- Mitä täällä oikein tapahtuu? Saanko minäkin kakkua? hän kysyi.
- Me vietämme minun kaimani Victorian hääjuhlia, Victoria vastasi juhlallisesti.
Sitten minä ja Victoria sekä Ingrid ja Magnus Björnhufvud heilutimme innokkaasti Ruotsin-lippujamme.
Prinsessakakku maistui mainiosti Albertollekin, ja hän yhtyi innokkaasti onnentoivotuksiin, joita lähetimme kruununprinsessa Victorialle ja hänen prinssilleen Danielille.
- Ja onpas sinulla hieno kruunu, Alberto kehui vielä Victoriaa.
- Niin, Victoria vastasi, minustakin tulee isona prinsessa.
Emme viitsineet kertoa hänelle, että tämä toinen Victoria on ollut prinsessa aivan pienestä asti.
Kun hääjuhlat oli juhlittu, olikin lähdettävä Provinssirockiin. Otimme leppoisasti ja menimme paikalle vasta melko myöhään. Ensimmäiseksi katsastimme Bullet for My Valentine -yhtyeen. Nimestä päätellen sen esittämä musiikki ei olisi kovinkaan romanttista. Arvio osui aika lailla oikeaan. Bändi aloitti kuitenkin festari-iltamme ihan mukavasti.
Seuraavalla keikalla oli tunnelmallisempaa. Jenni Vartiainen esiintyi isossa teltassa ja sai valotkin loistamaan kauniisti.
Jenniä oli oikein mukava kuunnella, ja hän ehti onneksi esittää suosikkikappaleeni ”Missä muruseni on” ennen kuin meidän piti siirtyä takaisin päälavan eteen.
Olin hieman ihmeissäni, kun Alberto selitti, että meidän pitäisi jättää Jennin keikka kesken.
- Meidän on saatava hyvä paikka illan pääesiintyjää varten, hän touhotti.
- Kuka se on? kysyin.
- Se on salaisuus ja yllätys, Alberto vastasi ja kiskoi minua tassusta kohti päälavaa.
Lava oli peitetty isolla mustalla kankaalla, ja kun keikka alkoi, sen alta paljastui valtava Saksan-lippu.
- Mitä? Onko tämä jotain saksalaista musiikkia? hämmästelin. - Enhän minä edes osaa saksaa!
Mutta sitten tulivat soittajat ja minulle valkeni, miksi Alberto oli ollut niin innoissaan. Esiintymässä olivat ne samat saksalaiset herrasmiehet, jotka tekevät aina vaarallisia temppuja tulella: Rammstein! Silloin alkoi minullakin tassua väpättää.
Ja täytyy myöntää, etteivät ne olleet oppineet tälläkään kertaa. Lavalla näytti tulevan hieman erimielisyyttä laulaja Till Lindemannin ja kosketinsoittaja Christian Lorenzin kanssa. Niinpä Lindemann nosti Lorenzin olalleen, laittoi tämän suureen ammeeseen, nousi korkeuksiin ja kaatoi bändikaverinsa päälle tulta ja kipinöitä.
Tämähän on aivan kauheaa, eikä kukaan pikku (eikä isokaan) karhu saa koskaan kokeilla tätä kotona! Mutta ihme ja kumma, Christian Lorenz nousi ammeesta vahingoittumattomana, ja lisäksi hän oli vaihtanut vaatteensa päästä varpaisiin kimaltelevaan pukuun. Jokin jekku tässä täytyy olla!
Savuakin oli välillä melkoisesti…
Lisäksi yhtye taisi ajatella, että yleisö saattaa pitkän festariviikonlopun jälkeen olla likainen. Niinpä se tarjosikin kylpyvaahdon syöksemällä sitä tykillä yleisön päälle.
Vaahdon jälkeen tuli vielä paperisilppua, mutta annettakoon roskaaminen tämän kerran anteeksi, sillä niin näyttävää se oli.
Ja sitten oli taas liekkien vuoro.
Rammsteinin keikan huippukohtia on aina kumiveneajelu, jossa joku yhtyeen jäsenistä – Christian Lorenz tai basisti Oliver Riedel – lähtee matkaamaan kumiveneellä yleisön käsien (ja tassujen) päällä. Tällä kertaa näimme veneen todella läheltä. Melkein olisin voinut koskettaa tassullani siihen! Itse asiassa mukanamme ollut Alberton ystävä onnistuikin koskettamaan venettä.
Kuvassa vene on jo menossa meistä poispäin hieman kauempana. Olisiko sittenkin pitänyt kurottaa tassulla? Jos vaikka olisi osunut…
- - -
A royal wedding and some provincial live music
Alberto returned from his business trip on Saturday – and to his big surprise found myself and the Björnhufvuds celebrating the wedding of the crown princess Victoria of Sweden. After having some princess cake Alberto joined us congratulating Victorian and her prince Daniel. Alberto also told Victoria Björnhufvud that she had a nice crown. Victoria explained that she will become a princess, too, when she grows up.
On Sunday we traveled all the way to Seinäjoki to attend the Provinssirock festival that was held there over the last weekend. The first group we saw was Bullet For My Valentine. They were playing rather unromantic music. The next artist we went to see, however, was much better on this matter. Jenni Vartiainen was performing in a huge tent on a stage sponsored by the Finnish Broadcasting Company. I really liked to listen to her and she managed to sing my favourite song from his new record, “Missä muruseni on” (“Where Is My Sweetie“), before we had to leave.
I was surprised when Alberto hurried us out from the tent in the middle of Jenni’s set, explaining that we had to secure good places for evening’s main act.
- Who is going to play there? I asked.
- That will be a surprise, said Alberto and dragged me towards the main stage.
There was a black curtain covering the stage and when it fell down at the beginning of the show, a huge German flag was discovered behind it first.
- What? Is this some German band? I don’t understand German, I was complaining to Alberto, when I realized that it was Rammstein, the Teutons with the ultimate pyro technics. I immediately raised my paw and started wave it.
For the next hour and half we witnessed one of the greatest show on Earth these days. Lots of theatrics, fire, explosions and smoke – and some powerful music, too. At the end of the show there was the traditional crowd-sailing with the rubber boat by the keyboard player Christian Lorenz. This time we were so close that we could have probably touched the boat as it passed by. I wish I had…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti