Metallia ja määkijöitä

Hieman rauhallisempien aikojen jälkeen olemme jälleen käyneet rokkaamassa. Naistenpäivän kunniaksi Kamala esiintyi Lutakossa. Ensin jouduimme kylläkin hieman hämmennyksen valtaan, kun emme päässeet perille, oliko miehiltä näyttävä bändi todellakin tuttu Kamalamme, jonka jäsenten pitäisi olla naisia. Sitten selvisi, että bändi oli entisensä – naistenpäivän kunniaksi heillä vain oli meneillään jonkinlainen pukuleikki.



Äitiyslomalla bändistä jo pitempään ollut Päivi rokkasi parissa biisissä muiden mukana, ja sitten bändi kertoikin päivän uutisen: Päivin korvaa jatkossa pysyvästi Timo, joka on rummuttanut Karitan ja Emilian taustalla koko Päivin äitiysloman ajan. Tervetuloa siis ja kaikkea hyvää jatkoon Päiville!

Alberton rokkimaku on jo jonkin aika sitten laajentunut myös virolaisen folk- ja pakanametallin suuntaan. Levyhyllyyn on kuin vaivihkaa ilmestynyt Metsatöll-yhtyeen tuotantoa, ja siippani on kovasti tähyillyt yhtyeen keikkalistaa. Olin jo ehtinyt hieman haaveilla, että Alberto innostuksissaan järjestäisi meille yllätysmatkan Viroon Metsatöllin keikalle, mutta sitten eräänä päivänä Alberto ilmestyi luokseni innoissaan melkoisten uutisten kanssa:
- Metsatöll esiintyy Red Neckissä! Alberto ilakoi.
Tyypillistä Alberton sunnuntaipennun tuuria – suosikkibändi oli tosiaankin tulossa esiintymään omaan kotikaupunkiimme ja vieläpä samaan tuttuun kuppilaan, jossa Alberto järjesti aikoinaan pienen rokkifestarin syntymäpäiviensä kunniaksi. Alberto sai puhuttua myös vaari-Orson mukaan keikalle.

Keikkailtana Alberto ja vaari kiiruhtivat keikkapaikalle hyvissä ajoin ehtiäkseen näkemään myös heille entuudestaan tuntemattoman virolaisen lämmittelybändin Soul Throwerin.



- Eivät olleet huonoja nämäkään vironpojat, totesi vaari-Orso lämmittelyosuuden päätyttyä.
- Varsin kiinnostava uusi tuttavuus, myönsi Albertokin.

Metsatöllin noustessa lavalla paikalle oli kerääntynyt jo varsin sankka yleisömeri. Pienestä koostaan huolimatta Alberto onnistui kuitenkin hivuttautumaan aivan lavan eteen juuri sopivasti suuresti ihailemansa muinaissoittimia soittavan Laurin kohdalle. Siitä oli kuulemma oiva paikka seurata, miten metallia soitetaan jouhikolla sekä säkki- ja muilla pilleillä.



Tällaisen räyhäkkään rokkaamisen jälkeen oli aika rauhoittua maaseudun rauhassa. Saimme nimittäin kutsun tulla tapaamaan tämän kevään karitsoja tuttaviemme maatilalle. Viivi halusi tietenkin mukaan, sillä kukapa nyt voisi vastustaa suloisia pikku karitsoja. Pääsimme siis nauttimaan keväisestä maalaisilmasta ja näkemään monenkokoisia määkijöitä. Nuorimmat karitsat olivat vasta noin puolentoista viikon ikäisiä. Tässä kuvassa olevat pikkuiset ovat kuitenkin hieman vanhempia.



Nuorimmat lampaat eivät juuri meistä nalleista ja pienestä pingviinistä perustaneet, mutta jo hieman varttuneemmat teinilampaat – eli siis viime kevään karitsat – sen sijaan olivat jo ystävällisen uteliaita, kuten kuvasta näkyy:



Iltapäivämme maaseudulla oli oikein mukava tuokio irti kaupungin kiireisestä arjesta. Suuret kiitokset isäntäpariskunnallemme – tulemme mielellään uudelleen kesällä tervehtimään lampaita, kun ne ovat päässeet laitumelleen.

Lopuksi muistutan teitä arvonnastamme. Siihen ehtii vielä mainiosti osallistua. Voittaja selviää ensi viikonloppuna.

