Huolellisesti rakennettu katedraali ja muuta kaunista

No niin, nyt alkaa tarina böömiläisestä seikkailustamme. Siitä taitaa myös tulla aika pitkä, koska Prahassa oli niin paljon nähtävää. Kaupunki oli kokonaisuudessaan kovin kaunis. Ihastelimme sitä TV-tornin näköalapaikoilta, ja tältä se näytti:



TV-torni itsessään näytti kovin kummalliselta. Se olisi ollut aika ruma itse asiassa, mutta kun sitä pitkin kulki hassuja vauvoja, se näytti itse asiassa todella hauskalta. Vauvat on suunnitelllut David Černý.



Vanhat kirkot ovat aina niin kauniita, että niissä pitää vierailla. Prahan linnassa sijaitsevaa Pyhän Vituksen katedraalia ei rakennettu hutiloiden. Sitä rakennettiin vuodesta 1344 vuoteen 1919. Lopputulos on tällainen (kaikki ei tosin mahtunut kuvaan, sillä 600 vuodessa ehtii rakentaa aika ison kirkon):



Kirkon keskilaiva näytti komealta. Päädyssä oli valtava lasimaalaus: 160 neliömetriä.



Katedraalissa oli muitakin hienoja lasimaalauksia. Hienoin oli kuitenkin Alfons Muchan tekemä. Sen tyylikin oli ihan erilainen kuin muissa lasimaalauksissa.



Mutta mitä tämä tyttönen lukee niin keskittyneesti?



Vierailimme myös Loreton kirkossa. Siellä oli kaikkea hyvin erikoista, mm. Neitsyt Marian syntymätalo ja parrakas naispyhimys sekä kaksi pyhimyksen luurankoa, joilla oli vaatteet ja vahanaamiot. Kirkon sisällä ei saanut ottaa kuvia, joten joudutte tyytymään siihen, miltä kirkko näytti ulkoapäin.



Tassuttelu jatkui kauniilla kujalla, jolla oli mukulakiviä ja kukkaistutuksia talojen ikkunoissa.



Poikkesimme tietenkin myös vanhankaupungin aukiolla, jossa on raatihuone, jonka seinässä on kuuluisa astronominen kello. Valitettavasti emme ymmärtäneet, kuinka se näyttää tavallista kellon aikaa. Näimme myös, kuinka kello esitti pienimuotoisen show'nsa apostoleineen tasatunnin tullessa. Tässä näette kuitenkin kellon hieman rauhallisempana:



Prahassa kävellessä tuli koko ajan vastaan toinen toistaan kauniimpia rakennuksia. Tässä on pari esimerkkiä, vaikkemme tiedäkään, mitä taloja nämä varsinaisesti olivat. Toivottavasti edes osa kauniista yksityiskohdista välittyy näistä kuvista.



Kerromme Prahasta vielä jatkossa lisää, mutta tässä saitte aluksi hieman maistiaisia siitä, miltä siellä näytti. Asiayksityiskohtia olen lueskellut Antti Helinin kirjoittamasta Mondo-matkaoppaasta ja Neil Wilsonin kirjoittamasta Lonely Planet Prague -matkaoppaasta.

---

Our Bohemian adventure in Prague started with a visit to the TV tower that provided a look over the city. The tower itself is ugly beyond description but that is helped a lot with those crawling baby statues, a piece of modern art by David Černý.

The old churches are always worth visiting and the basilica of St. Vitus didn't make any exception to this rule. This church was built without hurry between 1344 and 1919. There was a lot to see inside, specially a glass painting by Alfons Mucha. We visited also basilica of Loreto – too bad photographing was not allowed there so we can provide a picture of its facade only.

In the old town we joined other tourists to wonder the astronomical clock on the town hall square. Too bad we were not able to figure out it at all – how can one tell what time it really is from this clock? However, the clock did provide some entertainment on every full hour by presenting the march of the apostles and the death.

More about this beautiful city coming again next time...

Lohikäärmeet todellakin syöksevät tulta

Tämän viikon alussa tutustuimme Alberton kanssa hieman Puolaan. Emme olleet kumpikaan käyneet siellä aiemmin, joten kaikki oli uutta. Ikävä kyllä ensimmäinen tutustumiskohteemme ei ollut ollenkaan hauska paikka. Sen nimi oli Auschwitz, ja siellä on tehty aikanaan ihan kamalia asioita. Tässä on kuva Auschwitzin portista:



Onneksi näimme ihanan perhosen lentelemässä krematorio III:n lähellä – se muistutti meitä siitä, että maailmassa on kauniitakin asioita.



