Ihan oikeaa pizzaa, vihreyttä ja Väinölä livenä

Teatterireissu Turkuun ei ollut meille vielä tarpeeksi, joten kun Maria ja Sergio lupautuivat hoitamaan Viiviä parin päivän ajan, suuntasimme oitis Helsinkiin kulttuurimatkalle. Samassa yhteydessä ajattelimme testata maanmiestemme ravintolaa Il Duettoa, joka sijaitsee Kampissa. Olimme lukeneet Helsingin Sanomista, että siellä pizzantekoon suhtaudutaan asian vaatimalla hartaudella. Mukana ruokaelämyksessämme oli Stadinalle.

Koska antipastot ovat italialaisen keittiön helmi, emme jättäneet niitä väliin tälläkään kertaa. Stadinalle valitsi hauskat kesäkurpitsarullat, jotka oli täytetty juustolla ja lohella tai kinkulla.



Me Alberton kanssa otimme puolestamme antipasto miston. Alberto tiedusteli ensin hyvinkin tarkkaan, mitä se sisältää. Mortadellasta ei kuulemma pidetä Suomessa kovin paljon, joten sitä ei valikoimassa ollut. Valittamisen aihetta meille ei kuitenkaan jäänyt: annos oli kaunis ja sisällöltään monipuolinen sekä maukas.



Minä söin pääruuaksi pizza biancon, jonka päällä oli rukolaa, mozzarellaa, kirsikkatomaatteja ja parmankinkkua.



Alberto ei voinut vastustaa vanhaa kunnon Capricciosaa. Pizzan syötyään hän oli sitä mieltä, että se oli selkeästi italialaisin pizza, minkä hän on Suomessa saanut syödäkseen.



Itse asiassa Alberto oli niin tyytyväinen ruokapaikan valintaan, että hän kävi seuraavana päivänä maistamassa toistakin Il Duetton pizzaa, nimittäin Napoletanaa.



Illalla vuorossa oli kulttuuriosuus. Kävimme katsomassa Wicked-musikaalin Helsingin kaupunginteatterissa. Päähenkilö oli epäilyttävän vihreä…



Musikaalin pääosien esittäjät Maria Ylipää ja Anna-Maija Tuokko lauloivat lumoavasti ja olivat muutenkin mainioita rooleissaan. Sen sijaan olisimme halunneet esitykseen vielä lisää taikuutta ja suuremman roolin ilma-akrobaateille.

Alberto oli sunnuntain kovin varattu, mutta minä suuntasin Kansallismuseoon, koska tiesin, että siellä olisi mahdollisuus kurkistaa Väinölän elämään. Kansallismuseossa on nimittäin parhaillaan Unelmien koti -näyttely.

Ovenpielessä oli vastassa varsin näyttävä sukulainen.



Kansallismuseon aulassa sain tutustua Akseli Gallen-Kallelan kuviin, jotka näyttivät hämärästi tutuilta. Ai niin, nämähän ovat sieltä Kalevalasta.





Uskomatonta kyllä Kalevalan miehet olivat valmiita tekemään naisen saadakseen mitä tahansa. Mahtaa tuo kyisen pellon kyntäminenkin olla vaarallista puuhaa…

Sitten pääsinkin itse asiaan. Näyttelyn kuukauden nukkekoti oli Paula Purhosen omaisuutta. Siellä vallitsi rauhallinen vanhanajan tunnelma. Tässä näette nukkekodista yksityiskohdan:



Näyttelyssä oli paljon nähtävää, mutta ei voi mitään - Maria Malmströmin Väinölän näkeminen ihan oikeasti eikä vain kuvissa oli huippukokemus!



Väinölän jokaisessa huoneessa oli niin paljon yksityiskohtia, että taloa olisi voinut katsella vaikka kuinka kauan.



Nukkekotien lisäksi Kansallismuseon näyttelyssä oli kiintoisia nukkekodin esineitä, joita ei ollut sijoitettu mihinkään taloon. Näyttelyn vanhimpia esineitä olivat nuo etualalla näkyvät hopeaesineet.



