Syynä Nürnbergin matkaani olivat tällä kertaa Embedded World 2013 -messut, jonne minut oli pyydetty auttamaan paikallista yhteistyökumppaniamme. Keli oli varsin kotoinen, sillä saapumistani edeltäneenä päivänä lunta oli tulla tupsahtanut oikein kunnolla ja lämpötilakin pysytteli reilusti nollan alapuolella koko matkani ajan.
Kovin paljoa en lumista Nürnbergiä ehtinyt ihastella, sillä vapaa-aikaa oli harmillisen vähän. Ensimmäisenä iltana päätin kuitenkin messupäivän jälkeen kipittää vanhaankaupunkiin illastamaan edellisellä visiitillä tutuksi tulleessa Tucherbräu am Opernhausissa. Illan hämärtyessä näkymät vanhankaupungin muureille olivat kuin suoraan Kotkat kuuntelevat -elokuvasta.
Suureksi tyrmistyksekseni suosikkiravintolani olikin suljettu! Kuulin myöhemmin luotettavalta taholta, että terveysviranomaiset olivat joutuneet sulkemaan ravintolan, koska sen uusi omistaja oli päästänyt asiat aivan hunningolle. Oi voi sentään!
Hieman allapäin jouduin kääntymään takaisin hotellille. Hotellin nurkalla huomioni kiinnittyi lupaavan näköiseen italialaiseen ravintolaan nimeltä Ciao. Kurkistin varovasti sisään ja totesin paikan olevan tupaten täynnä paikallisia, mikä on tunnetusti hyvä merkki. Uskaltauduin siis astumaan peremmälle, ja ennen kuin ehdin il gattoa sanoa, istuinkin jo pöydässä edessäni mitä maittavin aidossa puu-uunissa paistettu pizza. Molto bene!
Edellisestä osallistumisestani tämänkokoisille saksalaismessuille oli ehtinyt vierähtää jo kymmenkunta vuotta, joten kaikki tuntui melko suurelta - nähtävää oli tarjolla peräti neljän jättimäisen hallin verran. Oma messuosastomme oli sen sijaan melko pieni ja varsin kodikas.
Tässä vielä kuva minusta osastollamme messutovereitteni kanssa. Oikealla puolella on paikallinen kumppanimme Verislav Djukic ja vasemmalla fräulein Anna, joka toimi sisäänheittäjättärenämme ja auttoi vieraiden kestityksessä.
Päivät messuilla olivat - kuten tavallista - melko pitkiä ja kymmenen tunnin seisoskelun ja höpöttämisen jälkeen mikään ei voita kunnon illallista. Tämän tietää myös kollegani herra Djukic, ja niinpä piipahdimme toisen päivän iltana naapurikaupungissa Erlangenissa illastamassa hänen ystävänsä mainiossa Albert's-ravintolassa. Päädyin valitsemaan herkkuja täynnä olevalta listalta talon grillilautasen paistetuilla perunoilla.
Maittava ateria, erinomainen viini ja leppoisa jutustelu rentouttivat mukavasti ja auttoivat jaksamaan vielä viimeisen messupäivän. Paluulentoni tosin lähti jo sen verran aikaisin, että jouduin heittämään hyvästit Verislaville ja Annalle jo pari tuntia ennen messujen virallista päätöstä. Selvisin lähtöselvityksestä ja turvatarkastuksesta niin sukkelasti, että minulle jäi Nürnbergin kentällä aikaa nauttia vielä baijerilaista erikoisuutta leberkäseä perunasalaatin kera.
Kotimaan kamaralle saavuin myöhään yöllä mutta eipä hätää: Olivia oli myös saapunut Helsinkiin ja odotteli minua jo hotellissa lentokentän lähellä. Tarkoituksemme oli tehdä kaikenlaista kivaa yhdessä seuraavan päivänä Helsingissä. Kaikki ei lopulta mennyt ihan niin kuin piti, mutta siitä lisää seuraavalla kerralla...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti