Jouluista tunnelmaa Jyväskylässä

Hupsista sentään! Joulu ehti väliin, joten matkakertomuksemme Italiasta siirtyy hieman, ja tällä kertaa saatte kuulla joulunvietostamme.

Joulunalus oli meille kiireistä aikaa, sillä sukulaisemme olivat tulossa perinteisesti meille joulua viettämään, ja jouluvalmistelujen lisäksi matkan varrelle sattui kaikenlaista yllättävää. Alberton kiireet alkoivat jo Suomen itsenäisyyspäivänä, sillä Toivolan Vanhalla Pihalla tarvittiin auttavia tassuja niin lipunmyyntin kuin äänentoistoonkin - olihan pihalla esiintymässä vanha tuttumme Maria Lund. Mekin Viivin kanssa ehdimme paikalle juuri sopivasti, kun Maria säestäjineen oli aloittamassa esiintymistään. Tähyilin hetken huolissani, sillä Albertoa ei näkynyt missään, mutta sitten huomasin hänen vilkuttavan meille lavan takaa.



- Mitä ihmettä sinä siellä lavan takana oikein puuhasit? kysyin Albertolta laulun ja soiton päätyttyä.
- Miksauspöytä piti sijoittaa tilanpuutteen vuoksi piiloon lavalla olevaan rekeen, joten miksaaminen piti hoitaa lavan takaa. Ei kuitenkaan hätää, kävin aina välillä yleisön puolella kuuntelemassa, että kaikki kuulostaa siltä miltä pitääkin, Alberto selitti kummallista työtilaansa.

Vieraat - eli sisarukseni Maria ja Sergio sekä Alberton serkku Roberto perheineen - saapuivat tällä kertaa jo hyvissä ajoin ennen joulua, joten ehdimme mainiosti pyörähtää porukalla kaupungilla katsomassa, miten Jyväskylän keskusta oli koristeltu joulua varten. Sokoksen jouluikkunassa olisi tunnetusti hauska tunnelma, joten se oli katsastettava. Tällä kertaa ikkunassa oli tonttujen tupa, jota kansoitti myös suuri määrä erilaisia metsäneläimiä. Seinällä möllötti komea nalletaulu.



Pöllöt olivat pesiytyneet kynttiläkruunuun ja näyttivät viihtyvän siellä varsin hyvin.
- Sieltä näkee varmasti hyvin, milloin on aika syöksyä paikalle, ettei jää ilman jouluherkkuja, Maria totesi.



Kun lähdimme kävelemään Sokokselta kävelykatua kohti Kirkkopuistoa, törmäsimme koskettavaan seimiasetelmaan. Freija selvitti myöhemmin tassutietokoneellaan meille, että seimiasetelman veistokset oli tehnyt Riikka Helminen ja asetelman oli tilannut Jyväskylän kaupunkiseurakunta.



Pienen matkan päässä seimestä oli Suomen käsityön museo. Sen ikkunassa on tänä vuodenvaihteena Jyväskylän nukkekotiharrastajien, Nukkis-Ystävien upea kuvaelma täynnänsä joulumarkkinakojuja, joissa myydään kaikkea mahdollista minisukista alkaen!



Kuvaelmassa oli vaikka mitä yksityiskohtia! Pari nukkea oli innostunut jopa menemään avantouinnille.



Hauskinta olivat kuitenkin kanat, jotka olivat karanneet kanalasta ja hyppäsivät kilpaa yhden myyntikojun katolta. Osa kanoista oli asettunut antamaan pisteitä hyppysuorituksista, ja yksi kana oli puolestaan paikalla ensiapulaukun kanssa auttamassa ilmalennossa - tai paremminkin maahantulossa - loukkaantuneita lajitovereitaan.



Käsityön museolle päästyämme olimmekin jo aivan Kirkkopuiston kulmalla. Kaupunginkirkko oli valaistu kauniisti, ja tunnelma oli mukavan levollinen.



- Pistäydytäänkö kuitenkin vielä Toivolan Vanhan Pihan joulupihalla? Alberto ehdotti - Tekee kovasti mieli virolaista savujuustoa.
Niinpä tassutimme Kirkkopuiston läpi kohti Toivolan Vanhaa Pihaa. Oli pakko myöntää, että sieltä joulupihalta aiemmin ostamamme juustot olivat jo päätyneet parempiin suihin, joten olikin tarvetta ostaa niitä hieman lisää. Juustot kiinnostivat myös niin Mariaa ja Sergiota kuin Robertoa ja tämän vaimoa Giovannaakin, ja Roberton lapset Vittorio ja Giulia innostuivat kovasti kuullessaan, että pihalla olisi myös lampaita.

Joulupihalle meidät toivotti tervetulleeksi viime vuoden tapaan olkipukki, joka päivysti Vanhan Toivolan Pihan portilla.



Tunnelma pihalla oli jouluisan lämmin. Pienissä mökeissä oli kaupan niin syötävää joulupöytään kuin lahjoja paketteihinkin.



