Heti ensimmäisenä Venetsian-päivänä oli päästävä itse asiaan. Söimme Antica Mola -nimisessä ravintolassa ja Alberto tilasi lounaalla antipastoksi venetsialaisittain tyypillisen Sarde in Saor -annoksen – sardiineja, joiden kanssa tarjoiltiin rusinoita, pinjansiemeniä ja sipulia.
Minä puolestani iskin hampaani heti äyriäisiin. Söin laguunifantasian, jossa oli aika erikoisen näköinen ötökkä tutumpien katkarapujen ja mustekalojen seurassa. Mutta hyvältä tämä etualalla oleva rusehtava oliokin maistui.
Pääruuaksi haukkasimme kumpikin tavanomaisempaa pastaa – minulle simpukoita ja Albertolle lohta. Alberto oli erityisen innoissaan kuullessaan, että trattoria oli ollut hänen suosikkisarjakuvapiirtäjänsä Hugo Prattin kantapaikka.
Illalla söimme puolestamme paikassa nimeltä Enoteca Boldrin. Siellä sai valita tiskistä, mitä tahtoi, ja ruoka mätettiin saman tien lautaselle. Vaikka meitä oli kaksi, valitsimme kolme ruokalajia: gnoccheja, kalaa polentan kanssa sekä merellistä pastaa.
Toisena Venetsian-iltanamme päätimme syödä oikein pitkän kaavan mukaan ja hakeuduimme ravintolaan nimeltä Il Milion. Istahdimme pienellä aukiolla olevan ravintolan ulkopöytään ja aloimme tilata. Emme voineet vastustaa miekkakalacarpacciota, jota oli tarjolla antipastolistalla.
Alberto oli aivan innoissaan pasta-annoksestaan (Tagliolini gratinati al prosciutto). Siinä oli Alberton uutta suosikkipastaa tagliolinia jonkinlaisessa carbonaraa muistuttavassa kastikkeessa, ja koko annos oli lopuksi gratinoitu.
Minä tyydyin hieman tyypillisempään primo piattoon: gnoccheihin tomaattikastikkeen kera. Myös ne olivat hyvin herkullisía.
Alberto sai tarjoilijan hämääntymään täysin tilatessaan seuraavaksi ruokalajiksi vasikanmaksaa. Mutta eipä joutunut Alberto pettymään – eikä häntä vaikuttanut haittaavan sekään, että hän sai henkilökunnalta arvostusta.
Minä puolestani tilasin pietarinkalaa polentan kera sekä insalata mistan.
Iltaisin on syötävä hyvin, mutta on päivisinkin herkuteltava. Halusimme maistaa paikallisia pikkupurtavia, cicchettejä. Uskoimme matkaoppaan suositusta hyvästä cicchetti-paikasta emmekä turhaan: Al Bottegon -nimisessä paikassa oli tarjolla melkoisia herkkuja. Vasemmalla ovat minun naposteltavani, oikealla Alberton.
Baarin tarjoilija oivalsi muuten, ettemme ole syntyperäisiä venetsialaisia, ja myi meille supermyyjän elkein hieman kalliimpaa viiniä näiden cicchetti-palojen seuraksi. Melkein menimme vararikkoon, sillä viini maksoi peräti kaksi euroa lasilliselta.
Seuraavaksi jatkamme matkaa ystävämme Timin luokse Modenaan ja alkuperäisen bolognese-kastikkeen syntysijoille Bolognaan.
- - -
As I promised, this entry is completely devoted to the cucina Veneziana. Our first encounter with the local cuisine took place in trattoria Antica Mola. As an antipasto, Alberto chose Sarde in Saor while I couldn’t resist the temptation of various sea food. As primi piatti we had pasta – mussels for me and salmon for Alberto. Alberto was also delighted to hear that his favorite cartoon artist, Hugo Pratt, had been a frequent customer of Antica Mola.
In the first evening we had a quick one from the buffet of Enoteca Boldrin: gnocchi, pasta and some fish with polenta. The portions were rather sizeable, so we got well-fed.
In the second night we decided to have a big one. We found a romantic and pittoresque trattoria Il Milion on a tiny piazza (or campo as they call them in Venice) surrounded by old houses. Sitting outside, we went through a classis three-course dinner. We both started with swordfish carpaccio as an antipasto. That was followed by gratinated pasta with ham for Alberto and more ordinary portion of gnocchis for me. However, Alberto’s real tour-de-force for the evening was still to follow: as a secondo piatto he had sauteed veal liver alla Veneziana with some cheese – he even got some compliments for his choice from the waiter. My choice was filetto of Saint Peter’s fish with mixed salad as sidedish.
Even if the dinner is often the main meal of the day, it is important not to forget the lunch either. For that purpose the Venetian specialty cicchetti provides an welcomed alternative. Cicchetti are various snacks, very much like Spanish tapas, that one can buy by pieces. We enjoyed ours in traditional wine bar called Al Bottegon. It is customary to have a class of wine with the cicchetti and the bar tender – after noticing we are not native Venetian – hurried to sell us more expensive wine than what he was pouring for his frequent customers. This nearly bankrupted us as the wine cost as much as two euros per class.
In the next episode we meet again our friend Tim in Modena and visit the birth-place of the famous sauce Bolognese.
1 kommentti:
Niinpä herahtaa, todellakin, ai jai jai! Kaikenlaiset merenelävät eli "örvelöt", kuten me olemme niitä kutsuneet viime vuosien matkoillamme varttuneemman sukupolven matkaseurueessa, ja kalahan ovat meidän vanhempien orsojenkin herkkua varsinkin kaukana maailmalla. Pastahan tietenkin myös maistuu, minusta oli varsinkin maksa-ateria jo kuvassakin todella maukkaan näköistä kuten Albertto kertoi sen tosiaan olleenkin. Mutta, mutta nyt taitaa tulla sellainen ongelma, että kohta meidän on mentävä rooman kielen kursseille, että ymmärrämme kaikkien ruokalajien nimet ... ;-)
Terveisin muorin terveisten kera
Vanha harmaapäänalle
Lähetä kommentti