- Kello on täällä Britanniassa kovin vähän. Ehkä meidän olisi syytä lähteä johonkin.
Päätimme lähteä katsomaan lähiseudulla olevaa patsasta, johon olin tutustunut Internetin kautta.
- Miten me osaamme jäädä pois oikealla bussipysäkillä? Alberto hätäili vastoin tapojaan.
- Ehkä patsas näkyy bussin ikkunasta, vastasin. - Sen pitäisi olla melkoisen kookas.
Pian patsas jo näkyikin – ja se oli iso! Patsaan jalkojen juuressa olevat ihmiset näyttivät kovin pikkuruisilta.
- The Angel of the North, luki Alberto patsaan nimen opastaulusta. - Mutta emmehän me ole kovinkaan pohjoisessa.
- Höpsö rakkaani, tämä on Pohjois-Englannissa, minä vastasin.
- Mutta jos ollaan oikeasti pohjoisessa, pitäisi olla poroja, Alberto vielä yritti.
Valtavan patsaan korkeus oli 20 metriä ja siipien kärkiväli 54 metriä. Opastaulun mukaan se on maailman suurin enkelipatsas.
Patsastelu teki meidät nälkäisiksi, mutta eipä hätää – Alberton vainu ei pettänyt tälläkään kertaa ja hän löysikin peräti kaksi Wetherspoon-pubia melkein samasta korttelista.
Koska oli sunnuntai, Alberto iski hampaansa Sunday Roastiin. Perinteinen sunnuntaiateria sisälsi paistilihaa, Yorkshire puddingia, hassuja palleroita, jotka näyttävät lihapullilta mutteivät ole niitä sekä paljon herneitä. Itse asiassa annoksessa oli mahdollisesti jopa normaaliakin enemmän herneitä, sillä Wetherspoon oli joutunut raaka-ainepulaan jonkin hevoskisan ja sen nälkäisten seuraajien vuoksi. Itsekin ”jouduin” ottamaan ateriaksi riisutun hampurilaisen, sillä gourmet burgereihin ei ollut aineksia.
Seuraavana päivänä päätimme katsastaa hieman näkymiä Newcastlessa. Aloitimme päivän pupun metsästyksellä, sillä olin lukenut Wikitravelista, että kaupungissa asuu vampyyripupu. Pelonsekaisin askelin suunnistimme Pyhän Nikolaksen kirkolle, joka meille oli annettu maamerkiksi pupun löytämiseksi. Kirkko olikin varsin komea.
Olimme niin pupun perään, ettemme pistäytyneet sisälle kirkkoon. Pienellä kirkkomaalla tassuttelimme kuitenkin. Silloin huomasin kolme kammottavaa hautaa.
- Alberto, katso! huusin.
- Mitä nyt, rakkaani?
- Missä ne ruumiit ovat? minä ihmettelin kauhuissani.
- No, ne hautojen kannet ovat joutuneet jonnekin ja ruumiit ovat jo maatuneet, Alberto rauhoitteli minun kummitusjuttuja suoltavaa mieltäni.
Sitten löysimme pupun! Se istui kaikkien aikojen hienoimman oviaukon yläpuolella.
- Mutta onko se varmasti vampyyri? minä epäilin.
- Mennään katsomaan lähempää, Alberto ehdotti.
Kuikuilimme hieman ja pian näimme, että pupulla todellakin oli terävät kulmahampaat.
- Ehkä porkkanoiden kanssa pärjäisi pienemmilläkin hampailla, Alberto totesi.
Selvitettyämme pupun olinpaikan jatkoimme kohti jokea. Ohitimme matkalla vanhan vartiotornin ja portin, joka opastaulun mukaan oli nimeltään Black Gate.
- Eihän tuo näytä yhtään siltä kuin elokuvassa, ihmetteli Alberto.
Minä pyöritin päätäni epäuskoisena.
- Alberto rakas, ehkä tämä ei ole se Sormusten Herran Musta portti.
- Taidat olla oikeassa, ei täällä kyllä muutenkaan pahemmin Mordorilta näytä, myönsi Alberto.
Portin ohitettuamme pääsimme pian silloille. Sitten tulikin pieni mutta matkaan.
- Tässä sanotaan, että silta on heikko, minä sanoin hieman peloissani.
- Hmm, Alberto mumisi hetken. - Tästä ajaa kuitenkin autoja. Autot saattavat olla paljonkin meitä painavampia...
Hetken pohdinnan jälkeen uskaltauduimme sillalle. Näkymä eteenpäin oli outo mutta kuvauksellinen.
Näkymä sillaltakin oli komea, sillä Tyne-joen yli meni monta tyyliltään hyvin erilaista siltaa.
Myös kajavat olivat havainneet newcastelaiset sillat varsin mainioiksi, sillä ne olivat perustaneet pesän jokaiseen ulkonemaan ja koloon, mihin pesä vain mahtui.
