Fanielokuvaa tekemässä: osa 4: Jälkituotanto

Alberto aloitti elokuvan jälkityöt jo heti kuvauksia seuranneena päivänä. Koska tuotanto oli niin huolellisesti suunniteltu, jälkituotanto hoitui melko kivuttomasti. Tarkastettuaan kuvatun ja äänitetyn materiaalin Alberto leikkasi siitä nopeasti raakaversion, jonka perusteella totesimme, ettei lisäkuvauksia tarvinnut tehdä eikä dialogiakaan tarvinnut jälkiäänittää uusiksi kuin ihan muutamien vuorosanojen osalta.

Victoria ja Freija tulivat mukaan, kun Alberto aloitti elokuvan lopulliseen muotoonsa saattamisen. Tämä – kuten niin moni edeltänytkin tuotannon vaihe – tapahtui kotoisasti keittiönpöytämme ääressä. Freijaa kuitenkin askarrutti yksi asia:
- Alberto-setä, miksi sinä et leikkaa nykyaikaisesti tietokoneella?
- Taidan olla hieman vanhanaikainen, mutta minä pidän enemmän perinteisellä tavalla työskentelystä. Sitä paitsi tällaisella työtavalla saamme elokuvaan aidomman vanhan kauhuelokuvan tunnelman, selitti Alberto.
- Jättetrevligt! totesivat Freija ja Victoria kuorossa.



Kun Alberto viimein julisti leikkauksen valmiiksi, siirryimme viimeistelemään elokuvan ääniraitaa. Alberto sävelsi elokuvaan musiikkia ja äänitti sen – sekä koko joukon yhdessä tekemiämme tehosteääniä - omassa kotistudiossaan. Vähän vaativammat tehosteet, kuten tuulen ja ukkosen äänet, lainasimme BBC:n tehostelevyiltä, jotka Alberto oli saanut lahjaksi ystävältään joskus vuosia sitten.
- Enpä olisi uskonut, että näille tulee oikeasti joskus käyttöä, pohti Alberto.
- Ihmeellistä, että noin vanhojen levyjen tehosteet olivat niin aidon kuuloisia, hämmästeli puolestaan Freija.
- No, meidän onneksemme BBC:n ääniteknikot hallitsivat laadukkaan stereoäänittämisen salat jo 1970-luvulla, vastasi Alberto.



Ja viimein koitti myös se kauan odotettu hetki: filmin lopullinen 16mm:n esityskopio saapui laboratoriosta, jonne Alberto oli lähettänyt sen kehitettäväksi. Kutsuimme kaikki projektiin osallistuneet ensi-iltaan luoksemme. Levitimme ovelle punaisen maton Victorian vaatimuksesta, ja hänen isänsä napsi valokuvia, kun tytöt poseerasivat matolla Gootin ja Tin laatiman mainosjulisteen edessä. Minä ja Ingrid valmistimme ison kulhon popcornia ja monta kannullista mehua samalla kun Alberto latasi filmikelan rakkaaseen projektoriinsa. Kun kaikki olivat asettuneet paikoilleen salissamme, valot pimennettiin ja Alberto käynnisti projektorin. Ja niin me uppouduimme liikkuvan kuvan maagiseen maailmaan – tällä kertaa ihan omin tassuin tehtyyn sellaiseen.



- - -

Making a movie, part 4 – Post-production

Alberto started the post-production of Victoria’s and Freya’s movie immediately after we had completed the principal photography. As we had pre-planned everything carefully, the post-production turned out to proceed rather smoothly. Once Alberto had checked out the material we had shot and recorded, he quickly assembled a rough cut so that we could see that there was no need to re-shoot scenes and that only minor parts of dialogue needed to be looped.

Victoria and Freya were present when Alberto edited the final cut of the film. This was carried out – like so many other tasks during the production – homely around our kitchen table. However, Freya was wondering one thing:
- Uncle Alberto, why are you not using a computer workstation for editing like others are doing nowadays?
- I guess I am a bit old-fashioned but I do like working traditional ways. And this way we get more authentic look and feel of an old horror flick.

Once the editing had been completed, we went on to work with the soundtrack. Alberto composed and recorded some music and quite a few sound effects for the film in his home studio. The more demanding effects, like wind and thunder, were taken from old BBC FX discs that Alberto had got as a gift from a friend a long time ago.
- I never believed that there would be some real use for these, said Alberto.
- It is surprising how good and authentic these old effect records do sound, commented Freya.
- Well, it is our luck that the engineers at the BBC mastered the secrets of stereophonic recording already back in the 70s, answered Alberto.

And finally it was time for the long-awaited moment: the 16mm projection print of the film arrived back from the lab. We invited everyone how had been involved in the project to a premiere held in our home. According to Victoria’s demand, we spread the red carpet at our door and Magnus Björhufvud was taking photos of Victoria and Freya when they were posing on it in front of a poster designed by Goth and Tic. Ingrid and I prepared huge bowls of pop-corn and lots of juice while Alberto was loading the film into his trusty old projector. When everyone had sat down, we turned off the lights, Alberto started the projector and we all got enchanted by the magic of the moving pictures – this time created completely by our own paws.