Pian olimmekin jo siirtyneet ajassa kymmeniä vuosia taaksepäin ja maakin oli vaihtunut Argentiinaksi. Menoa ja käänteitä ei Evitan tarinasta puuttunut.
- Huhhuh! Alberto totesi musikaalin jälkeen. - Eipä ollut kovin miellyttävä persoona tämä Eva Perón, mikäli tämä Tim Ricen ja Andrew Lloyd Webberin näkemys pitää yhtään paikkaansa.
- Mutta oli hänellä karmea kohtalo kuolla vain 33-vuotiaana, minä hieman tasapainotin Evitan kieltämättä melko tyrkkyä tarinaa.
Musikaalin jälkeen olimme kovin nälkäisiä. Onneksi olimme olleet kaukaa viisaita ja varanneet jo etukäteen pöydän vanhasta tutusta Plevna-ravintolasta. Alberto pysyi myös annosvalinnassaan vanhalla tutulla linjalla, jota hän selitti seuraavasti:
- Listalta ei löydy kilpailijaa makkarapannulle.
Minä sen sijaan uskaltauduin ottamaan riskivalinnan - valkosipulifriikin päiväunen, jossa oli pihvi valkosipulivoin kera, valkosipulihilloketta ja tietenkin valkosipuliperunoita. Tai no mikäs riski se nyt oli, kun kerran pidän valkosipulista eikä Albertokaan huomauttele, jos kynsilaukka tuoksahtelee hänen ympäristössään.
Annoksemme olivat täyttävät, mutta totesimme silti, että ainakin puolikas jäätelöannos menisi vatsoissamme vielä oleviin väleihin. Niinpä päätimme jakaa Tervaellun jäätelön.
Tampereella käydessä kannattaa ehdottomasti piipahtaa Vapriikissa. Nyt siellä oli sopivasti vain hieman aikaisemmin avautunut pyhiinvaelluksia koskeva näyttely. Niinpä suuntasimme sinne heti maukkailta yöunilta noustuamme.
Näyttely esitteli keskiaikaisia pyhiinvaelluksia mielenkiintoisella tavalla. Se kertoi, miksi pyhiinvaelluksille lähdettiin, mitä otettiin mukaan ja minne matkustettiin. Opimme paljon uutta. Näytteillä oli tietenkin myös mielenkiintoisia keskiaikaisia esineitä, mm. pyhiä ihmisiä esittäviä veistoksia, koska pyhimyksillä oli merkittävä rooli pyhiinvaelluksille lähtemisessä. Tässä patsaassa on kuvattuna Pyhä Anna, Neitsyt Marian äiti.
- Rikkaampi väki panosti keskiajallakin erikoisuuksiin, minä totesin nähdessäni oudon kullanvärisen esineen.
- Kuinka niin? Alberto ihmetteli.
- Tämä tässä on kannu, vastasin. - Aika erikoinen noin muodoltaan.
Albertolla ei ollut vastaansanomista.
Pyhiinvaeltaessa saattoi tarvita myös erinäisiä asiakirjoja, ettei kukaan luullut huijaripyhiinvaeltajaksi.
- Vaikuttavan virallista, Alberto totesi.
Tietenkin kohtasimme näyttelyssä myös kristinuskon suuret nimet Pietarin...
... ja Paavalin.
Näyttelyssä oli nähtävänä myös patsaita pienempiä esineitä, joista osa oli hyvinkin koristeellisia.
Tietenkin katolinen keskiaika piti tärkeänä myös pyhäinjäännöksiä. Niillä oli oma pieni osastonsa myös Vapriikin näyttelyssä. Ehkä erikoisin reliikkeihin liittyvä esine oli reliikkiluun suojakangas, joka oli mahdollisesti aikanaan ympäröinyt piispa Henrikin luuta. Asiaan oli vaikea kommentoida mitään.
Pyhiinvaellusnäyttelyn jälkeen meillä oli vielä sopivasti aikaa piipahtaa katsomassa retromuotia Vapriikin toisessa näyttelyssä. Esillä oli Revontuli-vaatteita 1960-luvulta.
Hauska yksityiskohta Revontuli-näyttelyssä oli levysoitin, jonka levyä näyttelyvieraat saivat tahtonsa mukaan vaihtaa. Itse soitimme Kirkan Venus-biisin. Tarjolla olisi ollut myös mm. Lasse Mårtensonin Laiskotellen sekä Carolan Rakkauden jälkeen.
Oma pyhiinvaelluksemme jatkui Tampereelta kohti Lahtea, jonne meillä oli viikonlopun toiset musikaaliliput. Matkalla Alberto halusi kuitenkin ehdottomasti pysähtyä Pälkäneen rauniokirkolla ottamassa pari valokuvaa.
- Tämä Pyhän Mikaelin kirkko on kyllä ollut komea! Alberto hehkutti.
Se on varmasti totta, sillä aika komea kirkko on vielä raunionakin.
Entäpä mikä musikaali oli edessämme Lahdessa? Chicago tietenkin. Siinä vasta olikin menoa ja meininkiä, ja näyttelijät olivat välillä turhankin lähellä, sillä istuimme aivan lähellä catwalkia, joka oli rakennettu katsomon ensimmäisten rivien päälle.
Viikko Hämeeseen suuntautuneen kulttuurimatkamme jälkeen oli vuorossa ystävänpäivä kovin keskiaikaisissa merkeissä. Alberto perusti viime vuoden lopulla ystäviensä kanssa komeasti nimetyn Käsityö- ja kulttuuriosuuskunta Hiidenväen, ja heti ensimmäiseksi he päättivät järjestää omat keskiaikaiset markkinat ja iltapidot.
Albertolla piti kovasti kiirettä päivän järjestelyissä, joten valokuva-anti jäi tällä kertaa ymmärrettävästi vähäisemmäksi. Alberto onnistui kuitenkin ikuistamaan niin miekkailuseuran herrat aseitaan esittelemässä...
...kuin myös hellyttävän kaimansa miniponi Alpertin, joka varasti show'n ainakin kaikkien lasten ja lastenmielisten mielestä.
Kaiken tämän huseeraamisen jälkeen hiihtoloma tulee enemmän kuin tarpeeseen. Mutta siitä lisää ensi kerralla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti