokoman Kuu saa valtansa auringolta -biisin, jota olemme Haloo Helsingin! coveroimana joskus netissä ihastelleet. Oli erityisen hauskaa kuulla se elävänä myös tämän yhtyeen, ei ainoastaan Mokoman esittämänä.
Ilmeisesti Albertokin sai Haloo Helsingin! keikasta vielä lisää ylimääräistä energiaa, sillä kun seuraavana aamuna heräsin ja olin menossa aamupalalle, Alberto pyyhkäisi minua keittiön ovelle vastaan ja esitteli innoissaan värikästä vihkosta, jonka kannessa hän itse komeili.
- Tässä se nyt viimeinkin on! L'arte della pizza per la cucina finlandese!
- Siis mikä se on?
- Arpajaisvoitoksi lupaamani pizzaohje! Alberto julisti tyytyväisenä.
Näin, että Alberton kädessä oli kokonainen lehti, joka esitteli pizzan tekoa.
- Voi sinua, rakkaani! Sinulta taisi taas lähteä hieman vespa tassuista, minä huokaisin. - Epäilenpä, ettei Arja ole koskaan nähnyt noin perusteellista pizzaohjetta.
- Ei pizzasta kannata tehdä muita kuin seikkaperäisiä ohjeita. Tästä löytyy nyt kaikki oleellinen. Pizzapohjan reseptin lisäksi tästä löytyvät ohjeet niin roomalaiseen pizza al taglioon, pizza napoletanaan kuin amerikkalaiseen pannupizzaankin!
Ohje on nyt lähetetty Arjalle. Nyt vain toivomme, ettei hän säikähdä Alberton seikkaperäistä ohjetta, sillä sen pituudesta huolimatta pizza todellakin on pohjimmiltaan esimerkki ruokalajista, jonka hienous perustuu yksinkertaisuuteen.