Näyttelyn hurjin esine oli kuitenkin tässä:



Uskokaa tai älkää, tämä talo - ja sen katolla vartioiva koira - on veistetty mammutinluusta! Tähän ei kyllä osaa sanoa mitään.

Pian Helsingin-matkan jälkeen Alberton oli lähdettävä työmatkalle Saksaan. Minä jäin kotiin edelleen kylässä olevan Marian ja Sergion seuraksi.



Alberton lähtiessä Maria muistutti, että emme ole vieläkään esitelleet kaikkia joulukalenterivaihdon luukkuja. Se on luvassa ensi kerralla.

---

Real pizza, green ladies and a famous doll-house

The theater trip to Turku was not able to satisfy our hunger for culture completely. So, when Maria and Sergio offered to look after Vivian for a few days, we immediately took the opportunity to take a weekend off in Helsinki.

We started by trying out a promising Italian trattoria Il Duetto as we had heard that they are taking their business seriously, especially what comes to making pizza. Our friend Stadinalle joined us for this culinary expedition.

And what an expedition it was. We started with lovely made antipasti. Stadinalle chose some zucchini rolls filled with cheese, salmon and ham, where as I myself and Alberto wanted to sample more tastes and chose traditional antipasti misti. For the main course we had pizze. I had pizza bianco with fresh rucole, Mozzarella, cherry tomatoes and Parma ham. Alberto couldn't resist the traditional pizza Capricciosa and after the meal he declared that this has been the best pizza he had been
served in Finland ever. Alberto was so happy about Il Duetto's pizzas that he went there also the next day to try out their pizza Napoletana.

After the pizza we headed to the City Theater of Helsinki to see the famous musical Wicked. I was initially a bit suspicious about it because of the green protagonist, but after the show I was quite satisfied.

Alberto had made some arrangements of his own for Sunday, so I took the opportunity to visit The National Museum of Finland on my own. The impressive paintings by Akseli Gallen-Kallela portraying famous scenes from the Finnish national epic Kalevala greeted me on the main hall. The main reason for me to visit the museum, however, was "Dream Homes" exhibition that included Maria Malmström's famous doll house called Väinölä. Seeing the house in real life was an unforgettable experience for me - I had been admiring it in photos for so long.

In addition to doll houses there were also many other interesting artefacts like some fine silver ware and a miniature house carved of the Mammoth bone!

A few days after the trip to Helsinki, Alberto had to leave for a business trip in Germany. I had to stay home, but fortunately Maria and Sergio are still here to keep me company. Maria also pointed out, that I haven't blogged about the last batches of the presents I got from the Christmas calendar swap, so that's what we will tackle next time.

Välipäivien ja uudenvuoden touhuja

Vittorio ja Giulia olivat kovin odottaneet, että pääsevät leikkimään Viivin kanssa. Jouluna tämä toive viimein toteutui. Viivi oli innoissaan uudestaan junastaan ja lastasi sen heti täyteen matkustajia.



Vieraamme nukkuivat jälleen siskonpedissä ullakolla, ja Viivi vaati, että myös hänen sänkynsä kannetaan sinne, jotta hän saa nukkua uusien ystäviensä kanssa. Niinpä Alberto ja Sergio ryhtyivät roudauspuuhaan. Viivi seurasi tarkasti rappusista, että kaikki sujui asianmukaisesti.



Albertolla oli vielä hyvin muistissa Roberton viimevuotinen purnaus aamupalaksi tarjotuista kinkkuleivistä. Niinpä hän oli tänä vuonna varautunut valmistamaan kaikkien aikojen kinkkumunakkaan. Munakkaassa oli kinkunpalojen seurana paprikaa ja stilton-juustoa.
- Molto bene, hykerteli Roberto munakasta maistellessaan.