Kuusivuotisarvonta

Käsittämätöntä mutta totta, että blogini täyttää tänään kuusi vuotta! Juhlaa juhlistaakseni järjestän arvonnan, jossa arvotaan kaksi palkintoa.

Ensimmäinen palkinto sisältää tekemäni nalletyynyn, virkkaamani pikkuliinan sekä kolme kerää lankaa ja vintageneulekirjan, jotta palkinnon voittaja pääsee itsekin tekemään käsitöitä.



Toinen palkinto sisältää hieman pienemmän nalletyynyn, hieman erilaisen virkatun liinan sekä samanlaiset lankakerät ja kirjan kuin ensimmäinen palkinto.



Arvontaan voi osallistua kommentoimalla tätä postausta viimeistään lauantaina 5.4. keskiyöhön mennessä (Suomen aikaa).

Alberto on luvannut lahjoittaa arvonnassa voittaneille jonkin salaisista ruokaohjeistaan. Siispä kerro arvontaan osallistuessasi, minkä blogissa esitellyn Alberton kokkaaman ruuan ohjeen haluaisit saada.

EDIT 26.3.

Pieni lisäys vielä: sinun ei tarvitse ilmoittaa yhteystietoja osallistuaksesi arvontaan - pelkkä nimimerkki riittää. Kun arvonta suoritetaan, kerron, mihin sähköpostiosoitteeseen voittajat voivat ilmoittaa yhteystietonsa.

- - -

Sixth year’s draw

Can it really be true? My blog is already six years old! Such an achievement calls for a celebration and therefore there will be a draw!

The first prize will consist of a self-made bear pillow, a self-made decorative tablecloth, three balls of yarn and a book about vintage knit garment.

The second prize will include a bit smaller bear pillow, a slightly different table cloth and again the yarns and the book.

To participate the draw, please leave a comment about it with this blog entry before midnight Saturday April 5th (GMT+2).

Alberto has also promised to share one of his secret recipes with the winners, so don’t forget to mention your favorite dish discovered from this blog in your comment.

Syntymäpäiväilyä

Viime tiistaina täytin jälleen vuosia. Alberto olisi ilomielin juhlistanut synttäriäni yhtä näyttävästi kuin viime vuonna, mutta minä totesin, että hieman vaatimattomampikin juhlinta riittäisi, sillä kyseessä ei ollut kovinkaan merkittävä syntymäpäivä – viime vuonna täytin sentään täysiä kymmeniä.

Palasimme siis tänä vuonna syntymäpäiväjuhlien osalta jälleen normaaliin kuvioon: elokuva- ja ravintolailtaan. Minä valitsin elokuvaksi American Hustlen, koska olin lukenut, että se olisi hauska, ja koska Jennifer Lawrence näytteli siinä tietääkseni mielenkiintoista roolia.



Ennakkotietoni osoittautuivat oikeiksi. Kun elokuva ensin pääsi vauhtiin, se oli oikein hauska. Kaikki henkilöhahmot olivat aika omituisia, mutta se juuri tekikin elokuvasta viihdyttävän.

Elokuvan jälkeen lähdimme tassuttelemaan viime vuonna Jyväskylään avattuun American Dineriin kunnon hampurilaiselle.
- Alberto! minä huudahdin, kun huomasin lumihiutaleen satavan kuononi päälle. - Tämähän on aivan samanlainen sää kuin viime vuonna syntymäpäivänäni! Muistatko, miten maaginen tunnelma Metropolitan oopperan pihalla ja Broadwaylla oli silloin illalla, kun kaikki oli lumen peitossa?
- Aivan totta! Alberto vahvisti, kun lunta alkoi tulla enemmän. - Oletettavasti tämäkin sulaa pois huomisaamuun mennessä.



American Dinerissa saa herkullisia ja varsin täyttäviä hampurilaisia, ja tila on sisustettukin amerikkalaisen dinerin tyyliin. Paikalla näyttävät pysyvästi olevan myös blues-veljekset Elwood ja Jake sekä Marilyn Monroe.





Hampurilaiset saivat meidät sellaiseen tilaan, ettemme enää jaksaneet jälkiruokaa, vaikka tarjolla olisi ollut New York Cheesecakea ja Ben & Jerry's -jäätelöä. Minä valitsin Hot Angus Beef Cheese -burgerin, jossa oli pihvin lisäksi tulista chilitahnaa, sveitsiläistä juustoa, jalapenoja ja ananasta. Ranskalaisten keralle piti tietenkin ottaa sinihomejuustodippi.



