Ihmeellisiä asioita Lontoossa

Ensimmäinen Olivia Orson lukijamatka on nyt onnellisesti ohi. Lontoossa riitti ihmeteltävää ainakin vanhalle harmaapäänallelle ja hänen muorilleen sekä mummo- ja vaari-Orsolle.

Hotellimme sijaitsi tutulla paikalla King’s Crossin aseman lähettyvillä. Ihmettely alkoi heti metrosta noustuamme:

- Onpas mahtava kirkko tämä St. Pancras, sanoi vaari-Orso.
- Niin, itse asiassa nimestään huolimatta se ei ole kirkko, vaan rautatieasema, oikaisi Alberto.



Hotellin läheisyydessä sijaitsi myös tuttu pubi McGlynns. Alberto piipahti siellä toteamassa, että elämä kulki rataansa entiseen tapaan – pubin kissa päivysti tutulla paikallaan.



Vanhalla harmaapäänallella ja hänen muorillaan oli erittäin tärkeää asiaa jalkapalloseura Arsenalin fanikaupalle. Koska seuran vanha kotistadion sijaitsee aivan uuden stadionin ja kaupan lähellä, päätimme vilkaista sitäkin. Mutta siellä olikin vastassa suuri yllätys – stadionin paikalla oli puisto!



Kun katsoimme asiaa tarkemmin, huomasimme, että stadionin katsomoista oli tehty asuntoja ja nurmikentän paikalla oli tuo viehättävä puisto kauniine vesielementteineen ja kukkineen.



Läheltä Arsenalin kotikenttää Emirates Stadiumia löytyi yllättäen myös ihastuttavan salaperäinen luonnontilainen puisto, jossa oli mm. lummelampi.



Arsenalin metroaseman lähettyvillä – kyllä, jalkapalloseuralla on oma metroasema – oli myös hauskannäköisiä englantilaistaloja. Monien talojen pihoissa oli todella kauniita kukkia.



Samoilla kulmilla eksyimme tällaiseen kauppaan:



Siellä meitä tervehti ystävällinen pupu.



Kaupassa oli – vaikka se kuinka kauppa olikin – paljon hyväntuulisia asukkaita. Tässäkin syödään niin viihtyisällä terassilla että:



Osa asukkaista oli myös kohonnut korkeuksiin. Oi, olisipa jännittävää päästä joskus itsekin kuumailmapalloon!



Arsenalilta jatkoimme Westminsteriin. Abbey oli edelleen komea kuin mikä!



Vanhan harmaapäänallen muori sekä mummo-Orso halusivat katsastaa katedraalin myös sisältä, joten lähdin heidän kanssaan katsomaan, oliko Alberton viimekesäinen toive kruunajaistuolin maalaamisesta toteutunut. Ja kuinka ollakaan, tuoli oli todellakin restauroitavana. Maalaaminen näytti tosin olevan aika tarkkaa puuhaa.

Alberto, vanha harmaapäänalle ja vaari-Orso lähtivät omille teilleen, mutta se ei meitä muita haitannut. Päästyämme Abbeysta ulos suuntasimme Thamesin toiselle puolelle Florence Nightingale Museumiin. Epäilen vahvasti, että oma sairaanhoitajamme Emily Nightingale on Florencelle jotain sukua.



Museo oli pieni mutta hyvin viehättävä. Lipunmyyntitiskiltä saimme stetoskoopit, joilla pystyi kuuntelemaan tietoiskuja museossa. Opimme paljon asioita Florence Nightingalesta, mm. sen, että hän syntyi Firenzessä ja on siksi nimeltään Florence.



Erikoisin näyttelyesine oli Florence Nightingalen pöllö Athena. Pöllö oli kuulemma päässyt vaikka minne, koska se majoittui Florencen taskuun.



Mutta minne Alberto oli vienyt samanaikaisesti vanhan harmaapäänallen ja vaari-Orson? Tietenkin Imperial War Museumiin.



Olen itse käynyt museossa Alberton kanssa kaksi kertaa ja tiesin, että siellä riittäisi ihmettelemistä. Jo museon aula on täynnä kaikenlaista katseltavaa.



Museon erikoisimpia kulkuvälineitä on bussi, joka on muutettu sodan aikana ambulanssiksi.



Iltaohjelmassa oli musikaali The Phantom of the Opera. Mukaani sinne lähtivät vanha harmaapäänalle muoreineen sekä mummo-Orso.



Teatteriesitys aiheutti hämmennystä.
- Minne se kummitus katosi siitä keskeltä näyttämöä?
- Miten se kummitus hävisi siitä tuolista?
Kaikki olivat kuitenkin tyytyväisiä musikaalivalintaansa, ja syytä olikin. The Phantom of the Opera oli dramaattinen, näyttävä ja tunnelmallinen.