Koska ilma oli mainio, päätimme uskaltaa jättää lapset urhoiden hoiviin ja lähdimme naisten kesken ulos.
- Onko täällä aina näin paljon lunta? Giovanna kysyi ihastuksissaan.
- No ei aivan, minä vastasin, eivätkä kaikki ole lumesta edes kovin innoissaan.
Mutta me olimme. Oli ihanaa, kun ei ollut kovin kylmä mutta maisema näytti kuitenkin ihastuttavan talviselta, suorastaan satumaiselta.



Uudeksivuodeksi Roberto perheineen lähti takaisin Italiaan. Sergio ja Maria jäivät vielä seuraksemme, ja Albertolla olikin heti ohjelmaa heidän päidensä menoksi. Hän oli nimittäin jo lokakuussa varannut meille liput Turussa esitettävään Les Miserables -musikaaliiin. Arvatkaapa vain, pidättelikö häntä mikään.
- Musikaali esitetään ruotsiksi… minä yritin.
- Jättetrevligt! huudahti Alberto ja kiiruhti ottamaan vielä pari tukiopetustuntia ruotsin kielessä Victoria Björnhufvudilta.



Åbo Svenska Teaterin Les Misarables oli elämys. Alberto oli aivan innoissaan - niin innoissaan, ettemme me muut oikein päässeet hehkuttamaan esitystä, vaikka yhtä lailla pidimme siitä. Erityisesti Alberto oli mielissään siitä, että kaikkien roolien esittäjät todella osasivat laulaa. Cosettea lapsena esittänyt tyttö oli niin hellyttävä, että kyynel meinasi tulla silmäkulmaan.



Löysimme myös Turusta hauskan jouluikkunan. Siinä näytti olevan lumen alla koloja, joissa tapahtui jotain…



Kun menimme lähemmäs, näimme metsäneläimet puuhailemassa jouluisia askareita. Siili oli herkkujen äärellä…



… ja ketut paketoivat lahjoja.



Saimme mainion vinkin siitä, missä Turun kaupungin uudenvuodenilotulitusta kannattaa seurata ja katselimmekin sitten puolenyön aikaan Teatterisillalla kuono kohti taivasta. Ja kyllä ilotulitus oli komea!





Näiden kuvien myötä kaikille toivotan kaikille blogini lukijoille hyvää vuotta 2011!

- - -

After the Christmas, a new year

Vivian, Giulia and Vittorio spent the whole Christmas holiday playing around the house. Vivian was so happy about her new friends that she insisted her bed to be carried into the attic where the guests were lodging so that she can sleep with Giulia and Vittorio.

Alberto had not forgotten Roberto’s complaints about the ham sandwiches that were served as breakfast last year. This time he invented a more creative way to serve the left-over ham by using it as a filling for omelets with some bell peppers and the Stilton cheese.

As the gentlemen were looking after the kids, we bear ladies got the opportunity to take a walk in the nearby wood to catch some fresh air.
- Is there always so much snow, asked Giovanna, who was very enthusiastic about the white Christmas.
- Well, not always, and there are also people who do not like about it when there is, I answered.

Unfortunately Roberto, Giovanna and the kids had to leave back to Italy just before the New Year, but Sergio and Maria are staying with us a little bit longer. Alberto had planned some special programme for us for the New Year – he had procured tickets for the Les Miserables musical in Turku! The Åbo Svenska Teater had managed to stage a delightful production of this favorite musical of Alberto and it didn’t bother us at all even if it was in Swedish.

While in Turku we also managed to see some cozy window displays and witnessed the fireworks celebration of the New Year.

Happy New Year to all of you!

Jouluvieraita

Sukulaisemme Italiasta – minun veljeni Sergio ja sisareni Maria sekä Alberton serkku Roberto perheineen – tulivat jälleen viettämään joulua kanssamme. Siksi meidän olikin siivottava perusteellisesti…

Jätimme vessan siivouksen viimeiseksi, ja siinä vaiheessa olimmekin jo aika poikki.
- Selviätkö sen maton kanssa? lattiaa moppaava Alberto kysyi, kun yritin viedä käärittyä kylpyhuoneenmattoa tampattavaksi.
- Kyllä kyllä, vastasin, mutta katso, ettei Viivi pääse kurkkimaan ensiapulaatikkoon. Niin, ja pupu voi jatkaa lavuaarin parissa, kunhan on pyyhkinyt pytyn.



Sitten vieraat saapuivat! Tällä kertaa olimme erityisen iloissamme siitä, että Roberto oli saapunut koko perheensä kanssa – vaimo Giovannakin oli malttanut jättää pitopalvelunsa muiden osaaviin tassuihin. Lapset Vittorio ja Giulia olivat vallan innoissaan tavatessaan Viivin. Tosin Vittorio näytti heti siltä, että aikoo opettaa Viiville tuhmuuksia. Viivi puolestaan innostui valtavasti huomatessaan, että Vittoriolla on samanlainen lelu kuin hänellä itsellään. Mutta missä viipyivät Sergio ja Maria? Olivatko he jääneet jumiin lentokentälle lumivuorien vuoksi?



Alberto otti heti sahan ja Roberton mukaansa ja lähti metsään.
- Sano heti, kun näet sopivan kuusen, Alberto selitti Robertolle innoissaan.
- Ah, mainio maa tämä Suomi, kun kuusen voi hakea itse metsästä, Roberto riemuitsi.
- Noo, itse asiassa on tätä kuusenkaatoa hieman rajoitettu, mutten usko sen koskevan karhuja, Alberto totesi tyytyväinen ilme naamallaan.



Alberto ja Roberto saapuivat hieman epäilyttävältä kuusenhakureissultaan joka tapauksessa komea kuusi mukanaan. Koristelin kuusen lasten kanssa. Viivi kiipesi vikkelästi uudelle tuolilleen, jotta yltti ripustamaan palloja kuuseen.



Giovanna toi mukanaan ihania italialaisia herkkuja! Saimme aitoa panettonea, bresaolaa sekä tulista napolilaista makkaraa.



Alberto sen sijaan päätti selvittää Giovannalle perusteellisesti, kuinka suomalainen joulukinkku valmistetaan. Lopulta nämä kaksi vertailivat harmaasuolatun kinkun, prosciutto cotton ja prosciutto crudon makuja varsin kiivaaseen mutta ystävällismieliseen äänensävyyn.



Lapset olivat sen sijaan kiinnostuneempia uudesta jouluseimestämme, jonka löysimme yllättäen Tukholman Gamla stanista.



Maria ja Sergio olivat tosiaan jääneet jumiin lentokenttäongelmien vuoksi. Onneksi he ehtivät kuitenkin perille juuri ennen kuin Joulupukki saapui. Viivi sai heti kaksi pakettia. Niin, ja Robertolta jäi Joulupukki näkemättä, sillä hän oli juuri lähtenyt viemään lyhdettä linnuille, kun Pukki ilmaantui…



Tapaninpäivänä kävimme hieman katsomassa kaupunkia. Käsityön museon ikkunassa oli jälleen sukulaisia vaikka minkälaisella mitalla. Heitä olivat sinne tuoneet Suomen nukketaiteilijat.



Osa nalleista leipoi pipareita, osa laski pylleröiden mäkeä.



Myös makkaraa paistettiin, ja lumiukkokin oli rakennettu.



Sokoksen jouluikkunassa oli puolestaan tonttuja. Ja jos tarkkaan katsotte, voitte nähdä heidän takanaan myös joitakin kaukaisia sukulaisiamme.



P.S. Kiitokset myös Lohjan suuntaan joulukortista – postia on aina niin mukava saada!

- - -

Christmas guests

The usual suspects rounded up at our home for Christmas again – my brother Sergio, my sister Maria and Alberto’s cousin Roberto with his family. Before they arrived, there were a lot of cleaning up to do!