On pakko tunnustaa, ettei lintutuntemuksemme riittänyt tunnistamaan lintuja oitis kajaviksi. Siivekkäistä oli kuitenkin opastaulu, jossa kerrottiin, että Newcastlessa pesivät kajavat ovat kauimpana sisämaassa pesivä kajavayhdyskunta koko maailmassa. Ihmettelimme tätä Alberton kanssa hieman, sillä kajavilla oli vain noin kymmenen kilometrin matka lennettävänään, jos ne halusivat merelle. No, ainakin tiedämme nyt, että kajavat eivät pesi kovin kaukana sisämaassa.
Vaikka Newcastlessakin olisi varmasti ollut kaikenlaista ihmeteltävää, Alberto paloi halusta päästä Durhamiin katsomaan kaupungin mahtavaa katedraalia. Niinpä hyppäsimme junaan ja olimme Durhamissa ennen kuin ehdimme nallekarhua sanoa. Kaunis katedraali näkyikin heti ensisilmäyksellä kaupunkiin.
Lähdimme siis kävelemään kohti kaupungin vanhaa keskustaa näin viehättäviä portaita pitkin.
- Hah, täälläkin on joki, minä innostuin.
- Miten näin pienessä kaupungissa voi olla näin valtava katedraali? minä ihmettelin, kun pääsimme itse asiaan.
- Ehkä tämä oli joskus isompi kaupunki, Alberto vastasi. - Silloin katedraali ei ehkä näyttänyt niin suurelta.
Vaikka Alberton päättelyssä ei ollut kovin paljoa järkeä, menimme sisälle katedraaliin. Yhtä komeaahan sielläkin oli.
Vanhassa katedraalissa oli yllättävän paljon uusia elementtejä. Näimme mm. tämän Jeesusta ja Mariaa esittävän veistoksen, joka ei ollut kuin pari-kolmekymmentä vuotta vanha.
Lähdettyämme katedraalilta löysimme varsin mainion Fish and Chips -ravintolan. Alberto totesi, että oli todellakin kalan aika ja tilasi perinteisistä perinteisimmän annoksen. Minä puolestani söin rapuja. Tässä näette kuitenkin todistuksen siitä, ettei Albertolle jäänyt nälkä.
Palattuamme Newcastleen oli ilta jo saapunut. Päätimme, että seuraavan päivän käyttäisimme Britannian roomalaisaikaan tutustumiseen – seuraavassa postauksessa saattekin kuulla Hadrianuksen vallista.
- - -
Newcastle Brown Bears
The first day of our holiday trip to Northern England and Scotland was rather busy: first to the Tampere airport by car, then to Edinburgh by plane, finally to Newcastle by train where we quickly dropped our luggage to the hotel and jumped a bus that took us to see the first sight, the Angel of the North statue.
- The Angel of North? How come, we are not that far north at all, complained Alberto when we arrived the grass hill where the statue was erected.
- It means the north of England, you silly, I replied to him.
The statue was huge: it stands 20 meters tall and the width of its wings reaches 54 meters! According to the info table it is the largest angel statue in the whole world. Seeing something that big made us very hungry, so it was time to find something to eat next. Alberto's nose didn't let us down this time either as he was able to spot not only one but two Wetherspoon pubs next to the railway station in the downtown Newcastle. It was the Sunday evening, so what else could we have than
the traditional Sunday roast.
On the next day we started with some sightseeing in the downtown and riverside. We had heard that there would be a vampire bunny somewhere near the Cathedral of St. Nicholas. Walking around the cathedral and its cemetery, we finally spotted the fanged bunny on top of a decorated doorway. As we dared to move closer, we saw that she really was a vampire!
- Hmm, her dental gear is definitely rather overkill for carrot-only diet, isn't it? was Alberto's poignant comment.
The next stop was the old tower and its gate. According to the information table it was called the Black Gate.
- It looked quite different in the movie, said Alberto after a moment of confusion.
- Oh my dear, I think this is not that Black Gate from the Lord of the Rings, I replied.
- Maybe you're right, it doesn't look much like Mordor around here anyway.
We continued towards one of the bridges crossing the Tyne river. However, we hesitated first to enter the bridge when we saw a warning sign about it being a weak bridge. After some pondering we decided that it probably was strong enough to carry us and proceeded to take a few photos from the bridge. A wonderful view over the Tyne river and its many bridges opened in front of us. We also discovered that the kittiwakes had established their colony all over and around the bridges.
It would have been nice to observe the life at the riverside a bit longer but Alberto was anxious to see the cathedral in the nearby town Durham, so we jumped the train again and arrived Durham fifteen minutes later. A splendid view over the town and the cathedral on the hill greeted us when we left the station. A charming passageway took us down the stairs to the river, over the bridge and through the old town to the cathedral. The interior of the cathedral was equally magnificent as its facade and there were many works of art to be admired in addition to the usual vaults, stained glass and carved pulpits. After all that beauty it was high time to complete an excellent day with some traditional fish and chips in a cozy sea food restaurant in the heart of Durham.
Next time I will tell you about our Roman adventures and discoveries in and around Newcastle...
2 kommenttia:
Kuinka ihana matka!
Söpö pupu ;)
t. Saimi
Lähetä kommentti