Pääsiäinen meni syömiseksi

Alberto intoutui pääsiäisen kunniaksi kokkailemaan herkkuja. Jo kiirastorstaina hän heilui keittiössä hieman salaperäisenä, ja tuloksena oli aivan uusi kokeilu: anjovista ja kapriksia pappardelle-pastan kera.



Pitkänäperjantaina Alberto intoutui myös leipomaan sämpylöitä – Ennio Morriconen musiikin tahdissa tietenkin. Arvasin, että jotain hyvää on luvassa, kun Alberto raahasi levysoittimen keittiöön ja tutut Morricone-sävelmät alkoivat soida. Menin kurkistamaan keittiön ovelle ja löysin Alberton kokkihatussaan.
- Täällähän tuoksuu ihan rustiikkisämpylöille, sanoin.
- Kärsivällisyyttä, vaimoni, Alberto vastasi. - Näitä ei ole vielä paistettu.



Rustiikkisämpylöistä tuli herkullisen näköisiä. Maistoimme niitä oitis, ja makukin oli kohdillaan!



Kun Alberto kerran oli lämmittänyt uunin sämpylöitä varten, hän päätti samantien leipoa pizzaa. Kaapista löytyi tarvikkeita kolmeen herkkupizzaan: Frutti di mareen, pääsiäisen valkoiseen pizzaan, jossa oli herkkusieniä, parmankinkkua, artisokkaa ja kapriksia sekä Alberton suosikkiin, Pizza Romanaan, jossa oli anjovista ja kapriksia.



Lauantaina oli viimein aika avata grillikausi. Alberto viritteli pihalle tulet vaari-Orson kanssa ja paistoi kaikille halukkaille bratwurstia, riistamakkaraa sekä valkosipulilla ja sinihomejuustolla maustettua grillimakkaraa.



Sitten koittikin Viivin ensimmäinen pääsiäinen. Annoimme pikku-Viivinkin valvoa, jotta hän sai kuunnella paavin johtamaa pääsiäisyön messua Vatikaanista. Tosin Viivi ei juuri paavista piitannut, sillä häntä hämmensi enemmän jättimäinen muna, jonka olimme hänelle pääsiäiseksi hankkineet. No, ehkäpä me Alberton kanssa hieman liioittelimme ostaessamme munan, joka oli melkein yhtä iso kuin Viivi. Ongelma ratkesi kuitenkin, kun Alberto vihjasi Viiville munan olevan suklaata…



Pääsiäismunia riitti onneksi minulle ja Albertollekin. Olin tänä vuonna varmistanut, ettei Alberton tarvitse lähteä hankkimaan suklaata virpomalla, niin kuin hän vuosi sitten yritti.



Sunnuntaina herkkujen syöminen vain jatkui. Alberto kasasi pöytään lammasta, kalkkunaa, salamia, kesäkurpitsaa, munakoisoa, paprikaa, valkosipulitäytteisiä oliiveja, artisokkaa, marinoituja herkkusieniä, punaviinikastiketta, minttuhyytelöä… Onneksi olimme kutsuneet vanhan harmaapäänallen muorin meille syömään, sillä itse emme olisi jaksaneet kaikkea. Olisimme kutsunut vanhan harmaapäänallen itsensäkin, mutta hän oli meren rannalla tarkkailemassa, mitä lintuja Suomeen lentelee.



Toisena pääsiäispäivänä päätimme lähteä kuvaamaan hieman kevään merkkejä. Tässäpä siis näette leskenlehden:



Itse asiassa leskenlehden löytäminen ei ollutkaan niin helppo tehtävä. Olimme Alberton kanssa hieman ihmeissämme siitä, minne kaikki leskenlehdet ovat kadonneet, mutta onneksi löysimme tämän kuvauskelpoisen yksilön.

Krookuksia ei sen sijaan tarvinnut kaukaa hakea, sillä niitä löytyi kotipihasta.



Kukkaisaa kevättä kaikille!

- - -

Eating the Easter

This year Alberto really got carried way with his cooking during the four days of the Easter celebration, starting already on Thursday with brand new recipe for Pappardelle egg pasta with anchovies and capers.

On Good Friday I noticed him carrying his gramophone into the kitchen – this is always a promising sign because it means he will make something extraordinary good. When the tunes of famous Ennio Morricone spaghetti western soundtracks started to sound from the kitchen, I dared to peek in to see what was going on. Alberto was making his delicious rustic rolls and I got taste them straight from the oven.

As the oven was already heated, Alberto decided to make some pizza as well. There were just enough ingredients in our cupboard for three pizzas: a pizza frutti di mare, pizza bianco with some Parma ham, champignons, artichokes and capers and Alberto’s favorite, pizza Romana with anchovies and capers.

On Saturday Alberto officially declared the BBQ season open and grilled some bratwursts, some sausage made of game and some with garlic and bluecheese with his father.

Then it was time for Vivian’s first Easter. We let her to stay up all the night so that she could hear the Great Vigil of Easter as it was broadcast from Vatican. However, Vivian didn’t care that much for the pope but was more interested in the large Easter egg we had bought for her. This time I had ensured that there were also enough Easter eggs for Alberto and myself as well – remember what happened last year!

For Easter Sunday Alberto had reserved his best: there was some lamb, turkey, salami, grilled and marinaded vegetables, mint jelly, red wine sauce… The Old Grey Bear had left for a few days for the coast to observe the birds as they were returning from the south for the summer, so we invited his missus to join our Easter dinner.

We also had time to take a walk around the neighborhood again and we discovered that the spring had settled in for good – even the first flowers were blossoming already.

Viivin kauhun hetket

Viikonloppuna päätimme lähteä katsomaan, miten pitkälle kevät on jo ehtinyt. Olimme ohimennen nähneet sitruunaperhosen ja ajattelimme, että ehkäpä muitakin keväisiä olioita olisi uskaltautunut koloistaan kevätaurinkoon. Pian tulikin selväksi, että kevät on todella jo edennyt sen verran pitkälle, ettei ainakaan jäälle ole enää menemistä.



- Onko tuokin kevään merkki? kysyin, kun osuimme Alberton kanssa suuren sahanpurukasan äärelle.
- Luulen, että sen sisällä on lunta, Alberto vastasi.
- Lunta?
- Se säilyy siellä kesän, ja sitten siitä tehdään ensilumen latu, kun tulee taas talvi.



En oikein uskonut, että lumi säilyisi lumena, vaikka sen päälle olisi kuinka kasattu sahanpurua. Kesällä on sentään lämmintä Suomessakin. Alberto näytti kuitenkin olevan varma asiastaan.

Kun olimme jo melkein kotona, osuimme vaalimainosten äärelle.
- Tämä Suomi on outo maa, sanoin.
- Kuinka niin? Alberto kysyi.
- Täällä italialaiset karhut eivät saa lainkaan äänestää.

Muutakin erikoista suomalaisissa eduskuntavaaleissa oli havaittavissa: ehdokkaina oli mm. merirosvoja ja joutsen.



Sunnuntaiaamuna Viivi koki sitten kauhun hetkiä: ovesta saapui kaksi trullia ja Viivi säikähti heitä niin, että vinkaisi kovaa ja syöksyi portaisiin piiloon.



Emme olleet Alberton kanssa muistaneet valistaa Viiviä suomalaisista palmusunnuntaiperinteistä. Pian Viivi kuitenkin hoksasi, että trullit olivat hänen ystävänsä Victoria ja Freija, ja niinpä loppu ja kaikki oli tälläkin kertaa hyvin.

P.S. Blogini syntymäpäiväarvonnan ykköspalkinnon voittaja Emmylou ei ole ilmoittautunut. Odottelen vielä tämän viikon, kuuluuko hänestä mitään. Jollei, arvon ensimmäisen palkinnon uudelleen niiden kesken, jotka ovat alun perin osallistuneet arvontaan mutteivät saaneet voittoa.

- - -

Vivian’s moment of terror

The spring has finally arrived and we decided to take a walk around the neighborhood end enjoy the weather last weekend. We went to see if the nearby lake was still covered by the ice. It was quite apparent that the ice wouldn’t hold any longer, so we had to proceed elsewhere.

On the skiing center not far away from our home we discovered something weird – a mountain made of sawdust.

- Is that a sign of the spring, too? I asked.
- Well, sort of. I think they have just stored some snow inside the dust to keep it from melting during the summer, was Alberto’s reply.
- Why on earth someone would do something like that?
- They can use it to lay down a skiing track when it gets cold enough again in the coming autumn.

I was not all that assured even if Alberto was quite sure about it.

There was also a parliament election here in Finland last weekend, so we came by some posters promoting various parties and their candidates. Unfortunately Italian bears are not allowed to vote in Finland, so we could only explore the posters. Looks like there were a few pirates and a swan as candidates this time.

On the Palm Sunday morning there were again two witches knocking at our door. As we let them in to do their Easter tricks, Vivian got scared of them and ran to the stairs for safety. It took a while before she understood that the witches were her friends Victoria and Freya. We then explained her the idea of Finnish Easter tradition of spreading happiness with slips of willow. All’s well that ends well.

Arvonta on suoritettu!

Synttäriarvonta on nyt suoritettu. Ajattelimme ensin, että Viivi voisi toimia onnettarena, mutta hän ei oikein vielä ymmärtänyt tätä kunniatehtävää ja kaatoi kaikki arvontalaput salin lattialle. Ja tietysti jostain paikalle syöksynyt Chili ehti syömään muutamia lappuja ennen kuin ehdimme hätiin, joten jouduimme aloittamaan alusta. Kaikki osallistujat saatiin tietenkin sähläyksestä huolimatta arvontaan mukaan.



Onnettarena toimi lopulta aiempien vuosien tapaan Victoria Björnhufvud. Freija oli seuraamassa tilannetta ja ottamassa oppia, jotta voi toimittaa vaativan tehtävän ensi vuonna.

Mutta sitten tärkein: voittajat! Ensimmäisen palkinnon voittaa Emmylou. Toinen palkinto menee Tiinalle, ja kolmannen palkinnon saa Ultsu. Onnea voittajille! Laittakaa minulle yhteystietonne osoitteeseen olivia.orso(miuku)yahoo.com, jotta saan toimitettua palkinnot perille.

Lopuksi kiitoksia kaikille hyvistä matkailuvinkeistä. Kotimaassakin näkyy olevan paljon sellaista, mistä en tiennytkään, kuten Porissa oleva Juseleuksen mausoleumi ja sen Gallen-Kallelan maalaukset. Alberto-parkaa voi tosin olla mahdotonta houkutella Poriin – hän nimittäin meinasi joutua siellä vaari-Orson kanssa pyörremyrskyn viemäksi viime vuonna Sonisphere-festivaaleilla. Panelia oli minulle aivan uusi tuttavuus mutta vaikuttaa kiinnostavalta paikalta. Edinburgh ja Skotlanti linnoineen houkuttelevat minua ja Albertoa kovasti. Tallinnastakin olemme puhuneet useampaan otteeseen. Ateenasta pitäisimme varmasti, sillä kreikkalainen ruoka on hyvää ja kaupungissa on varmasti paljon historiallista nähtävää. Onneksi kiinnostavat matkakohteet eivät lopu!

- - -

And the winners are…

The draw has been now carried out. We decided first that Vivian could pick up the ballots this time but unfortunately she didn’t understand what she was supposed to do and poured all notes on the floor. And to make the disaster worse, Chili managed to eat a few notes before we could do anything. However, starting again from the scratch and having our experienced lady Fortuna, Victoria Björnhufvud at hand, we managed to sort things out on our second try.

And the winners are: first prize goes to Emmylou and second prize to Tiina while Ultsu was the lucky one to score the third prize. Congratulations!

Many thankses to everyone who took the trouble to participate and throw in the recommendations for places to visit. Pori sounds indeed an interesting place to visit but unfortunately I am afraid I can’t persuade Alberto to take me there – my poor husband was nearly wiped off the Earth by a tornado in Pori last year’s Finnish chapter of Sonisphere festival. Edinburgh (and Scotland in general), Tallinn and Athens also sound nice places to visit and I wouldn’t be surprised if we would end up one or two of these places sooner than later.

Parempi myöhään: Joulukalenterivaihdon 19.-24. päivän luukut

Muistanette, että viime joulun joulukalenterivaihdon tavaroista otetut kuvat olivat mystisesti kadonneet. No, nyt kuvat ovat löytyneet ja voimme viimeinkin palata asiaan. Tein joulukalenterivaihdon sekä Sinikan että Maarun kanssa ja ehdin esitelläkin kalenteria aika pitkälle jo aiemmin. Nyt tulevat 19.-24. päivän luukut, tosin hieman pelkistetysti.

Maarun joulukalenterin paketeista löytyi vielä aivan joulun allakin kaikenlaista ihanaa. Sain ompelulaatikon täynnä kankaita ja muuta tarpeellista, paljon säilykkeitä, vadin, kahvikupit, kirjoja ja joulupakkauksia. Viivi innostui eniten vihreästä pikkukärrystä, jonka kyydissä oli Millimarin tekemä ihastuttava tipunen.



Sinikalta sain puolestaan jos jonkinlaista ihanaa keramiikkaa: lampun, vadin, kannun, herkän enkelipatsaan, tarjoiluastian, seinätaulun, pulloja… Viivi innostui säihkyvästä pallosta niin, että piakkoin meillä pidettäneen disco. Sain Sinikalta myös kelkan, jota Alberto onkin jo kelkkamäessä kokeillut sekä niin valtavan paketin erilaisia kankaita ja nauhoja, etteivät ne mahtuneet tähän kuvaan.



Itse lähettelin maailmalle mm. seimen, muumeja, muumikirjallisuutta ja joulukuusen koristeita – hieman eri juttuja Maarulle ja Sinikalle.



Joulukalenterin viimeisiin luukkuihin piilotin sitten joulupaketteja, Reutterin posliinia sekä kirjotut tyynyt ja virkatut peitot.



Suurkiitos vielä Maarulle ja Sinikalle joulukalenterivaihdoista!

Lopuksi muistutan, että blogin syntymäpäiväarvontaan ehtii vielä osallistua, jos on nopsa. Aikaa on perjantain päättymiseen saakka.

- - -

Better late: Christmas Calendar Swap – Doors 19-24

As I mentioned earlier, the photos of the last batch of the presents we got from the Christmas calendar swap had disappeared. Now we have finally found them, so here come the doors 19 to 24.

From Maaru I got a box full of fabrics and other useful things, lots of canned food, a plate, some coffee mugs, books and wrapping material for Christmas presents. Vivian got very excited about the green cart with a small yellow bird by Millimari.

From Sinikka I got all kinds of porcelain ware: a lamp, a platter, a pot, a delicate angel statue, bottles… Vivian’s favorite was the shining orb where as Alberto’s choice was the red sled. In addition to these I also got a bag full of cloths and ribbons.

My last contributions for the Christmas calendar swap were nativity scenes, Moomin dolls and books, some Christmas tree decorations, Reutter porcelain, pillows and crocheted blankets.

Many thankses to Maaru and Sinikka for the swap!

Ps. Don’t forget to participate my blog’s birthday draw – there is still time for that before midnight on Friday…

Hupsis, arvonta meinasi unohtua!

Kun tässä itse täyttelin vuosia, kävi niin, että blogini synttärit jäivät hieman varjoon. Mutta totta se on! Blogini täytti viime perjantaina kolme vuotta. Koska synttäriarvonta on järjestetty kahtena edellisenäkin vuonna, samoin tehdään nyt. Palkintona on tekemiäni mattoja ja tyynyjä.

Ensimmäinen palkinto sisältää kiinalaiskuvioisen maton sekä sen väreihin sopivan tyynyn. Toiseen palkintoon kuuluu vihreäsävyinen matto ja vihreä tyyny. Kolmannen palkinnon voittaja saa kukkaköynnöksellä reunustetun vaalean maton sekä sen väreihin sopivan tyynyn. Kaikki palkinnot löytyvät seuraavasta kuvasta:



Matoissa on käytetty Anna-Carin Betzénin malleja. Ruusukuvioiseen olen soveltanut itse kulman, sillä kuvio ei alun perin sitä sisällä. Tyynyihin olen käyttänyt malleja, jotka löytyvät Jan Eatonin kirjasta 200 virkattua ruutua.

Arvontaan voi osallistua jättämällä kommentin viimeistään 8.4. puoleenyöhön mennessä tähän postaukseen. Samalla voit kertoa, mitä matkakohdetta suosittelisit minulle ja Albertolle. Matkakohde voi olla Suomessa tai muualla maailmalla, kaikkien tuntema paikka tai tuntematon kohde.

Arvonnan tulokset julkaistaan viimeistään 10.4. Hyvää arpaonnea kaikille!

- - -

Oops – almost forgot the draw!

I was so anxious about having my birthday so that I nearly forgot another one – the one of this dear blog of mine. Can it really be true, three years already? However, as in previous years, it is time for a draw.

This time we will have three carpets and pillows as prizes for the three lucky participants. The carpets have been made according to the patterns from Anna-Carin Betzén. The patterns for the pillows are from the book 200 Crochet Blocks for Blankets, Throws, and Afghans by Jan Eaton.

You can enter the draw by leaving a comment into this blog entry by the midnight April 8th. And while you’re at it, you can also recommend a place worth visiting for me and Alberto.

Karhutkin vanhenevat

Viime perjantaina täytin jälleen vuosia. Alberto oli järjestänyt minulle yllätyksiä oikein olan takaa. Ensin hän oli kutsunut kaikki ystävämme kakkukahveille. Aikuiset maistelivat salissa kirsikkakakkua ja kahvia.



Lapset puolestaan joivat keittiössä mehua. Alberto oli varannut heitä varten myös Brunbergin suukkoja sekä kaikkien suosikkeja englanninlakuja, joita Viivi olisi halunnut tarjota leikkikirahvilleenkin.



Kun vieraat olivat lähteneet ja ilta saapui, Alberto paljasti, että aikoi valmistaa minulle neljän ruokalajin illallisen kunnon italialaiseen tapaan. Mamma mia!

Alkupaloiksi Alberto tarjosi marinoitua maissia, oliiveja, fetaa sekä aurinkokuivattua tomaattia. Nämä hän oli saanut vanhan harmaapäänallen muorilta. Lisäksi lautasella oli chorizoa ja artisokkaa.



Primo piattona Alberto tarjosi herkullista tryffelipastaa, jonka seuraksi hän oli paistanut herkkusieniä. Yksinkertainen mutta ihastuttava pastaruoka!



Secondo piattona oli paistettua karitsaa sekä verdura mista, erilaisia uunissa paistettuja kasviksia. Voi kuinka mureaa karitsa olikaan!



Dolcena söimme tällä kertaa suolaista emmekä nimen mukaisesti makeaa. Juustot kruunasivat ateriamme.



Voitte arvata, että Alberto teki ateriallaan vaikutuksen – vaikka eihän tuon karhun tarvitsisi, kun on tehnyt minuun vaikutuksen jo ajat sitten. Syntymäpäiväni oli ikimuistoinen, koska tämän lisäksi Albertolta oli karannut Vespa käsistä myös lahjoja ostaessa. Sain mm. ihanan sydänhelmen, jota voin tästä lähtien kantaa joka päivä ranteessa mukanani.

Ti amo, Alberto!

- - -

Getting older

It was my birthday again on last Friday. Alberto had arranged all kinds of surprises for me as a celebration. First, he had invited all our friends for a birthday reception in the afternoon. While grown-ups were having some coffee and cake in the living room, the kids were having their own party in the kitchen with some juice, liquorice allsorts and chocolate.

After the guests had left, Alberto revealed yet another surprise – he was about to prepare a traditional Italian four-course dinner. Mamma mia!

We started with antipasti: marinaded corns, olives, feta cheese and sun dried tomatoes that Alberto had got from the Old Grey Bear’s missus and some artichoke and chorizo salami. As primo piatto Alberto served some truffel taglione pasta with quickly grilled champignon mushrooms and some garlic and olive oil. The recipe was very simple but what a heavenly taste! As secondo piatto we had some grilled lamb with some grilled vegetables as contorni. And then there was some cheese as a dessert.

I was very impressed of chef Alberto’s abilities – even if we have been together quite a long time already. He had also brought me some nice presents, like silver pearl with heart motifs.

Ti amo, Alberto!

Kevättalven touhuja

En ole ikäväkseni ehtinyt kiireiden takia päivittää tätä blogiani pitkään aikaan. Olemme kuitenkin puuhastelleet monenlaista. Albertolla on ollut paljon äänitys- ja kuvaustehtäviä, mutta olemme toki ehtineet harrastella yhdessäkin kaikenlaista. Nyt oli tarkoitus esitellä viimeinkin viimeiset joulukalenterivaihtojen ihanuudet, mutta kuinkas ollakaan… Kuvat, jotka tavaroista oli otettu, ovat hävinneet jonnekin kaikessa kiireessä. Siispä palaamme asiaan, kun kuvat löytyvät.

Onneksi elämässämme on ollut kaikenlaista mukavaa myös joulun jälkeen, joten kerrottavaa riittää. Helmikuussa kävimme katsomassa Kylie Minogueta Helsingissä. Olemme nähneet Kylli-tädin kerran aiemmin, joten tiesimme, että hänen show’hunsa ei tarvitse pettyä. Värikästä menoa olisi luvassa!



Konsertissa oli kreikkalainen osuus, ja Kylli-täti rupesi oikein jumalatar Afroditeksi sekä ratsasti komealla Pegasoksella. Tuollaisen kyytiin minäkin olisin voinut lähteä!



Lavassa oli pitkä lähemmäs yleisöä kiertävä catwalk. Sitä pitkin Kylli-täti kiskottiin vaunuissa, joissa seisten hän sitten lauloi.



Kappaleen Slow kohdalla kitamme loksahtivat auki, sillä Kylli-täti nousi ilmaan omituisessa pyörivässä laitteessa, jonka reunoilla makaavat tanssivat heiluttivat sulkia. Tämä oli jopa Alberton mielestä hämmästyttävää.



Kylli-tädin taustalla oli – kreikkalaisen temppelin piilossa tosin – videoseinä, johon heijastui milloin mitäkin mielenkiintoista. Yksi omista suosikeistani oli valtava naisen ja mustekalan yhdistelmä.



Hämmästyimme lisää, kun Kylli-täti lensi enkelin selässä. Sen jälkeen hän esitti Eurythmicsin kappaleen Must Be Talking to an Angel, joka kuulosti komealta.



Konsertin loppuhuipennus oli hurja! Kylli-täti lauloi jonkinlaisessa suihkulähteessä ympärillään mm. varsin taitavia ilma-akrobaatteja. Olipa mainio konsertti kaikkinensa, etten sanoisi!



Uusia tuttavuuksia ilmestyy tänne meille vähän väliä (muistanette esimerkiksi Kyöstin). Vajaat pari viikkoa sitten tutustuimme pieneen kilpikonnaan, jolla ei ollut edes nimeä, niin pieni hän oli. Katsoimme parhaaksi, että annamme hänet Stadinallen hoiviin – tällä kun sattui olemaan syntymäpäiväkin. Stadinalle nimesi kilpikonnan oitis Elphabaksi Wicked-musikaalin vihreän noidan mukaan. Elphaba on hieman ujo, mutta uskon, että hän on kotiutunut Stadinallen luo oikein mainiosti.



Kun laskiainen tuli, Alberto syöksyi etsimään sopivaa kelkkailumäkeä – olimme nimittäin saaneet kelkan joulukalenterivaihdossa Sinikalta. Onneksi Laajavuoren laskettelurinne ei ole kaukana, ja siinä vieressä on mukava pulkkamäki. Alberton edellisestä kelkalla laskemisesta oli sen verran kauan aikaa, ettei hän viitsinyt edes valittaa siitä, että itse asiassa mäen pitäisi olla hurjempi.



Alberton kelkkailun lisäksi olemme muutoinkin ulkoilleet, koska välillä on ollut oikein ihana keväinen auringonpaiste. Ilmassa voi aistia romantiikkaakin.



Alberto onnistui vielä houkuttelemaan minut jäälle. Olin varma, että pian se pettää tassujemme alta, mutta Alberto oli oikeassa: kyllä jää oli vielä hiihtolomalla kestävää. Mutta en tiedä, uskaltaisinko mennä sinne enää uudelleen. Tässä näette kuitenkin meidät järven jäällä.



- - -

Waiting for the spring

I am sorry for not blogging for quite a while – we have been just too occupied with the trials of the every day life. In addition to that, Alberto has had a lot recording and photographing assignments in his paws, but luckily we still have been able to spend some quality time together.

One thing we managed to experience together was the recent concert of Kylie Minoque in Helsinki. We had seen her performing before, so we knew to expect a stellar show – and we were not dissappointed. The concert was divided in thematic segments, starting with the one based on the Greek mythology, having Kylie appearing as Aphrodite and riding Pegasos, the winged horse. She also took a glamorous chariot ride round the catwalk.

We also got to see air acrobats, a weird raising and spinning platform that resembled a flower when the dancers were waiwing their feathers (this one surprised even Alberto), a lot of interesting moving images on the video screens and an angel that carried Kylie on his back before she got down to perform Eurythmics cover song “Must Be Talking to an Angel”.

The climax of the concert was breathtaking – Kylie was singing in a fountain that was partially made up of dancers and acrobats! Please take my word for it – this was an amazing concert.

Back at home we got acquainted with a nice turtle. She was so small that she didn’t even have a name. We thought it was best to ask our friend Stadinalle to look after her. Stadinalle gladly accepted, probably because it happened to be her birthday on that very day. She also named the turtle as Elphaba according to the green witch of the musical Wicked.

Otherwise we have been trying to enjoy the bright and refreshing winter days. Alberto has been keen on trying out the new sled we got from Sinikka on the Christmas swap. Luckily there is a suitable hill almost on our backyard. We have also been taking long walks on the ice of a nearby lake and meadows. The weather has been mostly good, sunny and warm, with a bit of romance…

Ps. I know I promised an entry about the last batches of the presents from the Christmas swap but unfortunately the photos of all those goodies have disappeared! We are anxiously looking for them everywhere and we will get back with them as soon as we find them.