Seuraavana päivänä kiersimme Krakovassa ja mielikin virkistyi. Kävimme mm. Pyhän Marian basilikassa, joka näytti ulkoapäin tällaiselta:



Basilika oli sisältä mykistävän kaunis. Sen tärkein nähtävyys oli alttarikaappi, jossa oli kuvaelmia Neitsyt Marian elämästä.



Kaupungilla kävellessämme törmäsimme hassuun vihreään taloon, jonka seinät olivat vinot. Ihmettelin Albertolle, tuntuukohan talossa sisällä siltä, että seinät kaatuvat päälle.



Hieman kauheampi tuttavuus oli Vistula-joen rannassa oleva lohikäärme. Kuten voitte nähdä, se todella syöksi tulta. Ja se teki sen muutaman minuutin välein. Onneksi tulenlieskoja ei kohdistettu meihin. Alberto oli todella rohkea, kun uskalsi kuvata lohikäärmeen.



Galeria Krakovska -ostoskeskuksessa osuimme keskelle (nähtävästi) jonkin mainoksen kuvauksia. Jäimme katsomaan kiinnostuneina. Jouduin hieman pidättelemään Albertoa, ettei hän syöksynyt neuvomaan kuvaus- ja äänitysmiehiä.



Muuten, tuossa ostoskeskuksessa on aivan mainio jäätelöpaikka nimeltään Slodki Wentzl. Kävimme siinä kolme kertaa ja maistoimme mm. pistaasijäätelöä ja chili-suklaajäätelöä.

Yritimme perehtyä myös muuhun puolalaiseen ruokakulttuuriin kuin pelkästään krakovanmakkaraan. Minä maistoin ruokaa nimeltä bigos. Siinä oli kahdenlaista lihaa, kaalia ja sieniä möyhennettynä sekaisin. Maku oli mielenkiintoinen – ei se kuitenkaan pahaa ollut.



Alberto puolestaan valitsi pierogin. Hän ei ollut kovin innostunut taikinasta, mutta täyte (kaalia ja seiniä) oli ilmeisesti aivan hyvää. Kyseessä olivat tämän näköiset nyytit:



Krakovasta olemmekin jo siirtyneet Prahaan. Itse asiassa olemme olleet täällä jo pari päivää. Tämäkin on ihastuttava kaupunki – minusta viehättävämpi kuin Krakova. Kerron böömiläisestä seikkailustamme lisää myöhemmin. Terveisiä kaikille Tšekistä!

---

The first stop on our holiday trip was Krakow in Poland. On our first day there we visited the nearby Auschwitz concentration camp memorial. That must have been the most terrible place we have ever been to and it was much nicer to walk around Krakow after that. In the old town of Krakow we visited St. Mary's basilica and were amazed by its beautiful altar decorations. We also discovered a funny looking colorful house in the old town and a fire-bursting dragon on the bank of the Vistula river. While visiting the Slodki Wentzl ice cream bar in Galleria Krakowskaja, we got to see the filming of a TV advertisement – or at least that's what we expected it to be. We also tried out a few specialities of Polish cuisine: bigos and pierogi.

Grillausta, puukirkko sekä lepäilyä

Olemme Alberton kanssa kovin nauttineet kesän mahdollisuuksista. Alberto on innokas grillaaja, ja siksipä hän suuntaa grillille aina, kun se on mahdollista.



Tällä kertaa grillausaterialla oli mm. paprikaa, artisokkaa, halloumijuustoa, häränlihaa ja jättikatkarapuja.



Kukkasiakin on ihailtu ja kuvailtu. Ihan grillin läheisyydessä kasvaa tällaisia ruusuja. Hassua, että ruusuja on niin monenlaisia – eiväthän nämä näytä yhtään samalta kuin ne leikkokukat.



Ja joskus sitä onnistuu saamaan myös perhosen mukaan samaan kuvaan. Tällä yksilöllä oli hyvin erikoiset siivet, tuollaiset kaksinkertaiset. Emme Alberton kanssa edelleenkään ole perhosasiantuntijoita, joten tämänkään perhosen lajista ei tullut selvää.



Torstaina vierailimme Petäjäveden vanhassa puukirkossa. Se sijaitsee kauniilla paikalla järven rannassa ja on kyllä hyvin omalaatuinen ja viehättävä.



Sisällä kirkossa näyttää tältä:



Katsokaa, miten hieno puinen kattokruunu on. Saarnastuolia koristaa mm. enkeleitä, ja sen alla seisoo mies, jota luulin ensin Jeesukseksi, mutta opaslehtisestä paljastui, että hän onkin Kristoforos, Kristuksen kantaja.

Alberto halusi kuvata erikseen vielä kuorin katon. Rakennelmat näyttävät kieltämättä mielenkiintoisilta.



Petäjäveden reissullla kävimme katsomassa myös kesäteatterissa Koirien Kalevalan. Hieman erilainen se kyllä oli kuin se minun tuntemani Kalevala, mutta oli siinäkin onneksi aika jännittäviä kohtia.