Seuraavana päivänä Alberto lähti mummo- ja vaari-Orson kanssa ihmettelemään Notting Hilliä. Ökytaloissa olikin katseltavaa.



Myöhemmin päivällä tapasimme Victoria & Albert -museolla. Siellä tapasimme herrasmiehen, joka oli hankalassa tilanteessa tiikerin kanssa.



Tippoon tiikeri on eräs museon kuuluisimmista esineistä. Siinä on hieno mekanismi, joka saa miehen heiluttamaan kättään ja tiikerin murisemaan. Alberto muisteli vain kuulleensa, ettei laite toimi enää.

Toinen erittäin hieno esine V & A:lla on tämä upea valtavankokoinen itämainen Ardabil-matto.



Matossa on lähes 5000 solmua 10 x 10 senttimetrin alueella, ajatelkaa! Tekstiili on niin arvokas, ettei sitä valaista kuin 10 minuutin ajaksi tunnissa, jotta sen värit pysyvät mahdollisimman hyvässä kunnossa.

Ison museon ja pubiruuan jälkeen oli varattu aikaa shoppailuun. Menimme Harrodsille. Vartiointi oli siellä järjestetty asiallisesti. Poliisina toimiva sukulaisemme oli hyvin ystävällinen.



Steiff-sukulaiset olivat puolestaan päätyneet esiintymään shakespearilaisittain.



Harrodsin ruokaosasto oli maineensa veroinen. Vanhalle harmaapäänallelle olisi varmasti maistunut yksi jos toinenkin ötökkä kalatiskistä – kuten minullekin.



Myös suklaaherkut olivat vastustamattomia.



Illalla Alberto ja vaari-Orso karkasivat vuorostaan musikaaliin. Alberto vaikuttui viime vuonna Les Miserablesista niin, ettei katsonut tarpeelliseksi vaihtaa näytelmää.



Musikaali oli ollut vielä suurempi elämys kuin vuosi sitten, koska Alberton ja vaari-Orson paikat olivat paljon paremmat kuin minun ja Alberton paikat vuosi aiemmin.

Seuraavana päivänä olikin vielä jännittävämpää tiedossa, mutta siitä saatte kuulla lisää ensi postauksessa.

- - -

The wonders of London

The first ever Olivia Orso reader’s trip is happily over now. There was a lot to see in London for the Old Grey Bear, his missus and Alberto’s parents. As usual, we lodged in a hotel near King’s Cross station. Alberto’s father was facinated by the nearby building of St. Pancras:

- Now that’s a magnificent church, he said.
- Well, actually it is another train station, corrected Alberto.

The Old Grey Bear and his missus were keen to visit the Arsenal fan shop at the Emirates stadium. While around there, we decided also to take a look at the old stadium. We were rather surprised to find out that the old stadium had been converted as appartments and that the green was preserved as a park!

There was also another park with a pond next to the Emirates Stadium. In the same neighborhood we saw quite many nice gardens in front of the houses. We also visited the Sylvanian Families shop that was not too far from the Arsenal tube station. The Sylvanians seemed to do very nicely in their own little world.

From Arsenal we continued to the Westminster Abbey. As the missus and Alberto’s mom wanted to visit the abbey and spend some time there, we decided to separate and so the Old Grey Bear and Alberto with his father went their own ways. After visiting the abbey – where we discovered that they were finally restoring the coronation chair, probably due to Alberto’s complaints last year – we wandered to the other side of the Thames river to visit the Florence Nightingale Museum. We learned a lot about this remarkable lady but I am still wondering one thing – was she probably a distant relative of our own Emily Nightingale?

Meanwhile the gents had headed – unsurprisingly – to the Imperial War Museum. I have been there twice with Alberto, so I knew they had a lot to see there. Already the main hall is filled with interesting old vehicles and aeroplanes. My personal favorite is the old bus that was converted as an ambulance during the First World War.

In the evening I, the Old Grey Bear, missus and Alberto’s mom went to see The Phantom of the Opera musical in the West End. We were very satisfied with what we saw and heard, but we were also wondering the theatric gimmicks we witnessed - where did the Phantom disappear from the center of the stage?

The next day Alberto went to see the gorgeous houses in Notting Hill with his parents. We met them later at the Victoria & Albert Museum. There we saw, for example, a gentleman having some troubles with the Tipu’s Tiger and the unbelievable Ardabil Carpet.

After the museum we had a quick lunch at the Bunch of Grapes pub before continuing to the Harrods. There we were greeted by a relative who was working there as an officer. The other relatives we found there, the Steiff bears, had their own Shakespearean play going on. We also gathered some more appetite at the food market.

That evening it was Alberto’s and his father’s turn to entertain themselves in the theater land. They went to see Les Miserables – Alberto got so fond of this musical when he saw it last year for the first time that he was keen to see it again. This time he was even more fascinated as they had very good seats at the stalls.

There are more adventures to come, so stay tuned for the next entry!