Ikoninäyttelyssä

Lupasin aiemmin kertoa teille lisää Keski-Suomen museossa olleesta "Ihmeitätekevä Jumalanäiti" -ikoninäyttelystä. Nyt näyttely on jo sulkeutunut, joten toivottavasti kaikki asiasta kiinnostuneet ottivat neuvostani vaarin ja kävivät museolla, kuten kehotin. Näyttely oli nimittäin ehdottomasti tutustumisen arvoinen, sillä sitä varten oli kerätty näytteille satoja Jumalanäidin eli Neitsyt Marian ikoneita monen sadan vuoden ajalta.

Me Alberton kanssa kävimme katsomassa näyttelyn sellaisena ajankohtana, että meillä oli mahdollisuus kuunnella myös ikonimaalari ja ikonimaalauksen opettaja Jyrki Poudan esittely näyttelystä. Itse kävin näyttelyssä vielä uudemman kerran, sillä kävin kuuntelemassa kaksi luentoa, jotka Jyrki Pouta ja Matti Taalas pitivät museolla. Samalla katsastin ikoneita uudemman kerran, sillä tokihan tuollaisessa ikonimäärässä riittää katseltavaa vaikka useammaksikin kuin kahdeksi kerraksi.

Näyttelyyn astuttaessa kohtasi ensimmäiseksi Tihvinän Jumalanäidin ikonin 1700-luvulta. Itseäni viehättävät yleensä enemmän ikonit, joissa ei ole riisaa eli metallista suojusta, joka peittää muut ikonin osat paitsi kasvot, kädet ja jalat. Tässä ikonissa riisa asettuu kuitenkin todella kauniisti eikä ole liian prameileva. Tihvinän Jumalanäiti kuuluu Tiennäyttäjä-ikonityyppiin, joka on yksi Jumalanäidin ikonien kolmesta perustyypistä.



Laaja näyttelytila oli täynnään ikoneita, mutta onneksi niiden katselujärjestys oli helppo oivaltaa.



Yksi minua eniten liikuttaneista ikoneista oli tietenkin Barin Jumalanäiti 1670-1700-luvulta. Toinen nimi ikonille on Salus Populi Romani, Rooman kansan suojelija. Ikonin tunnetuin versio löytyy Santa Maria Maggioren kirkosta, joka tunnetusti on minulle ja Albertolle läheinen. Mielenkiintoista tässä näyttelyssä olleessa toisinnossa on, että se on maalattu ikonilaudan väärälle puolelle, mihin Jyrki Pouta kiinnitti huomiomme esitellessään näyttelyä. Asia olisi pitänyt itsekin oivaltaa, sillä ikonissa tosiaan näkyy kuvapuolella tukikiila, jonka tietenkin pitäisi olla aivan toisella puolella ikonia. Kuvan vaikuttavuutta tukikiila ei tietenkään haittaa. Se tosin jäi mietityttämään, miksi ikonia kutsutaan Barin Jumalanäidiksi - Barihan on melkoisen kaukana Roomasta.



Näyttelyssä oli useita toisintoja Kazanin Jumalanäidin ikonista. Tämä kaunis ikoni on vuodelta 1842.



Tässä näette toisen Kazanin Jumalanäidin, joka osoittaa, että samastakin ikonista voidaan tehdä hyvin erilaisia toisintoja, jotka kaikki ovat kauniita. Tämä ikoni kuuluu Jyväskylän ortodoksiselle seurakunnalle, ja siinä on filigraaniriisa ja cloisonnée-koristelua.



Jyrki Poudan esittelyn perusteella osasimme kiinnittää ansaittua huomiota joihinkin ikoneihin, jotka edustivat harvinaisempia tyyppejä. Yksi näistä oli Tverin Jumalanäiti.



Näyttelyn ensimmäiseksi asetettu Tihvinän Jumalanäiti ei ollut ainoa lajiaan. Tässä näette riisattoman toisinnon ikonista. Museo oli saanut tämän ikonin näyttelyyn Valamon luostarista.



Seuraava ikoni sen sijaan oli ainoa laatuaan näyttelyssä, ainakin minun havaintojeni mukaan. Tämä Jumalanäiti-ikoni on tyypiltään Novonikitskaja, ja se oli minulle aivan uusi Jumalanäidin ikonityyppi. Tosin näyttelystä selvisi, että Jumalanäidin ikoneita on niin monta erilaista, että ikonimaalaritkin tuntevat ne vain osittain. Tällaisen asiaan perehtymisen alussa olevan karhun siis tuskin kannattaa olla tietämättömyydestään kovin huolissaan. Näyttelyssä, sen esittelyssä ja luennoilla opin kuitenkin kaikenlaista uutta.



Näyttelyssä Jumalanäiti ei ollut pelkästään "perinteisissä" ikoneissa vaan myös pienemmissä eri tekniikoin tehdyissä esineissä. Näistä kiinnostavimpia olivat panagiat, joita ortodoksipiispat käyttävät. Nämä riipukset olivat tavattoman kauniita.



