Niin, tai itse asiassa kivikasan koosta oli hieman erimielisyyttä. Olimme Alberton kanssa yrittäneet kovin vakuuttaa vanhempaa karhusukupolvea siitä, että Stonehenge on paljon pienempi kuin voisi kuvitella, mutta käytyään itse paikan päällä varsinkin vanha harmaapäänalle ja vaari-Orso olivat sitä mieltä, että tuo muinainen kivimuodostelma olikin suurikokoinen. Alberto onnistui silti saamaan vaari-Orson innostumaan ajatuksesta rakentaa samanlainen kivikehä takapihallemme.
Stonehengellä matkailijat näkivät myös viehättäviä kottaraisia.
Kivijärkäleiden luota matka jatkui Bathiin, joka on varmaankin maailman romanttisin kaupunki. Itseoikeutettu vierailukohde tässä Yrjöjen ajan kaupungissa oli tietenkin roomalainen kylpylä, joka jaksaa ihmetyttää, vaikka olisi nähnyt paljonkin muinaisten esi-isiemme rakennelmia vaikkapa Pompejissa ja Roomassa. Taustalla kuvassa näkyy Bath Abbey, joka on todella kaunis katedraali.
Matkaajamme saivat ihmetellä kylpylässä mm. mosaiikkeja.
Vanhaa kirjoitustakin oli näytillä.
Eräs kylpylän aarteista oli Sulis Minervan patsas, josta tosin oli vain pää jäljellä. Sulis Minerva oli erityisen tärkeä jumalatar juuri Bathin roomalaiselle kylpylälle.
Bathisssa matkaajamme tapasivat myös erikoisen leijonan. Minustakin olisi ollut hauska tavata hänet, mutta ohjelmani oli tuona päivänä hieman toisenlainen.
Eikä yksi leijona liene tarpeeksi, koska läheisessä puistossa Avon-joen rannalla Alberto huomasi toisen, joka oli majoittunut kukkien keskelle.
Mitäs minä sitten puuhailin? Jäin Lontooseen, koska olin jo aiemmin käynyt Alberton kanssa Stonehengellä ja Bathissa. Metropolissa oli vielä yhtä sun toista, mitä halusin nähdä.
Ensiksi törmäsin kuitenkin outoon mieheen, jolla oli erikoisen pitkät jalat ja jokseenkin isänmaallinen pukeutumistyyli.
Päätin, että päivään pitää sisältyä jotain asiallistakin, ja lähdin etsimään taide-elämyksiä. Suuntasin Tate Britainiin, joka tekikin vaikutuksen. Mutta voi, kuinka surullisia maalauksia sieltä löytyikään. Jos olette nähneet William Shakepearen näytelmän Hamlet, tiedätte, kuinka ikävästi siinä käy hänen rakkaalleen Ofelialle. John Everett Millais on maalannut Ofeliasta maalauksen, joka on hyvin vaikuttava.
Museossa oli todella paljon kiintoisia maalauksia, monta ennestään kuvista tuttuakin. Uusiin tuttavuuksiin kuului mm. tämä Henry Singletonin maalaus Ariel lepakon selässä. Kyseessä lienee erityisen kiltti lepakko, sillä eiväthän ne tietääkseni yleensä päästä ketään selkäänsä.
Kun pääsin taidenautintojen pariin, suuntasin vielä National Portrait Galleryyn. Siellä oli pitkä rivi Tudor-aikaisten ihmisten, mm. kuningatar Elisabet I:n kuvia, mutta löytyipä sieltä nykyinenkin kuningatar – Andy Warholin versiona.
Taidepäivään piti tietenkin sisällyttää ruoka, joka myös kestää taiteeseen tottuneen silmän vaatimukset. Niinpä tassuttelin sisään erään Yo! Sushi -ravintolan ovesta. Oli hauska katsella, kuinka sushit liukuivat liukuhihnalla. Korianteritonnikalasashimi oli erityisen herkullista.
Illalla kipitin vielä teatteriin, sillä halusin nähdä The Lion King -musikaalin. Myös se oli hämmästyttävä teatterikokemus, jossa riittää muisteltavaa.
Seuraavana päivänä jatkoimme koko joukolla Lontoon tutkimista. The Tower of Londonissa beefeaterit olivat jälleen pitämässä kiintoisia esittelykierroksiaan.
Kruununjalokivet ihmetyttivät suuresti varsinkin vaari-Orsoa, ja niiden jälkeen siirryimme White Toweriin, jossa oli uusi näyttely. Sieltä löytyi mm. haarniskoita ja tämä varsin koristeellinen satula.
Myös kuuluisat korpit oli nähtävä.
Towerilta matka jatkui vielä British Museumille. Metro on tunnetusti nopein tapa liikkua Lontoossa paikasta toiseen, mutta joskus matka suorinta linjaa pitkin ei onnistukaan – ja näin kävi meillekin matkamme viimeisellä etapilla. Jouduimme Alberton kanssa tutkimaan tovin metrokarttaa ennen kuin keksimme vaihtoehtoisen reitin.
