Piilosilla

En ollut kovin hämmästynyt, kun huomasin, että Alberto alkoi houkutella Robertoa elokuviin - olihan uusi Quentin Tarantinon elokuva tullut ensi-iltaan, ja Alberton tapaan tämä elokuvaohjaajakin on Ennio Morricone -fani. Niinpä hänen tekemänsä western oli mentävä oitis katsomaan.

- Tämähän on melkein yhtä jännää kuin silloin kun pentuina livahdimme salaa iltapäivänäytökseen katsomaan alkuperäistä Djangoa, Alberto nostalgioi Robertolle, kun he tekivät lähtöä.



Minä päätin sen sijaan viettää teehetken Giovannan ja kylään saapuneen Ingrid Björnhufvudin kanssa. Ingrid oli lähtenyt kyläilemään, kun Victoria ja Freija olivat kärttäneet päästä leikkimään Vittorion, Giulian ja Viivin kanssa.



Pian salista kuuluikin pientä piipitystä. Menin katsomaan.
- Mitä täällä tapahtuu? kysyin.
- Viivi laskee kymmeneen ja me menemme piiloon, Victoria selitti tärkeänä.
- Mutta eihän Viivi osaa laskea kuin kahteen, minä totesin.
- Laske Viivin apuna, Freija totesi ja syöksyi etsimään piilopaikkaa.



Niinpä minä laskin, sillä eihän se iso vaiva ollut. Viivi laski kahteen ja minä jatkoin siitä.

Kun pääsimme yhdessä kymmeneen, päästin Viivin etsimään muita lapsia. Ensimmäiseksi löytyi Giulia, joka oli jäänyt piiloon saliin portaiden alle. Hän oli luottanut taktiikkaan, että Viivi pomppisi heti portaita pitkin yläkertaan eikä katsoisi salista laisinkaan, mutta taktiikka ei toiminut kovin hyvin.



Seuraavaksi Viivi sitten kiipesikin yläkertaan. Silloin Chili alkoi haukkua vaatekaapin edessä. Viivi kurkisti kaappiin, ja sieltä löytyi Freija.
- Äh, voi sinua Chili! Freija manasi. - Viivi ei olisi ikinä löytänyt minua, jos et olisi paljastanut piiloani.



Victoria ja Vittorio olivat vielä piilossa. Seuraavaksi löytyikin Victoria, joka oli piiloutunut kylpyhuoneen peilin taa.



Mutta Vittoriota ei ollutkaan niin helppo löytää. Viivi etsi joka paikasta moneen kertaan, mutta velmuilija pysyi piilossa. Ulkona oli jo aivan pimeää. Sitten Viivi keksi kurkistaa kuistille, ja sieltä hän löysi viimeisen jo hieman hyytyneen piilossaolijan. Vittorio oli nimittäin piiloutunut lumikasaan niin, että pää vain kurkisti lumesta.
- Kuikuilin ikkunasta, kun Viivi kurkisteli sohvan alle ja kirjahyllyn taakse, Vittorio kuitenkin naureskeli.



Piilosleikin loputtua Alberto ja Roberto saapuivat elokuvista. Olin jo kysymässä heidän mielipidettään filmistä, mutta sitten päätin, että annan heidän myhäillä keskenään ainakin hetken. Westernit kun ovat hieman sellaisia urosten juttuja.