Eläintarha Artis

Amsterdamin eläintarha oli niin viehättävä paikka, että se ansaitsee oman postauksensa. Eläintarhan nimi on Artis, ja sinne pääsee kultaisten lintujen vartioimasta portista.



Eläintarhassa koimme hämmentäviä asioita. Näimme joutsenen, joka ei ilmeisesti ollut osannut päättää, haluaako olla musta vai valkoinen…



… ja nokikanan, joita muutoinkin tuli vastaan Amsterdamissa joka paikassa. Kanavista löytyi yleensä vain yksi nokikana, joka uiskenteli ympäriinsä sen verran touhukkaasti, että ehdimme ensin ajatella, että se oli todellakin kaupungin ainoa nokikana, joka seurasi meitä kaikkialle.



Mutta kukas tässä sitten menee? Riikinkukkoemo kiirehti poikasiaan pois meidän karhujen läheisyydestä, kun osuimme vastakkain.



No mutta herra Haikara! Melkoinen dyykkari - sitä ei paljon mikään pelottanut, kun roskakori alkoi houkutella. Me Alberton kanssa ostimme välipalamme puolestamme eläintarhan kuppilasta.



Näimme myös Viivin sukulaisia. Sen verran kaukaista sukua nämä pingviinit olivat Viiville, etteivät voineet suoraan sanoa häntä tuntevansa mutta lähettivät kuitenkin kotona hyvässä hoidossa olevalle Viiville terveisiä.



Hauska tuttavuus olivat preeriakoirat, jotka tarkkailivat ympäristöään niin tiukasti, ettei niiltä jäänyt mikään huomaamatta.



Pistäydyimme myös eläintarhan akvaariossa, ja siellä meitä odotti yllätys: eikös Nemon pitänyt olla Lontoossa, josta löysimme sen aiemmin? No, ehkä se oli muuttanut. Miksi sitä nyt koko elämänsä samassa akvaariossa ja valtiossa eläisi?



Ihastuttava paikka oli myös perhostalo, jossa lenteli perhosia pitkin poikin. Osa niistä oli tavattoman suuria. Harmi vain, ettei yksikään istahtanut tassulle.



Eläintarhassa tapasimme myös vauvakirahvin, joka oli kovin nälkäinen.



Vauvakirahvi oli oikein mukavan kokoinen, mutta entäpä sen isä? Se oli valtava. Tunsimme Alberton kanssa itsemme kovin pieniksi…

Norsujen aitauksella näimme jotain liikuttavaa – norsu lohdutti allapäin olevaa kaveriaan kietomalla kärsänsä sen ympärille. Voi kuinka herttaista!



Ensi kerralla kerromme hieman Amsterdamin herkuista. Etukäteen voin kertoa, ettemme kuitenkaan syöneet matkaoppaan mainitsemaa epäilyttävältä kuulostavaa silliä, vaan ennemminkin erinäisiä etnisiä makupaloja.

- - -

Artis the Zoo

As I mentioned in my last blog entry, we also visited Artis, Amsterdam’s charming zoo. We met a lot of different birds there, like a swan that couldn’t make up its mind whether to be black or white, a mother peacock with her young ones and a stork that was dumpster diving for tidbits (yuck!). We also met some distant relatives of Vivian – they were actually so distant that they didn’t actually know her but send her their regards for her nonetheless.

We also tried to make friends with prairie dogs but they were so focused on keeping watch of their territory that we didn’t get too far with them.

The biggest surprise for us took place in the aquarium. When we last time met our fish friend Nemo, he was living the London aquarium. Well, he must have moved to Amsterdam meanwhile.

From the aquarium we continued to the buttefly pavillion where the butterflies were busy flying around. Too bad none of them had time to sit on my pawn for a little chat.

It was also nice to meet a baby giraffe with its family. We felt ourselves very tiny indeed when the father giraffe came to say “hello” to us.

At the elephants’ pen we witnessed probably the most touching scene of our whole trip – an elephant was comforting its melancholic friend by wrapping its snout around it. How cozy!