- Menevätkö nuo muurahaisetkin sinne? minä ihmettelin metrokäytävässä.
- En usko, Alberto vastasi. - Luultavasti ne ovat vain karanneet kulman takana olevasta Luonnonhistoriallisesta museosta.
Luonnonhistoriakin olisi ollut kiintoisaa, mutta isossa kaupungissa - kuten nähtävästi myös Isossa Omenassa - pitää tehdä valintoja. Niinpä astuimme sisään Metropolitan Museum of Artin ovista.
Museossa kohtasimme niin paljon kiintoisaa nähtävää, että emme päässeet ulos ennen kuin museon työntekijät alkoivat opastaa ihmisiä kohti ulko-ovia. Sulkemisaikaan asti riitti katseltavaa vallan mainiosti.
Taideteokset hämmensivät meitä jälleen.
- Taitavat nuo vanhan ajan taiteilijoiden mallit olla olleet aika köyhiä, Alberto tuumi, kun katselimme ranskalaistaiteilija Gustave Courbet'n maalauksia.
- Kuinka niin? minä ihmettelin.
- Kovinkaan monilla heistä ei näytä olleen varaa vaatteisiin, Alberto vastasi.
Claude Monet oli meille tuttu jo MoMAsta, mutta törmäsimme useisiin hänen teoksiinsa myös Metissä. Monet oli selvästikin ymmärtänyt, mistä Lontoon kuuluisassa sumussa on kyse.
Metropolitan Museum of Art sijaitsee aivan Central Parkin laidalla, ja niinpä museosta olikin näkymä puistoon. Puissa ei ollut vielä lehtiä, joten jouduimme vain kuvittelemaan, kuinka viihtyisä puisto on täydessä kukoistuksessaan.
Metissä tapasimme myös Hollannin-matkaltamme tutun Johannes Vermeerin, jonka teosta "Nainen ja vesikannu" olikin joku innokkaasti jäljentämässä.
Alberto odotti kovasti Caravaggion teosten näkemistä, mutta hän joutui kokemaan suuren pettymyksen: osasto, jossa Caravaggion maalaukset olivat, olikin suljettu!
Alberto ei suostunut hyväksymään sitä, että oli matkustanut valtameren taakse nähdäkseen Caravaggion taidetta mutta joutuisi palaamaan kotiin ilman vilaustakaan sellaisesta. Niinpä hän meni kurkistamaan sermien raosta. Ja kun käänsin pääni, koko karhu oli kadonnut.
Pyöritin hetken aikaa päätäni, kunnes kuulin, kuinka sermiä työnnettiin syrjään ja museon vartijat taluttivat Albertoa vakain ottein pois suljetusta huoneesta.
- Mitä ihmettä sinä nyt keksit? minä kysyin, kun vartijat päästivät irti Albertosta.
- Näin sermin raosta, että Caravaggion kuuluisa teos "Concerto" oli paikallaan seinällä, joten livahdin vaivihkaa sisään nähdäkseni sen lähempää. En ehtinyt sitä kuitenkaan kauaa ihailla ennen kuin vartijat saapuivat. Kysyin heiltä ihan ystävällisen rennosti, että "Hi guys, how are you?" mutta he eivät halunneet vaihtaa ajatuksia Caravaggion taiteesta vaan heittivät minut saman tien ulos. Ehdin kuitenkin ottaa mainion valokuvan maalauksesta, vaikka tikaspuut olivatkin vähän tiellä, Alberto virnuili.
Oikeassahan Alberto oli - valokuva oli mainio ja kyllä hän ansaitsi nähdä ainakin yhden Caravaggion.
Sitten olikin aika suunnata museon amerikkalaiseen siipeen. Siellä törmäsimme varsin suurelliseen maalaukseen Washingstonista ylittämässä Delaware-jokea.
- Muistan lukeneeni, että tuossa maalauksessa on aika paljon virheitä suhteessa todellisiin historian tapahtumiin, totesin Albertolle.
- No, tuskin se on noin pönöttävää ollutkaan, Alberto naurahti takaisin.
Luin matkaoppaasta, että amerikkalaisessa siivessä voisi nähdä myös "Madame X:n muotokuvan", jota väitettiin paheelliseksi. Löysimme teoksen vaivatta, sillä se oli suurikokoinen ja vaikuttava. Paheellisuudesta emme oikein päässeet perille. Kävi tosin ilmi, että maalauksessa olevan naisen mekon toinen olkain oli alun perin ollut kuvattu olkapäältä tipahtaneena. Kovin paheellista tietenkin!
Kun pääsimme jälleen modernimman taiteen pariin, Alberto alkoi kiihdyttää tassutteluaan.
- Odota, Alberto, tässä on hieno maalaus! minä yritin.
- Katsele sinä vain, minä menen jo hieman edellä, Alberto sanoi vilkaistuaan taulua, jonka kohdalle halusin pysähtyä.
Kieltämättä en osannut itsellenikään selittää, miksi pidin tuosta maalauksesta - eiväthän siinä oikein olleet lempivärinikään - mutta eihän taidetta ja taidemakua tarvitsekaan selittää.
Koska vietimme Metissä koko päivän, pysähdyimme hetkeksi syömään ja lepuuttamaan jalkoja museon aulakahvilassa. Aulassa saimme ihastella myös joukkoa mainioita patsaita.
- Eikö tuo sinusta ole pönöttävä? minä kysyin Albertolta karhupatsaiden äärellä.
- Kunnon karhu ei koskaan pönötä, Alberto vastasi virnistäen.
Näimme myös Pompejin sokean kukkaistytön. Patsas oli todella liikuttava.
Vieressä oleva Kleopatra sen sijaan näytti tympääntyneen kaikkeen.
Ehdimme lopuksi katsella vielä hieman muuta kuin museon taideantia. Tuntui hieman hassulta nähdä keskiaikaisia haarniskoja Yhdysvalloissa, mutta sen verran komeita ne olivat, että niistä oli pakko saada kuva.
Seuraavan vitriinin sisältö sen sijaan kylmäsi. Alberto yritti tapansa mukaan keventää tunnelmaa huonolla vitsillä:
- Ja tässä puolestaan on Samuel Coltin aitoa amerikkalaista taidetta 1800-luvulta.
Museossa pyörimisen jälkeen oli kiva päästä hieman ostoksille. Suuntasimme HBO-kauppaan, sillä olemme molemmat monen HBO-televisiosarjan faneja.
Kauppa oli yllättävän pieni, mutta se ei haitannut varsinkaan Albertoa, joka mietti kauan, minkä t-paidan ostaisi. Game of Thrones -sarjalle oli tehty aivan liian monta hyvännäköistä paitaa. Niinpä Alberto osti lopulta viisi erilaista sarjan paitaa. Minä tyydyin yhteen, mutta siinä onkin lohikäärmeitä.
Ostosten jälkeen olikin jo illallisaika. Suuntasimme Harlemiin syödäksemme jotain sielukasta. Ravintolaksi valikoitui Sylvia's, jota tunnuttiin joka paikassa pidettävän parhaana paikkana aidolle syvän etelän soul food -illalliselle.
Ravintolassa oli rento tunnelma, ja soul-ruoka saapui pöytään soul-veljien letkeästi tarjoilemana. Ensiksi saimme pöytäämme leipää, joka muistutti ennemminkin kakkua ja oli aivan mielettömän mureaa.
Pääruoaksi valitsimme kumpikin annoksen, jossa oli sekä kanaa että ribsejä. Annokseen sai valita kaksi lisuketta. Minä otin jamssia ja maissia, Alberto riisiä ja jonkinlaista kaalia.
Annokset olivat herkulliset ja niin täyttävät, ettei ollut mahdollisuutta testata mitään jälkiruokalistalta. Niinpä suuntasimmekin hotellille sulattalemaan ruokaa ja totesimme, että tämän päivän käyntikohteet - niin museo, HBO-kauppa kuin Sylvia'skin - olivat kaikki erityisen suositeltavia. Se vain jäi arvoitukseksi, millainen paikka oli Sylvia'sin naapurissa sijainnut ravintola nimeltä Sylvia's Also.
- - -
The Magnificent Museum of Metropolitan
One afternoon at the MoMA was not enough to satisfy our appetite for fine arts yet. Therefore we headed to the Metropolitan Museum of Art on the very next morning to spend - as it turned out - the whole day there. There was more than enough to see until the closing time.
Like so many times before, we found many works of art quite thought provoking.
- It looks to me that ladies who posed for the old masters probably didn't have much money, Alberto said when we were observing some works of the French painter Gustave Courbet.
- How come? I asked.
- They apparently couldn't afford clothes.
There were many famous paintings on display from Monet, Vermeer and many others. Every now and then we also got treated with a nice view to still somewhat wintery Central Park from the Museum's windows.
Alberto was anxiously waiting for to see the paintings of his favorite baroque master Caravaggio but unfortunately there was a disappointment waiting for him: the room where Caravaggios were on display was closed! However, Alberto was not willing to accept his fate. He moved closer to peek through the hole in the partition...
...and when I next time took a look, he had disappeared completely! I was worried for a while until I saw the museum guards walking him out from the closed room.
- What on earth did you do? I asked from Alberto once the guard had released him.
- I noticed that one of the Caravaggio's paintings was on display on the wall in the room, so I sneaked in to see it better. Too bad I couldn't observe it too long until the guards arrived. I tried to address them casually, asking how they were, but apparently they didn't want to talk about baroque art but gently threw me out of the room. I still managed to take a picture of the painting, as you can see, Alberto was grinning widely.
Oh my, what shall I do with that silly bear? However, I guess one can forgive him this time as he had traveled over the big water to see these paintings. And the photo was a good one, indeed.
It was now time to go to see some American art. We quickly found ourselves in front of an enormous painting illustrating how Washington crossed the river Delaware.
- I have read from somewhere that there are lots of erroneous details in this painting, I said to Alberto.
- Well, I find it hard to believe that it would have been that pompous in the first place, Alberto laughed.
We also got to see the famously depraved portrait of Madame X - or at least that's what was said about it. We weren't so sure about that, though. We did learn, however, that originally the painting had depicted the other strap fallen from the lady's shoulder, which must have been soooo depraved and sinful indeed.
As it was well past the lunch time when we arrived to the cafeteria, we decided to sit down for a sandwich and to rest our paws for a while. It was also possible to observe the statues in the hall while eating.
- Do you find that bear triptych a bit pompous? I asked Alberto, pointing out a statue with three bears.
- A true bear is never pompous, bears are always bold, Alberto replied.
We also saw the heartfelt figure of Nydia, the blind girl of Pompeii, and that of Cleopatra, who seemed to be bored to death.
Before leaving the museum, we managed also to see some medieval armors and something more sinister that was referred jokingly by Alberto as "true 19th century American art by Samuel Colt". Once the museum was closed, we headed back to the West 42 Street to visit the HBO shop. We found the shop to be surprisingly small but that didn't bother us at all: Alberto found it still too difficult to make up his mind which Game of Thrones T-shirt to buy and ended up buying five of them...
After the shopping it was just about time for a dinner. We chose to take the metro all the way to Harlem to have some soul food in the famous southern-style restaurant Sylvia's. The atmosphere in Sylvia's was just great and the soul brothers were delivering the delicious soul food in efficient but relaxed manner.
We both ended up having a combo of fried chicken and ribs - mine was with yams and corn, Alberto had his with rice and Collard greens. The food was very tasty and there was so much of it that we simply had to skip the dessert - after all that some sleep was all we needed anymore.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti