Palmusunnuntaiviikonlopun touhuiluja

Lauantaiaamuna Alberto ehti tapansa mukaan keittiöön puuhastelemaan ennen kuin minä edes nousin sängystä. Tällä kertaa hänen tassunsa eivät tosin vielä olleet taikinassa, vaan hän kirjoitti.
- Melkoinen tarina, minä totesin nähdessäni, kuinka pitkästi Alberto oli jo ehtinyt kirjoittaa.
- Ei tämä ole mikään tarina, Alberto selitti heti. - Teen pizzaohjetta arvontamme voittajalle.



Mykistyin hetkeksi, kun tajusin, että Alberto oli jälleen aivan omalla yksityiskohtaisuuden tasollaan.
- Ehkäpä voisit tehdä sellaisen hieman rennomman ohjeen, minä ehdotin varovasti. - Koska kaikilla suomalaisilla ei ehkä ole käytössään napolilaisia jauhoja ja tomaatteja, sinun kannattaisi varmaankin laatia reseptisi niin että tykötarpeet löytyvät lähikaupasta.
- Dio mio, saatat olla oikeassa, Alberto myönsi. - Asiaa pitää hieman tutkia.

Siltä seisomalta Alberto katosi ovesta ulos ja palasi vasta pitkän ajan kuluttua lähikaupan kassi tavaraa pullollaan. Kun uskaltauduin keittiöön seuraavan kerran, löysin Alberton melkoisen taikinasavotan keskeltä.
- Yritän tässä löytää näistä suomalaisista jauhoista sellaisen, joka ominaisuuksiltaan parhaiten vastaa kotomaan tipo 00 -jauhoja. Tämä vaatii hieman vaivaa, sillä joudun leipomaan koetaikinan kaikista kaupasta löytämistäni vehnäjauhoista.



Jätin Alberton keittöön testiensä pariin. Sen verran vain tiedoksi pizzaohjetta odottelevalle arvontavoittajallemme, että hyvä ohje on tulossa, kunhan Alberto saa koekeittiönsä kokeilut valmiiksi.

Lauantai-iltana Viivi halusi yökylään Björnhufvudeille. Victoria oli innoissaan ja ilmoitti, että myös Freija oli tulossa yöpymään naapuriimme. Arvelimme Alberton kanssa, että tytöillä tulisi olemaan hauskaa, ja ryhdyimme innokkaasti pohtimaan, miten parhaiten hyödyntäisimme yllättäen siunaantuneen kahdenkeskisen laatuaikamme.

Valintamme oli tällä kertaa hieman yllättävä: ajoimme Jämsänkoskelle. Minä olin huomannut, että siellä esiintyi Trio Niskalaukaus -tribuuttibändi Jynkkykomppania, eikä Albertoa tarvinnut houkutella kahta kertaa yhtyettä katsomaan, sillä kuten tiedämme, Alberto on sekä suuri Trio Niskalaukaus -yhtyeen ystävä monessakin mielessä että suuri livemusiikin ystävä. Hienona bonuksena oli se, että keikka oli osa Jämsänkoskella järjestettyä Pidä Huolta -tapahtumaa, jolla onnistuttiin tänä vuonna keräämään lasten ja nuorten erityisliikunnalle noin 2200 euroa.

Minusta ja Albertosta olikin varsin mieluisaa kantaa kortemme kekoon hyvän asian puolesta, kun keikkakin vielä osoittautui varsin vetäväksi. Nyt on mies! -biisin nimisäe öristiin uskottavasti, ja kuulimme myös Marja Mattlarin tekemän koskettavan Lintu-kappaleen.



Palattuamme yömyöhällä grillillä syödyn taksarin jälkeen kotiin muistimme, että seuraavana aamuna saattaisimme saada ovellemme virpojia – olihan palmusunnuntai.
- Mitä me nyt teemme? minä ehdin jo kauhistua.
- Ei hätää, karkit ovat valmiina, sanoi Alberto ja nosti salin pöydälle kulhon täynnä suklaamunia.



Menimme hyvillä mielin nukkumaan, ja olisihan se pitänyt arvata, mitä aamulla tapahtui! Olimme vielä uinumassa, kun ovelta kuului koputusta, jota säesti vaativa piipitys.

Menin avaamaan ja näin tutut virpojat. Victorialla, Freijalla ja Viivillä oli ollut koko edellinen ilta aikaa askarrella virpomisvitsat. Victoria ja Freija olivat opettaneet Viivillekin virpomislorun, jonka Viivi piipitti meille ponnekkaasti. Suklaamunat menivät siis aivan oikeisiin suihin.



Viktorian ja Freijan jatkaessa virpomisurakkaansa naapurustossa päätti Viivi sen sijaan jäädä samantien kotiin. Olisiko suklaamunakulholla ollut osuutensa asiaan?

Hyvää pääsiäisen odotusta kaikille!