Yllätykseksemme jouluisella pihalla oli juuri vierailumme aikana myös tiernapoikaesitys. Pysähdyimme tietenkin katsomaan.
- Onpas väkivaltaista, kauhisteli Maria. - Katkaistaanko tuolta poloiselta murjaanien kuninkaalta nyt kaula?
- No ei aivan, minä toppuuttelin. - Kyllä tässä vain loppujen lopuksi toivotetaan kaikille hyvää joulua.



Vanhalla Toivolan Pihalla on jo valmiiksi menneen ajan tunnelma, mutta lasten mielestä pihan ehdoton kohokohta olivat lampaat karsinassaan. Ystävälliset nelijalkaiset tulivat uteliaasti tervehtimään jokaista vierasta, ja lapset pääsivät silittelemään niiden pehmeää ja paksua villaturkkia.



Pihan lampailla oli kuitenkin hieman erikoinen ruokavalio: ne saivat syödä saunavastoja Vanhan Toivolan Pihan isännän Margo Saxbergin käsistä. Ja hyvin näyttivät kuivat koivunlehdet niille maistuvan!



Lisää lampaita löysimme vielä ulkoa kuusen juurelta viehättävästä seimiasetelmasta. Se oli veistetty pahkoista. Lammas oli päässyt oikein paraatipaikalle Jeesus-lapsen seimen viereen.



Juustot ostettuamme ja kotiin päästyämme Alberto puolestaan löysi perinteisempää käyttöä saunavastalle: hän vei Roberton ja Sergion kunnon suomalaiseen joulusaunaan.
- Miten ihmeessä sinulla voi olla tuollaisia lehtipuun oksia keskellä lumista talvea? Sergio ihmetteli.
- Suomalaiset ovat ovelia, Alberto selitti. - He pakastavat kesällä vastansa, jotta niitä voi sitten jouluna käyttää.
- Outoa tässä on vain se, että joku haluaisi mäiskiä itseään koivunoksilla sen paremmin kesällä kuin joulunakaan, Roberto kommentoi.



Hetken kuluttua karhu-uroomme palasivat kuitenkin tyytyväisinä saunasta, eikä kukaan enää moittinut vastomistakaan. Niinpä oli aika käydä ruokapöytään.

Ruokaa oli riittävästi. Aloitimme perinteiseen tapaan joulukaloilla, joita oli monenlaisia. Alberto oli valmistanut sillejä omaan makuunsa, eivätkä kaikki vieraat uskaltautuneet maistamaan hänen homejuustosilliään, mutta ne jotka maistoivat, pitivät sitä erinomaisena. Itse tyydyin kaupan pehmoiseen smetanasilliin. Lohta oli kylmäsavustettuna sekä Alberton Jaloviina-graavattuna ja minun lime-basilikagraavattuna versionani.



Kalojen jälkeen olivat vuorossa kinkku ja leikkeleet, joista mainittakoon Alberton aina haluama kieli sekä poron kylmäsavupaisti ja parmesaanisalami. Kaikkien erityistä herkkua oli viherpippuripatee.



Jonkin verran kasviksiakin olimme tietenkin joulupöytäämme tuoneet. Pienet tomaatit ja oliivit edustivat joulupöydässämme kotomaan makuja ja maistuivatkin hyviltä kaiken lihanpaljouden rinnalla.



Jälkiruuaksi söimme juustoja. Niitäkin oli isolle porukalle täytynyt hankkia monenlaisia, mm. salviacheddaria, morbieria ja stiltonia. Ja tietenkin pöydässä oli Vanhalta Toivolan Pihalta ostettuja juustoja. Ehdottomasti hauskin niistä oli letitetty virolainen savujuusto.



Ruokailun jälkeen Vittorio, Giulia ja jopa Viivi alkoivat olla hieman levottomia ja kuikuilla oven suuntaan. Pian he keksivät ovelasti mennä kuistille pukkia odottelemaan.
- Me emme lähde tästä mihinkään ennen kuin Joulupukki tulee! Vittorio julisti ja muut lapset näyttivät aivan yhtä ehdottomilta.



Lasten tempaus aiheutti meille hieman harmaita karvoja. Roberton oli nimittäin ollut tarkoitus mennä pukkia vastaan, mutta ovesta poistuminen ei nyt kävisi huomaamattomasti. Emme kuitenkaan jääneet tassu suussa ihmettelemään ongelmaa, vaan Roberto rykäisi hieman ja tokaisi:
- Taidanpa poiketa hieman haukkaamassa happea parvekkeella.
Sitten hän katosi yläkertaan. Hetken kuluttua kuulimme, kun parvekkeen ovi kävi, ja hieman myöhemmin kuului tumahdus, kun jotain putosi parvekkeen alla olevaan lumikasaan.



Ja eipä aikaakaan, kun Joulupukki saapui! Lapset olivat innoissaan, ja ilmeisesti he eivät olleet tehneet kovin pahoja tuhmuuksia vuoden aikana, sillä jokainen heistä sai monta lahjaa. Pukki oli jopa käsittämättömän ymmärtäväinen, kun Vittorio melkein syöksyi omatoimisesti sukeltamaan lahjasäkkiin.



Leppoisaa yhdessäoloa sukulaisten kanssa riittää vielä ensi vuoden puolelle asti, sillä vieraamme viipyvät meillä uudenvuoden yli. Mukavia välipäiviä kaikille!