Syntymäpäiväni oli siis leppoisan mukava. Seuraavaksi vietämmekin blogini syntymäpäivää, joten pysykää kuulolla.

Lomaa hiihdosta

Viime viikolla Alberto piti talvilomaa. Viivi halusi tietenkin oitis päästä pulkkamäkeen ja tekemään lumiukkoja, mutta...
- Lumitilanne tänä talvena ei ole kyllä kauhean häävi, totesi Alberto katsellessaan kuistiltamme pihalle, jossa nurmi viheriöi paikoitellen.
- Piip! harmitteli Viivikin.
- Mitä me nyt teemme? minä päivittelin. - Pitääkö tästä nyt vielä vetäytyä myöhäisille talviunille vai mitä?
- Tähän on vain yksi ratkaisu, Alberto totesi. - Hyvä ruoka!



Alberto marssi oitis keittiöön ja minä paimensin Viivin sisään hänen perässään. Keittiössä Alberto oli jo laatimassa lomapäivien ruokalistaa.
- Tämä on hyvin tarkkaa. Tarvitaan hieman fuusiota italialaisesta, pohjoismaisesta ja ranskalaisesta keittiöstä, Alberto selitti.



Ensiksi saimmekin nauttia aamupalaksi hieman tuunatun toast skagenin ja Alberton marinoimalla silakalla päällystetyn tanskalaishenkisen herkkuleivän.





Sitten Alberto alkoi touhuta pizzataikinaa. Kun keittiönpöytä oli jo lupaavasti jauhoissa, ovellemme ilmestyivät myös Goot, Ti ja Freija.
- Kuulimme, että Alberto-setä leipoo pizzaa, Freija sanoi, joten päätimme saapua maistiaisille.
Ihmettelin mielessäni, miten viesti pizzanleivonnasta oli kantautunut asuntomme ulkopuolelle, mutta Freija näytti minulle saamaansa tekstiviestiä, jossa luki yksiselitteisesti: “Piip!”

Goot, Ti ja Freija menivät keittiöön valvomaan pizzan valmistumista.
- Tässähän tulee melkein suorituspaineita, Alberto hätäili, kun he kaikki kolme tuijottivat keskittyneesti pizzapohjien muotoilua ja tomaattikastikkeen levittämistä.



Paineista huolimatta pizzat onnistuivat mainiosti. Saimme maistaa tietenkin vanhaa kunnon Margheritaa...



… ja hieman vähemmän perinteistä pizzaa, jossa oli savulohta ja jokirapuja. Kaikki kehuivat Albertoa kovin, eivätkä syyttä!



Seuraavana aamuna Alberto leipoi meille rustiikkisämpylöitään.
- Vain parasta sinulle ja Viiville, hän selitti.
- Mitä tuo kinkku on? minä kysyin.
- Se on savupotkaa, Alberto vastasi. - Ostin sen hernekeittoa varten, mutta pyysin ystävällistä lihatiskin miestä siivuttamaan meille muutaman siivun myös vastaleivottuja sämpylöitä varten.



Illalla saimme vielä suurempaa herkkua, ankanrintaa, jonka Alberto oli paistanut herkullisesti. Ankan keralla oli tarjolla ohrattoa ja paistettuja herkkusieniä sekä Alberton itse lennossa kehittelemää kastiketta, joka osoittautui herkulliseksi sekin.



Sitten saapui laskiainen ja onneksi myös lumi – tosin vain yhdeksi päiväksi, mutta se riitti, ja Alberto sai vietyä Viivin laskemaan mäkeä.



Hurjan mäenlaskun jälkeen maistui Alberton keittämä hernekeitto. Minä puolestani valmistin sahramipannukakkua, jonka reseptin saimme Gotlannissa käydessämme. Samaiselta saarelta ostettua sinivatukkahilloa oli nimittäin vielä hieman jäljellä.



Eikä tietenkään laskiaista ilman laskiaispullaa. Meillä on Alberton kanssa selvä jako: minun pullassani pitää olla mantelimassaa, Alberton pullassa hilloa. Viiville sattuu jostain syystä käymään kummanlainen pulla tahansa.