British Museumissa eräs seuruettamme eniten kiinnostavia osastoja oli – kuten kaikkien muidenkin museokävijöiden mielestä – egyptiläinen osasto. Ihmismuumioiden lisäksi museossa oli muumioituja eläimiä. Kissamuumio on eräs British Museumin tunnetuimmista esineistä. Pieni pötkylä keskellä kuvaa on kissanpennun muumio.
Minua kiinnostivat kovin Lewisin shakkinappulat, koska ne eivät olleet paikalla, kun kävin British Museumissa aikaisemmin. Shakkinappulat ovat peräisin 1100-luvulta, ja niiden materiaalina on käytetty mursun syöksyhampaita.
Joku on todella ottanut kaivertamisen tosissaan.
Lopuksi tervehdimme vielä Pääsiäissaarten patsasta.
Sitten olikin aika palata Suomeen. Vanha harmaapäänalle muoreineen sekä mummo- ja vaari-Orso tuntuivat olevan hieman hämmennyksissään siitä, kuinka paljon olivat nähneet, mutta eivätköhän he ajan kanssa toivu matkakokemuksesta. Me Alberton kanssa puolestamme päätimme ihmetellä asioita hieman lisää. Siksi kirjoitinkin tämän postauksen Amsterdamista. Tästä kaupungista saatte kuulla pian lisää.
- - -
Ancient relics, art and tube troubles
London alone was not enough for the Old Grey Bear, his missus and Alberto's parents. Therefore Alberto took a bus ride with them to see an enormous pile of stones on the Salisbury plain. Actually there were two opinions about the size of this famous neolithic construction. Alberto and myself had been to Stonehenge already a few years ago and we found the whole monument to be much smaller than one would expect from the pictures. The seniors, however, considered it magnificent nonetheless. Alberto still managed to convince his father about his plan of building a similar stone circle on our backyard, though.
The next stop on their tour was Bath, the most romantic city in England, where they visited the ruins of ancient Roman baths and the famous Bath Abbey. The excavations of Roman baths and the temple of Minerva Sulis in Bath are one of the few truly memorable historic sites from the Roman period outside Italy. There is a museum there with objects found from the ruins – like the head of the statue of Minerva, mosaics and stones carved with writings - are on display.
Alberto and the elders also got to see two lions in Bath. One was waiting for them just next to the museum while the other one was standing nicely in a park on the bank of the river Avon.
But what was I doing while the others were visiting Stonehenge and Bath? As I had been to both of those places before, I decided to stay in London as there was still so much to see for me. First I went to see some art in Tate Britain and the National Portrait Gallery. Once my appetite for art was satisfied, it was time to satisfy some other needs at the Yo! Sushi restaurant. It is always funny to see the sushi rolling around on the conveyor belt. The perfect day in London was completed with yet another musical moment with The Lion King at the Lyceum theater.
On the next day we all headed for the Tower of London together. The beefeaters seemed to keep on with their age old routines, guiding people around. The highlights this time were again the crown jewels and the harness exhibition at the White Tower. And the ravens, of course.
While leaving for the final stop of our trip, the British Museum, we encountered the typical transportation problem of London – the straight tube line between the Tower and the museum was partially closed. It took a while for me and Alberto to come up with the alternative route after consulting the tube map. Luckily, we still managed to get to the Museum before we had to leave London.
The most famous department in British Museum probably is the ancient Egyptian one with all its mummies. We even got to see some mummified animals like cats there. My personal favorite this time was the Lewis chess set from the 12th century. The pieces have been carved off the tusk of an walrus and definitely have required some very hard work.
Before leaving we still had time to say “hello” to the mighty statue from the Easter Islands.
All in all the trip down to London went well and everybody was happy of what we saw. However, me and Alberto still wanted to see some more and therefore I am now writing this entry in a hotel room in Amsterdam... More about this a bit later.
2 kommenttia:
Kiitos, olipa mukava lukea Orsojen matkakuvauksia ja kokemuksia. Hienoja kuvia!
Matka oli todella mieluinen, paljon nähtiin, Stonehengen koko ei meitä yllättänyt vaan se oli kuten arvelimmekin saamastamme etukäteisinfosta, mutta siinä olevien kivien koko meitä varttuneita miehiä ihmetytti eli miten ne on tuotu ja liikuteltu sen aikaisilla laitteilla, mutta kai se on ollut niin, että jos ei 10 miestä riitä niin otetaan 100 jne, uskon että on osattu käyttää myös järkeä ja keksitty "pyörä" avuksi. Uusi kokemus oli myös lontoolaisten kiire ja ruuhkat, mitä nyt helleaallossa varmaan korostuivatkin. Suuret kiitokset Albertolle ja Olivialle opastuksista ja järjestelyistä
Vanha Harmaapäänalle ja Muori
Lähetä kommentti