Eikö Wieniin pääsekään suoraan?

Minun ja Alberton oli tarkoitus lentää Keski-Eurooppaan Berliinin kautta. Siellä Alberto näyttikin hyvin viekkaalta ja paljastui, että jatkolentomme ei ollutkaan Wieniin vaan Nürnbergiin. Oli ilmeistä, että Alberto halusi maistelemaan saksalaisia makkaroita. Mutta Nürnberg yllätti positiivisesti meidät molemmat. Siellä oli keskiaikainen linna, jonka puutarhassa oli näin romanttista:



Linna sijaitsi korkealla mäellä, ja sieltä oli loistavat näköalat. Sieltä näkyi tietenkin koko kaupungin yli mutta myös kauniille pikkukujille. Eikö tekisikin mieli lähteä tällaiseen kaupunkiin kävelylle?



Jos tarkkoja ollaan, Alberto vei minut Nürnbergiin katsomaan erästä kaukaista sukulaistani nimeltä Flocke. Hän asuu Nürnbergin eläintarhassa ja on pieni jääkarhuneitonen. Saanen esitellä hänet:



Eläintarha oli kaikkinensa viehättävä. Siellä oli paljon vehreyttä, ja oli mukavaa kävellä puiden siimeksessä. Alberto piti Nürnbergin eläintarhaa itse asiassa hauskempana paikkana kuin Berliinin eläintarhaa, jossa vierailimme viime vuonna.

Nürnbergistäkään emme päässeet suoraan Wieniin, vaan Alberto vei minut junalla Müncheniin. Siellä emme viivähtäneet kuin hetken, mutta ehdin tavata useita sukulaisiani. Nallet asuivat aivan kaupungin keskustassa, Spielzeugmuseumissa Marienplatzilla. Heidän talossaan oli kapeat kierreportaat ja heitä oli tällä kertaa kotona varsin monta. Syy tähän oli se, että he olivat järjestämässä erityisnäyttelyä kodissaan. Tässä muutamia tapaamistani sukulaisista:



Spielzeugmuseumissa jouduimme Alberton kanssa myös keskelle hääjuhlahumua. Hääpari vaikutti jo hieman voipuneelta mutta yhtä kaikki onnelliselta.



Hauskin tuttavuus oli kuitenkin nallerouva keittiössään. Oma keittiömme ei ole aivan yhtä perusteellisesti varustettu.



Albertoa himotti tietenkin oitis päästä kokkailemaan. Silti koko matkan verran oli syötävä toisten tekemiä ruokia. Mutta kyllä nekin Albertolle kelpasivat – Café Sacherin tortusta ja ravintola Enin sushista kerron teille hieman myöhemmin.