Yksi mielenkiintoinen Jumalanäidin ikonityyppi on Jumalanäiti Kaikkien murheellisten ilo. Ikonityyppi on vanhempi kuin aihe, johon se usein liitetään. Ikoni nimittäin yhdistetään maaorjuuden lakkauttamiseen Venäjällä: ikonin Jumalanäiti lohduttaa niitä, jotka tämän yhteiskunnallisen muutoksen seurauksena joutuivat vielä kurjempaan elämäntilanteeseen kuin ollessaan maaorjina. Ikonista näkee hyvin erityyppisiä toisintoja. Näistä kahdesta ensimmäinen on 1700-luvun lopulta ja toinen 1800-1900-luvun vaihteesta.





Näyttelyssä oli mukana myös esittelyn ja luennon pitäneen Jyrki Poudan maalaamia ikoneita. Yksi niistä oli sijoitettu vanhempien ikonien joukkoon. Tässä näette jälleen riisallisen Tihvinän Jumalanäidin.



Suosituin Jumalanäidin ikonien kolmesta päätyypistä on Hellyyden Jumalanäiti, jossa Jumalanäidin ja Kristuksen posket ovat vastakkain. Tätäkin ikonityyppiä näyttelyssä oli paljon. Huomion kiinnitti tämä erikoinen, jotenkin ensikatsomalta jopa karkea ikoni, Madonna Bruna 1700-luvulta. Kun ikonia katselee kauemmin, huomaa siinä kuitenkin hellyttävyyttä.



Kolmas Jumalanäidin ikonien perustyyppi on Orantti eli Jumalanäiti Ennusmerkki, jossa Jumalanäiti on vanhassa rukousasennossa. Tässä näette hyvin erityylisiä tämän ikonityypin ikoneita. Erikoisin näistä on ehkä kuvassa ylhäällä keskellä oleva ikoni, joka on koristeltu tekokukilla.



Aivan kaikissa näyttelyn ikoneissa ei ollut Jumalanäitiä, mutta syy tämän poissaoloon oli selvä. Tässä näette deisis-ryhmän, jossa ovat Jumalanäiti, Kristus ja Johannes Kastaja jokainen omassa ikonissaan. Kahden näistä ikoneista sanottiin näyttelyluettelossa olevan 1800-luvulta, mutta kolmannesta ei mainittu mitään. Ikonit näyttävät kuitenkin kuuluvan yhteen, joten ehkä ne tosiaan ovat samaa deisis-ryhmää alun perinkin.



Näyttelyn loppuun oli kerätty uudempia ikoneita Suomesta. Japanista kotoisin olleen Petros Sasakin ikonit olivat vaikuttavia. Tässä ikonissa näette Jumalanäidin, Kristus-lapsen, kaksi serafia ja kaikkien evankelistojen tunnukset.



Piispa Arsenilta näyttelyssä oli mm. Älä itke minua Äitini -ikoni, jonka ympäri kiertävä teksti on kuulemma vaikea lukea. Voitte kokeilla, jos haluatte. Kaunis kehystys teksti joka tapauksessa on.



Näyttelyn loppupäässä oli myös lisää Jyrki Poudan maalaamia ikoneita. Niistä vaikuttavin oli Kurskin Jumalanäiti, jonka taustatyö vaati Poudan mukaan paljon aikaa. Se on helppo kuvitella. Lopputulos on kaunis ja levollinen ikoni.



Viimeisenä nykymaalarina näyttelyssä esiteltiin Alexander Wikström, jonka ikoneista valitsin tähän tietenkin Barin Jumalanäidin. Wikström opettaa ikonimaalausta Valamon luostarissa.



Näyttely oli todella antoisa, ja oli mukavaa, että sen yhteyteen oli järjestetty oheistoimintaa. Jyrki Poudan luennolla opin paljon Jumalanäitiin liittyvistä juhlista ja niiden ikoneista. Matti Taalas puolestaan arvioitti luentonsa lopuksi yleisöllään löytämänsä esineen aitoutta - ja tietenkin paljastui, ettei se tainnut olla ikoni ollenkaan vaan mahdollisesti teatteriin tai oopperaan rekvisiitaksi tehty ikonia jäljittelevä taulu.

Ammattilaisten maalaamien ikonien jälkeen esittelen vielä yhden Jumalanäidin ikonin, aloittelijan maalaaman. Tämä on Hellyyden Jumalanäiti, tarkemmin Ruhtinas Igorin Jumalanäiti. Olen maalannut sitä hartaasti yli vuoden mutta nyt se on valmis. Viimeistelyyn kuuluu lähinnä ikonin suojaaminen olifa-nimisellä öljyllä. Se olisi tarkoitus tehdä Valamossa ensi kuussa, kun menen sinne maalauskurssille. On parempi, että apu on lähellä, kun laitan ensimmäistä kertaa ikoniin olifaa. Tuota öljyä pitää nimittäin vahtia koko päivän kestävän kuivumisen aikana hyvin tarkasti, enkä halua minkään menevän pieleen.