Pitkänäperjantaina Alberto intoutui myös leipomaan sämpylöitä – Ennio Morriconen musiikin tahdissa tietenkin. Arvasin, että jotain hyvää on luvassa, kun Alberto raahasi levysoittimen keittiöön ja tutut Morricone-sävelmät alkoivat soida. Menin kurkistamaan keittiön ovelle ja löysin Alberton kokkihatussaan.
- Täällähän tuoksuu ihan rustiikkisämpylöille, sanoin.
- Kärsivällisyyttä, vaimoni, Alberto vastasi. - Näitä ei ole vielä paistettu.
Rustiikkisämpylöistä tuli herkullisen näköisiä. Maistoimme niitä oitis, ja makukin oli kohdillaan!
Kun Alberto kerran oli lämmittänyt uunin sämpylöitä varten, hän päätti samantien leipoa pizzaa. Kaapista löytyi tarvikkeita kolmeen herkkupizzaan: Frutti di mareen, pääsiäisen valkoiseen pizzaan, jossa oli herkkusieniä, parmankinkkua, artisokkaa ja kapriksia sekä Alberton suosikkiin, Pizza Romanaan, jossa oli anjovista ja kapriksia.
Lauantaina oli viimein aika avata grillikausi. Alberto viritteli pihalle tulet vaari-Orson kanssa ja paistoi kaikille halukkaille bratwurstia, riistamakkaraa sekä valkosipulilla ja sinihomejuustolla maustettua grillimakkaraa.
Sitten koittikin Viivin ensimmäinen pääsiäinen. Annoimme pikku-Viivinkin valvoa, jotta hän sai kuunnella paavin johtamaa pääsiäisyön messua Vatikaanista. Tosin Viivi ei juuri paavista piitannut, sillä häntä hämmensi enemmän jättimäinen muna, jonka olimme hänelle pääsiäiseksi hankkineet. No, ehkäpä me Alberton kanssa hieman liioittelimme ostaessamme munan, joka oli melkein yhtä iso kuin Viivi. Ongelma ratkesi kuitenkin, kun Alberto vihjasi Viiville munan olevan suklaata…
Pääsiäismunia riitti onneksi minulle ja Albertollekin. Olin tänä vuonna varmistanut, ettei Alberton tarvitse lähteä hankkimaan suklaata virpomalla, niin kuin hän vuosi sitten yritti.
Sunnuntaina herkkujen syöminen vain jatkui. Alberto kasasi pöytään lammasta, kalkkunaa, salamia, kesäkurpitsaa, munakoisoa, paprikaa, valkosipulitäytteisiä oliiveja, artisokkaa, marinoituja herkkusieniä, punaviinikastiketta, minttuhyytelöä… Onneksi olimme kutsuneet vanhan harmaapäänallen muorin meille syömään, sillä itse emme olisi jaksaneet kaikkea. Olisimme kutsunut vanhan harmaapäänallen itsensäkin, mutta hän oli meren rannalla tarkkailemassa, mitä lintuja Suomeen lentelee.
Toisena pääsiäispäivänä päätimme lähteä kuvaamaan hieman kevään merkkejä. Tässäpä siis näette leskenlehden:
Itse asiassa leskenlehden löytäminen ei ollutkaan niin helppo tehtävä. Olimme Alberton kanssa hieman ihmeissämme siitä, minne kaikki leskenlehdet ovat kadonneet, mutta onneksi löysimme tämän kuvauskelpoisen yksilön.
Krookuksia ei sen sijaan tarvinnut kaukaa hakea, sillä niitä löytyi kotipihasta.
Kukkaisaa kevättä kaikille!
- - -
Eating the Easter
This year Alberto really got carried way with his cooking during the four days of the Easter celebration, starting already on Thursday with brand new recipe for Pappardelle egg pasta with anchovies and capers.
On Good Friday I noticed him carrying his gramophone into the kitchen – this is always a promising sign because it means he will make something extraordinary good. When the tunes of famous Ennio Morricone spaghetti western soundtracks started to sound from the kitchen, I dared to peek in to see what was going on. Alberto was making his delicious rustic rolls and I got taste them straight from the oven.
As the oven was already heated, Alberto decided to make some pizza as well. There were just enough ingredients in our cupboard for three pizzas: a pizza frutti di mare, pizza bianco with some Parma ham, champignons, artichokes and capers and Alberto’s favorite, pizza Romana with anchovies and capers.
On Saturday Alberto officially declared the BBQ season open and grilled some bratwursts, some sausage made of game and some with garlic and bluecheese with his father.
Then it was time for Vivian’s first Easter. We let her to stay up all the night so that she could hear the Great Vigil of Easter as it was broadcast from Vatican. However, Vivian didn’t care that much for the pope but was more interested in the large Easter egg we had bought for her. This time I had ensured that there were also enough Easter eggs for Alberto and myself as well – remember what happened last year!
For Easter Sunday Alberto had reserved his best: there was some lamb, turkey, salami, grilled and marinaded vegetables, mint jelly, red wine sauce… The Old Grey Bear had left for a few days for the coast to observe the birds as they were returning from the south for the summer, so we invited his missus to join our Easter dinner.
We also had time to take a walk around the neighborhood again and we discovered that the spring had settled in for good – even the first flowers were blossoming already.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti