Lumitunnelmointia

Alberto oli aivan innoissaan, kun näki, että lunta oli viimeinkin satanut aivan kunnolla. Hän sai houkuteltua minutkin ulos katsastamaan tätä ihmettä, vaikka oli jo aivan pimeää. Itse asiassa katuvalot loivat hienon tunnelman, joten ajankohta lumisten puiden ihailullemme oli aivan oikea.

Heti kotipihassa oli hurmaavaa, pakko se on myöntää.



Viitoilla on siis taas käyttöä, sillä aika kylmäksihän ilma on mennyt. Eihän sitä lunta oikein muuten saada. Minä hytisin hieman, mutta Alberto oli niin innoissaan, että en raaskinut hoputtaa häntä takaisin sisällekään.



Puut olivat aivan peittyneet lumeen, samoin kävelytie.





Nyt vain pitää toivoa, että lumi pysyy maassa ja puissa. Kai sen vuoksi hieman voi palellakin – tai sitten on vain laitettava villahousut viitan alle.

- - -

Alberto was enthusiastic when the first snow slowly covered the land. He persuaded me to join him for a little walk to appreciate this winter wonder land. And I have to admit that with the warm glow of the street lights it really was a scenery and a moment to remember.