- Can you manage with that carpet, asked Alberto when I was taking the last carpet out.
- Oh, no problem, just make sure Vivian is not opening that first aid kit!

We managed to get everything done just before Roberto and his family arrived. This time even Roberto’s wife Giovanna was with them – usually she’s too busy with her catering business at this time of year to leave their home in Southern Italy. So nice to meet her again after so many years! Their kids, Giulia and Vittorio were so happy to finally meet Vivian – and Vivian was excited to find out that Vittorio had similar toy as she did.

But where were Maria and Sergio? We began to get a bit worried if they could make it because so many flights were cancelled due to the heavy snow in Central European airports.

Alberto and Roberto went to look for a Christmas tree from the nearby woods. Roberto find it interesting that one could actually go and pick up a tree all by himself. Alberto explained that it was actually forbidden but according to his understanding, as usual, the ban didn’t concern bears. Legal or not, they did find a nice tree for me and the kids to decorate.

Giovanna had brought some delicious Italian goodies for the Christmas dinner: a panettone, some bresaola and a picante salsiccia sausage. Alberto in his turn prived Giovanna to the secrets of how to prepare a proper Finnish Christmas ham. This promted a heated discussion about the relative merits of Finnish way to prepare ham versus traditional Italian prosciutto cotto and crudo.

Meanwhile I was setting up our new nativity scene with the children. We found this scene from a shop in Gamla stan, Stockholm.

Maria and Sergio had indeed been delayed by the weather conditions but fortunately they were able to make it to our home just before it was time for the visit of the Father Christmas. Too bad Roberto missed him as he was taking some food for the yardbirds just when Mr. Santa arrived…

On the Boxing Day we went to see the downtown. There were many nicely decorated windows there and we spent long time admiring them.

Joulukalenterin luukut 13-18

Onpas joulun odottelu mukavaa, kun paketteja riittää ja riittää. Sinikka oli pakannut 13. päivän luukkuun koruja. 14. päivänä sain lisää hienojen naisten tavaroita: hajuvesiä.



15. päivänä sain Sinikan paketista runsaasti materiaaleja. Mukana oli mm. lasipöydän kanneksi päätyvä levy sekä tuunattava tuoli. Näistä voi tehdä mitä vain!



16. päivänä saimme Sinikalta täydennystä muonavaroihin. Säilykepurkkeja on hyvä olla aina varastossa. 17. päivän paketista saimme keramiikka-astioita, joihin laitettavaksi Sinikka lähetti myös herkkuja.



Sinikan 18. päivän paketissa oli kaunis virkattu matto!



Maaru oli puolestaan piilottanut 13. päivän pakettiin punaisen peiton, jonka alla on taatusti mainiota lueskella hyvää kirjallisuutta – tai sitten neuloa, sillä peiton mukana oli kori täynnänsä neulelankoja. 14. päivän paketista paljastui tuunattava puukaappi, jonka veimme jo verstaalle. Sen sisällä oli kaksi jouluista patsasta.



15. päivänä Maaru lähetti meille sisustustauluja. Tuo maisema sopisi hyvin keittiöömme keltaisen värinsä puolesta. Kissatauluillekin löytyy paikka – toivotaan, että koirat eivät ala nyt vaatia lisää koiratauluja. Maarun 16. päivän luukussa oli kukkateline, jonka tarkoitusta Viivi ei vielä täysin oivaltanut – tai sitten hän oivalsi telineelle aivan oman tarkoituksen…



17. päivänä saimme Maarulta valkoisen laatikon, jossa oli mm. upeat kynttilänjalat ja koristepatsas. 18. päivän paketista löytyi puolestaan laatikollinen keittiötavaroita. Minä pidin kaulinta käytännöllisimpänä, mutta Alberto tarttui heti lihanuijaan pihvinhimo silmissään. Mukana paketissa oli myös pikkuhelmiä ja hilettä, joille löytyy varmasti käyttöä.



Itse lähetin sekä Sinikalle että Maarulle 13. päivänä siivousvälineitä ja -aineita, jotta joulusiivous sujuu sutjakkaasti. 15. päivänä Sinikka ja Maaru saivat renessanssitaidetta. Molemmat taulujen naiset ovat Botticellin teoksista, ja ikäväkseni minun täytyy todeta, etten tähän hätään saanut hankittua aitoja, mutta ehkäpä se anteeksi annettakoon – eivät luultavasti olisi Uffizilla olleet kovin mielissään, jos olisin käynyt tuota Kevät-maalaustakin nakertelemassa palasiksi.



14. päivän pakettiin laitoin hieman materiaaleja, mm. massapötköjä ja tylliä.



16. luukkuun olin järjestänyt hieman karkkeja joulupöytään. Victoria Björnhufvudin suosikit englanninlakut ja Brunbergin pusut ovat mukana. 17. päivän paketin sisällöllä voi puolestaan viettää juustoa ja viiniä -illan.



18. päivänä oli tilpehöörimateriaalien vuoro. Lähetin Sinikalle ja Maarulle kukkasia, paljetteja ynnä muuta pientä, jota aina silloin tällöin tarvitsee.



Eipä ole enää paljoa luukkuja avaamatta – joulu lähestyy!

P.S. Kiitoksia Jämsänkoskelle joulukortista! Yritämme olla luottamuksen arvoisia ensi vuonnakin.

- - -

Christmas Calendar Swap – Doors 13-18

Here’s a quick rundown of what I got from the Christmas calendar swap between December 13th and 18th:

From Sinikka:
December 13th: Wonderful jewelry.
December 14th: Perfumes.
December 15th: Materials, like a table top made out of glass and a chair.
December 16th: Some canned food.
December 17th: Ceramic tableware and delicacies.
December 18th: A crochet carpet.

From Maaru:
December 13th: Red blanket and yarns.
December 14th: A wooden carpet (which we already took to the carpenter for further work) and two Christmas statues.
December 15th: Wonderful paintings.
December 16th: A plant holder (looks like Vivian didn’t know what it is actually for).
December 17th: A white box with candlesticks and a statue inside.
December 18th: A box full of kitchen ware and some small pearls.

My contributions this time were:
December 13th: Cleaning equipment and detergent.
December 14th: Materials to be used in future projects.
December 15th: Some renaissance art.
December 16th: Sweets for Christmas.
December 17th: Some cheese and wine.
December 18th: Even more materials.

Not so many packets to go before Christmas…

Joulukalenterin luukut 7-12

Joulu vain lähestyy, ja täällä availlaan joulukalenteripaketteja. 7. päivänä sain Sinikalta keltaisen paketin, jossa oli niin paljon tavaraa, ettei kaikki mahtunut yhdellä kertaa edes esiteltäväksi saliimme. Sain verhoja, pöytäliinoja, huovan, tyynyn, pienen tuolin, joka on juuri oikeaa kokoa Viiville, ja jopa kipsisen enkelin, joka sopii mainiosti makuuhuoneemme seinälle.



8. päivänä Sinikka oli lähettänyt minulle ihastuttavan tuohesta tehdyn vaikkapa seinälle sopivan korin. Enpä itse osaisikaan tehdä tuohitöitä! 9. päivän paketissa oli puolestaan monenlaista seinälle pantavaa: pieniä suloisia karhutauluja, kehyksiä, iso kukkataulu, pieni puinen taulu Venetsiasta sekä kaksi ristipistoilla pisteltyä siluettikuvaa, joista toisen näette kuvassa.



10. päivän paketillaan Sinikka varmisti, että meillä riittää puuta erilaisiin nikkarointitöihin. Materiaaliluukussa oli myös mm. mainioita helmiketjuja, joista saamme vaikka helmiverhon johonkin oviaukkoon.



11. luukkuun Sinikka oli pakannut mm. keramiikka-astioita. Mukana olleet materiaalit otetaan myös käyttöön, vaikkeivät ne seuraavassa kuvassa salissamme olekaan. 12. päivän paketista löytyi puolestaan hämmentävän hieno lasikuutio, jonka sisällä on puu! Lisäksi paketissa oli pariskuntaa esittävä veistos.



Maaru oli lähettänyt 7. päiväksi materiaalipussin, jossa oli mm. hämähäkkejä. Atahualpa saa heistä mukavaa seuraa, mutta lienee tarpeen rakentaa isompi terraario. Pussin päällä olevat massapötköt löytyivät jo 5. päivän paketista tulleesta maitotonkasta.



8. päivänä Maaru varusti ruokakaappimme säilykepurkeilla. Alberto otti paketissa tulleen paistinpannun heti käyttöön. Lisäksi saimme aina terveellistä ja herkullista ruisleipää sekä kaksi kaunista hopeatarjotinta. 9. päivän luukusta tuli kaappi ja lipasto, jotka Maaru käski meidät tuunaamaan. Mainio homma!



Viivin lienee siirryttävä koulunpenkille jo varhaisella iällä, sillä Maarun 10. päivän paketista paljastui liitutaulu. Nuorna vitsa väännettävä. Vapaa-ajaksi saimme monopolipelin. Se olikin mukavaa, sillä pidämme kovin lautapeleistä. 11. päivän pakettiin Maaru oli laittanut siivousmopin, jotta meillä on varmasti asialliset välineet joulusiivoukseen. Lisäksi saimme maustekastikepullon, söötin punaisen tyynyn sekä pari sydänalustaa, joista toinen on kuvassa.



Maarun lähettämässä 12. päivän paketissa oli kankaita, nauhoja ja pitsiä. Loistavaa! Näistähän saa tehtyä vaikka mitä!



Itse lähetin Sinikalle ja Maarulle samanlaiset paketit. 7. päivän pakettiin laitoin perhoskokoelman. 8. päivän luukusta löytyi virkattu hartiahuivi. 9. päivän luukkuun tein havupallon Marian hyvällä ohjeella.



10. päivänä lähetin hieman kirjonta- ja virkkauslankoja. Muliinilangat valitsin joulun väreissä. Venne-lanka virkkaukseen tai neulontaan on puolestaan liukuvärjättyä.



11. päivän paketissa oli pöllöpatsas, jonka voi laittaa takan päälle tai jos haluaa, tämä pöllö herää vaikka henkiin pihalla huhuilevaksi pöllöksi. 12. päivän luukkuun paketoin virkatun kukkatyynyn. Sain melkoisen virkkausvillityksen, joten Maaru ja Sinikka saivat siis paitsi hartiahuivin myös koristetyynyn.



- - -

Christmas Calendar Swap – doors 7 - 12

The Christmas calendar swap continues… Here is a quick summary of what I got between December 7th and 12th.

From Sinikka:

December 7th: Everything yellow – curtains, table cloths, a blanket, a pillow, a small chair for Vivian and an angel statue.
December 8th: Back bag made out of birchbark.
December 9th: All kinds of things to be hanged on the wall – small and cute bear portraits, frames, a large painting of flowers, a small Venetian woodwork and cross stitch silhouettes.
December 10th: Timber for future handicraft projects.
December 11th: Ceramic pots.
December 12th: A miraculous glass cube with a tree inside and a statue of devoted couple.

From Maaru:

December 7th: A bag full of all kinds of materials.
December 8th: Canned food, a frying pan (for Alberto), two silver plates and some rye bread.
December 9th: Some furniture, including a cabinet.
December 10th: A black board and the Monopoly game.
December 11th: A mop (for Alberto), a bottle of chili sauce, a cozy red pillow and some decorative plates.
December 12th: Fabrics and ribbons.

And here’s a list of what I did send to them:

December 7th: A collection of butterflies.
December 8th: A crochet scarf.
December 9th: A decorative ball made of softwood.
December 10th: Some yarn.
December 11th: An owl statue.
December 12th: A pillow with flower theme.

Only 12 more days to go…