Nyt olemme sitten hieman lepäilleet kotona. Alberto on kuunnellut kramofonia, joka ostettiin Turusta, ja lukenut Asterixia. Minä puolestani olen ihmetellyt, minne samoin Turusta hankittu simpukkataulu pitäisi sijoittaa.



Chihuahua sai nimekseen Chili. Se ei olisi malttanut pysyä erossa Alberton gramofonista ja oli koko ajan kiipeämässä pöydälle ja tunkemassa tassuaan pyörivälle levylle. Dana katseli ihmeissään. Se on sentään hyvin käyttäytyvä koira.

Rentoutuminen kotona loppuukin sitten taas vähäksi aikaa. Neiti Pupu alkaa olla ihmeissään, kun joutuu koko ajan hoitamaan koiria, mutta toisaalta hänellä on jo hyvä ote niihin. Olemme nimittäin suuntaamassa tänään Keski- ja Itä-Eurooppaan. Käymme Puolassa, Tšekissä, Itävallassa ja Saksassa. Matkakertomusta on siis taasen luvassa.

- - -

Over the past few days we have been mostly relaxing at home. The idle life have been interrupted only by some BBQ activities, beautiful flowers and a visit to the old wood church in a nearby village Petäjävesi. Alberto has been listening to his dear records and I have been looking for a place for my sea shell collection. Too bad these halcyon days will be over again soon as we are preparing for the road again. This time we will head to the Eastern and Central Europe. Stay tuned for the stories from the road...

Romantiikkaa kerrakseen

Täytyy tunnustaa, että tuo Raaseporin reissu sisälsi kierroksen aika monessa muussakin paikassa. Alberto oli kuullut, että Fiskars on viehättävä paikka, ja siksi hän vei minut sinne. Maisemat olivatkin kuvaamisen arvoisia. Tässä poseeraan kylän läpi menevän joen rannalla.



Pikkuinen vesiputouskin löytyi.



Näimme myös romanttisen sillan, jonka kaiteelle oli istutettu kukkalaatikoihin kukkia. Täytyy kyllä sanoa, että paikan päällä näkymä oli vielä paljon romanttisempi. Tiedä sitten, tuoksuivatko kukat kuonooni vai mistä se johtui.



Yövyimme aivan hurmaavassa bed & breakfast -majoituksessa Vanhassa meijerissä. Se oli rinteessä oleva talo, jolla oli romanttinen pihapiiri.



Huoneemme oli yläkerrassa ja se oli vielä romanttisempi.



Jopa aamiainen oli romanttinen, sillä kun laitoin puurooni hilloa, se muodostikin aivan sattumalta sydämen!



Fiskarsista suuntasimme Lohjalle tutustumaan vanhaan Pyhän Laurin kirkkoon.



Kirkko on sisältäkin erittäin kaunis. Sen seinät ovat täynnä keskiaikaisia maalauksia. Haukoimme henkeämme, vaikka olimme vierailleet kirkossa aiemminkin.



Erityisesti Jeesuksen sukupuussa riitti hämmästeltävää. Puun juuressa makoili Abraham, latvassa itse Nasaretin puuseppä ja niiden välissä muut esivanhemmat. Pohdimme pitkään, oliko sukupuuhun varmasti saatu mukaan ihan kaikki sukupolvet.



Lähellä kirkkoa näimme myös hauskan ratsastajapatsaan. Tietäisi vain, mille tuo hevonen nauraa.



Tästä saammekin hevosensillan siirtyä seuraavalle paikkakunnalle, nimittäin Turkuun. Sielläkin tapasimme hevosen. Kuulimme, että se on onnenhevonen, joka välillä vietiin poiskin, mutta ihmiset halusivat sen takaisin kaupungille. Emme ihmetelleet sitä yhtään, niin hieno hevonen se nimittäin oli.



Yövyttyämme Turussa jatkoimme matkaa Raumalle. Vanha Rauma oli oikein viehättävä paikka käveleskellä. Joka puolella oli kauniita puutaloja.



Katsokaa vielä tätä punaista taloa. Eikös olekin kaunis?



Ihmettelimme Alberton kanssa myös vanhan kirkon raunioita. Alberto oli jostain syystä kovin hämmentyneen oloinen, kuten kuvasta näkyy.



Minä puolestani ihastelin pientä puroa, joka kulki aivan Pyhän Ristin kirkon vieressä.



Myös tämä kirkko on keskiaikainen, ja sieltä löytyy samantyylisiä maalauksia kuin Lohjan kirkosta. Tosin tässä kirkossa maalauksia oli vain alttarin läheisyydessä.



