Miniatyyreja, keskiaikaisia kirkkoja, puu-uunipizzaa ja brittiläistä terästä

Viime lauantaina suuntasimme Lahteen, koska meille on tullut jo perinteeksi käydä siellä kesäkuussa järjestettävillä miniatyyrimarkkinoilla. Päivä oli liiankin kuuma, mutta onhan kesästä nautittava, joten pysähdyimme tutulle paikalle Harjunsalmelle picnikille. Alberto oli tehnyt todella maittavat eväsleivät rosvopaistista ja vuohenjuustosta sekä kasviksista.





Messut olivat muuttaneet uuteen paikkaan, mutta löysimme helposti perille.
- Tämä sen täytyy olla, minä sanoin Albertolle, kun tulimme rakennukselle, jonka jokaisessa pylväässä oli miniatyyrimarkkinoiden juliste.



Sisällä oli paljon myyntipöytiä. Katselimme ensin ihmeissämme ympärillemme, mutta sitten alkoi tuttuja näkyä.
- Katso, tuolla on Hanna, Alberto sanoi.
- Mennään moikkaamaan ja hankkimaan Freijalle se koira, jonka lupasimme tuoda Hannan kennelistä.



Ostimme todellakin Freijalle koiran. Se viettää hetken vielä hoivissamme, mutta kun Freija tulee hakemaan sen, saatte tekin nähdä, millainen se on. Kaikenlaista muutakin tuli hankittua, mutta muutkin ostokset esitellään vähitellen myöhemmin, sillä ilman niitäkin tästä reissusta on aika paljon kerrottavaa.

Markkinoilla oli viehättävä roombox-näyttely. Minä tietenkin iskin silmäni tähän pienen tytön huoneeseen, jonka lastenistuimessa istui pieni sukulaisemme.



Luulin, että lähtisimme Lahdesta suoraan kotiin, mutta Alberto käänsikin auton kohti Tamperetta.
- Pitää käydä Sauna Open Airissa katsastamassa Judas Priest. Bändi on nimittäin jäähyväiskiertueella, Alberto sanoi. - Voimme samalla testata italilaisen ravintolan Comon, joka väittää paistavansa pizzansa oikeassa avotulipuu-uunissa.
Kuultuani pizzasta en laittanut lainkaan vastaan. Ajattelin, että voinhan vaikka käydä elokuvissa sillä aikaa kun Alberto on rokkaamassa.

Matka Tampereelle ei kuitenkaan sujunut kovin suoraviivaisesti, sillä huomasimme, että reitin varrella on useita keskiaikaisia kivikirkkoja. Ensimmäinen pyhättö löytyi Tuuloksesta. Sinne emme päässeet sisään, mutta komea oli kirkko ulkoapäinkin.



Hauhossa meillä oli parempi onni. Uljas kirkko kuikuili puun takaa – ja sen ovi oli auki!



Kirkossa oli todellakin keskiaikainen tunnelma. Katossa oli vaikuttavat holvikaaret, ja alttarin edessä roikkui valtava puinen krusifiksi.



Sitten huomasin vaakunat!
- Alberto, täällä on varmaan ollut ritareita! melkein huudahdin ihastuneena.
- Nyt täällä on vain Sir Alberto, Alberto nauroi.
- Olet hassu, minä vastasin.
Mutta vaakunat olivat komeita – varsinkin tämä:



Pälkäneellä näimme vielä yhden vanhan kirkon.
- Tästä puuttuu jotain, minä mietin ihmeissäni kirkkoa katsoessani.
- Kirkolla ei ole kattoa! Alberto vahvisti.



Kirkon alue oli määritelty raunioksi, joten yritimme käyttäytyä sen mukaisesti. (Alberto olisi tosin kovin halunnut lähteä kiipeämään kirkon sisäosista löytyneitä portaita mutta hillitsi sitten itsensä.) Kaikkinensa paikka oli komea mutta hämmentävä.



Tampereelle päästyämme olimmekin jo kovin nälkäsiä. Tassuttelimme Comoon ja totesimme, että tarvitsemme pizzan lisäksi antipastolautaset. Niillä oli mm. melonia (joka kurkistaa kinkun alta), porsaan niskaa sekä juustoa Venetosta.



Minä valitsin pizzakseni Quattro Stagionin, jota oli tuunattu gourmet-pizzaksi. Siinä oli jättikatkarapuja, kesäkurpitsaa, oliiveja ja pancetta-pekonia.



Alberto ei puolestaan voinut vastustaa artisokkaa, ja niinpä hän valitsi lohipizzan, sillä se sisälsi tuota herkkua.



Pizzat maistuivat hyvin, tosin Alberto olisi toivonut itselleen hieman hiiltyneempää pizzaa kunnon italialaiseen tyyliin.

Italialaisen aterian jälkeen Alberto suuntasi Eteläpuistoon, jossa Judas Priest esiintyi.



- I’m your turbo lover… Alberto lauleskeli saapuessaan keikalta.
- Oliko hyvä keikka? minä kysäisin.
- Oli niin mahtava, että oli pakko tirauttaa kyynel, kun bändi soitti Joan Baezin "Diamonds and Rustin", Alberto vastasi.

- - -

Miniatures, medieval churches, wood-oven pizza and British steel

Last Saturday we headed to Lahti for the annual miniature fair. It was a warm and sunny day so we took the advantage of it and had a nice picnic in Harjunsalmi once again. The fair was held at a new venue, but we found it rather easily, thanks to the signs posted along the way.

- Look, Hanna is there, said Alberto when we got in.
- Let’s go to say hello and purchase that dog from her kennel for Freya.

Yeah, we did indeed buy a dog for Freya as she asked for one. Don’t worry, you will get to see the dog – and all other nice things we bought. There was also again a room box exhibition, where we met a young relative of ours, sharing a room with a little girl.

I had thought that we would get straight back home from Lahti but Alberto had other plans:
- There is a huge open air metal festival in Tampere this weekend and I have a ticket to see Judas Priest there on their farewell tour, he said. - We can also try out an Italian restaurant called Como, as they are advertising that they bake their pizzas in a proper wood oven.
After hearing about the pizza I was all in.

The road trip to Tampere wasn’t too straight, though, as we discovered several medieval stone churches along the road. The first one was in Tuulos but unfortunately it was closed for visitors at the time being. However, the next one in Hauho was open and we got to see its magnificent vaults and interesting heralds.

- Look Alberto, there must have been real knights, I said.
- Well, now there is only Sir Alberto, he laughed.
- You’re just hopeless, I replied.

A bit later on we stopped to see the ruins of a church in Pälkäne. Quite an impressive place!

We were quite hungry when we finally reached Tampere, so we decided to have some antipasti misti before the pizza. I had a gourmet version of Pizza Quattro Stagioni with king prawns, melanzane, olives and ham. Alberto couldn’t resist the artichoke, so he went for Pizza Salmone. The pizzas were very delicious, even if Alberto would have preferred his pizza a bit more charred. After the meal we parted for a few hours, as Alberto had to leave for the concert, whereas I decided to go to the movies.

- I’m your turbo lover… Alberto was humming when he came back from the show.
- So, how was the concert? I asked
- Great! It was so awesome that I had to even cry a bit when they covered ”Diamonds and Rust” by Joan Baez…