Romantiikkaa kerrakseen

Täytyy tunnustaa, että tuo Raaseporin reissu sisälsi kierroksen aika monessa muussakin paikassa. Alberto oli kuullut, että Fiskars on viehättävä paikka, ja siksi hän vei minut sinne. Maisemat olivatkin kuvaamisen arvoisia. Tässä poseeraan kylän läpi menevän joen rannalla.



Pikkuinen vesiputouskin löytyi.



Näimme myös romanttisen sillan, jonka kaiteelle oli istutettu kukkalaatikoihin kukkia. Täytyy kyllä sanoa, että paikan päällä näkymä oli vielä paljon romanttisempi. Tiedä sitten, tuoksuivatko kukat kuonooni vai mistä se johtui.



Yövyimme aivan hurmaavassa bed & breakfast -majoituksessa Vanhassa meijerissä. Se oli rinteessä oleva talo, jolla oli romanttinen pihapiiri.



Huoneemme oli yläkerrassa ja se oli vielä romanttisempi.



Jopa aamiainen oli romanttinen, sillä kun laitoin puurooni hilloa, se muodostikin aivan sattumalta sydämen!



Fiskarsista suuntasimme Lohjalle tutustumaan vanhaan Pyhän Laurin kirkkoon.



Kirkko on sisältäkin erittäin kaunis. Sen seinät ovat täynnä keskiaikaisia maalauksia. Haukoimme henkeämme, vaikka olimme vierailleet kirkossa aiemminkin.



Erityisesti Jeesuksen sukupuussa riitti hämmästeltävää. Puun juuressa makoili Abraham, latvassa itse Nasaretin puuseppä ja niiden välissä muut esivanhemmat. Pohdimme pitkään, oliko sukupuuhun varmasti saatu mukaan ihan kaikki sukupolvet.



Lähellä kirkkoa näimme myös hauskan ratsastajapatsaan. Tietäisi vain, mille tuo hevonen nauraa.



Tästä saammekin hevosensillan siirtyä seuraavalle paikkakunnalle, nimittäin Turkuun. Sielläkin tapasimme hevosen. Kuulimme, että se on onnenhevonen, joka välillä vietiin poiskin, mutta ihmiset halusivat sen takaisin kaupungille. Emme ihmetelleet sitä yhtään, niin hieno hevonen se nimittäin oli.



Yövyttyämme Turussa jatkoimme matkaa Raumalle. Vanha Rauma oli oikein viehättävä paikka käveleskellä. Joka puolella oli kauniita puutaloja.



Katsokaa vielä tätä punaista taloa. Eikös olekin kaunis?



Ihmettelimme Alberton kanssa myös vanhan kirkon raunioita. Alberto oli jostain syystä kovin hämmentyneen oloinen, kuten kuvasta näkyy.



Minä puolestani ihastelin pientä puroa, joka kulki aivan Pyhän Ristin kirkon vieressä.



Myös tämä kirkko on keskiaikainen, ja sieltä löytyy samantyylisiä maalauksia kuin Lohjan kirkosta. Tosin tässä kirkossa maalauksia oli vain alttarin läheisyydessä.



Upean alttaritauluna toimivan lasimaalauksen lisäksi kirkosta löytyi myös vanha ja hieno alttarikaappi.





Kirkkovierailun jälkeen halusimme istahtaa kahville. Ja kuinkas ollakaan, Vanhasta Raumasta löytyi juuri meille sopiva kahvio: Kontion kahvila.



Eräässä kahvion pöydässä istuikin eräs sukulaisemme. Hän odotti selvästikin, että joku yksinäinen kahvilavieras saapuisi ja hän voisi pitää tälle seuraa.



Raumalla vierailtuamme ajoimme Tampereen kautta kotiin. Siellä piti käydä tervehtimässä Muumipeikkoa. Olette ehkä kuulleetkin, että hänelle tapahtui ikäviä asioita ja hän joutui olemaan siksi jonkin aikaa hoidettavana. Nyt hän on kuitenkin palannut.



Tämä on varmasti pisin postaus, jonka olen koskaan kirjoittanut. Yritän hieman hillitä itseäni jatkossa. Mutta matkoilla vain aina näkee niin paljon mielenkiintoista…

- - -

From Raasepori our summer holiday trip continued to Fiskars where we lodged in a romantic B&B in an old dairy house. Even the breakfast there turned romantic when the jam in my porridge formed a heart-like shape.

From Fiskars we headed to Lohja to visit the Church of St. Lawrence. This medieval church is very famous for its frescoes that present various stories from the Bible. The one with the family tree of Jesus was especially interesting, even if we were not completely assured that the lineage really covered all generations between Abraham and the famous carpenter of Nazareth.

After a short over-night visit to Turku we continued to Rauma and its beautiful old town. We walked the narrow streets between the wooden houses, explored the ruins of an old church in a park and visited another church with lots of cozy pieces of art, like the glass painting behind the altar. And for the coffee break we found just a perfect little cafeteria that not only operated under the valiant name of Bear but also employed our relatives to keep company for the lone clients.

The final stop on our journey was Tampere. Our stay there was rather short but we still managed to meet and greet the Moomin troll in front of the Metso library. Our friend had had some unfortunate experiences lately and was removed from his post for a few months, but now he was back with his usual cheering attitude.