Upean alttaritauluna toimivan lasimaalauksen lisäksi kirkosta löytyi myös vanha ja hieno alttarikaappi.





Kirkkovierailun jälkeen halusimme istahtaa kahville. Ja kuinkas ollakaan, Vanhasta Raumasta löytyi juuri meille sopiva kahvio: Kontion kahvila.



Eräässä kahvion pöydässä istuikin eräs sukulaisemme. Hän odotti selvästikin, että joku yksinäinen kahvilavieras saapuisi ja hän voisi pitää tälle seuraa.



Raumalla vierailtuamme ajoimme Tampereen kautta kotiin. Siellä piti käydä tervehtimässä Muumipeikkoa. Olette ehkä kuulleetkin, että hänelle tapahtui ikäviä asioita ja hän joutui olemaan siksi jonkin aikaa hoidettavana. Nyt hän on kuitenkin palannut.



Tämä on varmasti pisin postaus, jonka olen koskaan kirjoittanut. Yritän hieman hillitä itseäni jatkossa. Mutta matkoilla vain aina näkee niin paljon mielenkiintoista…

- - -

From Raasepori our summer holiday trip continued to Fiskars where we lodged in a romantic B&B in an old dairy house. Even the breakfast there turned romantic when the jam in my porridge formed a heart-like shape.

From Fiskars we headed to Lohja to visit the Church of St. Lawrence. This medieval church is very famous for its frescoes that present various stories from the Bible. The one with the family tree of Jesus was especially interesting, even if we were not completely assured that the lineage really covered all generations between Abraham and the famous carpenter of Nazareth.

After a short over-night visit to Turku we continued to Rauma and its beautiful old town. We walked the narrow streets between the wooden houses, explored the ruins of an old church in a park and visited another church with lots of cozy pieces of art, like the glass painting behind the altar. And for the coffee break we found just a perfect little cafeteria that not only operated under the valiant name of Bear but also employed our relatives to keep company for the lone clients.

The final stop on our journey was Tampere. Our stay there was rather short but we still managed to meet and greet the Moomin troll in front of the Metso library. Our friend had had some unfortunate experiences lately and was removed from his post for a few months, but now he was back with his usual cheering attitude.

Parhaat ritarit löytyvät Raaseporista

Viime viikonloppuna olimme Alberton kanssa Raaseporissa keskiaikatapahtumassa. Olemme olleet siellä kaksi kertaa aiemminkin, joten paikka oli tuttu, mutta linna hämmästytti silti edelleen.



Paikalla saattoi seurata ihmeellisiä taitoja, kuten puujaloilla kävelemistä. Siinä olisikin jo ollut minulle ihan riittävästi, mutta tämä taituri osasi temppuilla samaan aikaan nauhojen kanssa.



Nuorilla ritareilla näytti olevan tiukka taistelu…



… mutta vielä tiukempaan paikkaan olivat joutuneet vanhat tuttumme Faravidin sudet. Pohjanmaan pojat olivat joutuneet piiloutumaan kilpiensä taakse hurjan amatsonin kurmoottaessa heitä nuolillaan.



Näimme myös oikeat turnajaiset. Peitset tanassa urheat ritarit kävivät toisiaan vastaan. Hui sentään!



Hevosten (ja ritarien) poistuttua turnajaisareenalta saimme nähdä ilveilijöiden taidetta. Olimme mykistyneitä näiden nuorten taidoista.



Ilveilijöiden jälkeen esiin astui vielä tulennielijöitä, jotka saivat aikaan sellaisen tulipilven, että Alberto sai vakuutella minulle, ettei siitä mitään metsäpaloa syttyisi, kun miehet kerran osaavat käsitellä tulta oikein.



Ihastelimme tietenkin myös Raaseporin linnan raunioita. Linna on varsin komea ilmestys. Alberton mielestä se onkin mielenkiintoisin keskiaikainen linna koko Suomessa.



Alberto halusi poseerata linnan sisällä niin, että sisäpiha näkyi.



Minua puolestani viehätti linnan torni. Tunsin itseni aivan linnanneidoksi, kun seisoin siellä kuvattavana.



Linnan yhteydessä on pieni maja, josta saa maittavaa lounasta. Sen pihalla saimme ihastella kukka-asetelmaa, joka oli rakennettu veneeseen.



Raaseporin linnan raunioita ja niillä järjestettävää keskiaikatapahtumaa voi suositella kaikille. Ensi vuonna kaikki vain sinne ritareita kannustamaan!

- - -

Last weekend was the third time we visited the medieval fair in Raasepori. There really was a lot to see: juglers, fire-eaters, longbow ladies, knights, sword fighting and the best tournament show on these northern shores. And according to Alberto’s divine judgement, the Raasepori Castle – despite being nothing but ruins in many places - is the most interesting and exciting medieval castle in Finland.