Sushin väkertämisen jälkeen olemme keskittyneet keväästä ja kesän merkeistä nauttimiseen. Viime viikonloppuna oli Toivolan Vanhalla Pihalla markkinat, ja kauan odotettu uusi kahvila Muistokin oli viimein auki.
Menimme oitis tarkistamaan kahvilan antimet, ja herkut olivatkin varsin kohdillaan. Minä otin palan Manhattan-kakkua ihan viime matkamme muisteloiksi - vaikkakin on pakko myöntää, etten tiedä, mistä kakku oli saanut nimensä. Alberto puolestaan halusi maistaa vuohenjuusto-tomaattipiirakkaa. Sekin oli kuulemma herkullista.
Pihalta kuului pelimannisoittoa, ja kun puikahdimme ulos viehättävästä kahvilasta, näimme, että pihalla todellakin soitti pelimanniorkesteri.
Markkinoilla oli myynnissä myös lähiruokaa ja kaikenlaisia herkkuja, emmekä voineet vastustaa kiusausta ostaa hieman jalostettua ylämaan karjaa tulevaa grillikauden avausta silmällä pitäen.
Kotiin päästyämme päätimme pistäytyä luonnonkin keskellä. Lähdimme metsään katsastamaan, löytyisikö sieltä kukkia.
Ehkä valitsimme reitin hieman huonosti, mutta kotipihan jälkeen emme paljoa muuta kukkivaa nähneet kuin runsaat voikukkakasvustot. Mutta komeitahan nekin olivat.
Kotipihassa tuomet sen sijaan olivat kuvauksellisimmillaan.
Sitten olikin aika laittaa parveke ja kuisti kesäkuntoon. Alberto tarttui rättiin ja pesi parvekkeen ikkunat. Sitten hän imuroi parvekkeen ja kantoi parveketuolit ja -pöydät paikoilleen.
Minä puolestani siivoilin kuistilla. Laitoimme Viivin kanssa kesäkukat kuistille, ja kenetkäs siellä silloin tapasimmekaan: ystävämme siilin, joka oli herännyt talvisilta uniltaan. Viivi oli onnesta soikeana, kun jokakesäinen leikkikaveri palasi taas maisemiin.
Kevätsiivouksen päätteeksi istahdimme parvekkeelle nauttimaan auringon paisteesta. Hetken kuluttua minulle tuli kuitenkin levoton oli.
- Tiedätkö Alberto mitä? Tämä kesäinen sää tuo mieleen kotimaamme Italian, ja se taas saa minut juuri nyt koti-ikävän valtaan, sanoin haikeana Albertolle.
- Olet oikeassa, rakkaani! Tähän kaipuuseen ei liene kuin yksi lohtu - aito italialainen ruoka, totesi Alberto ja ampaisi saman tien keittiöön.
Hetken kuluttua uteliaisuus voitti ja hipsin perästä kurkkaamaan, mitä kyökin puolella oikein tapahtui. Alberto siellä taputteli vehnäjauhotaikinaa muotoonsa.
- Pizzaako meinaat tarjota lääkkeeksi koti-ikävään? kysyin.
- Itse asiassa en, vaan jotain hieman harvinaisempaa, oli Alberton salaperäinen vastaus.
Niinpä tietenkin. Kävi ilmi, että eräs ystävä oli salakuljettanut Albertolle Italiasta aitoa stracchino-juustoa, jonka Alberto genovalaiselta ystävältään Marcolta saamiensa ohjeiden mukaan leipoi nyt taikinan sisään valmistaakseen ligurialaista herkkua, focaccia col formaggiota. Pian istuimme taas parvekkeella herkun kera.
Ensimmäinen pala herkkua syötiin tietenkin genovalaiseen tapaan peston kanssa, mutta toisen päälle laitettiin bresaola-leikkelettä.
Tästä ei kesäkauden avaus juuri parane!
- - -
The signs of summer
The restaurant day came and went - and during the day we were so busy preparing all that sushi for our wonderful customers that we had no time to take photos! But no worry, hopefully we will get some photos next time, as we are definitely going to open our little sushi restaurant again on the next restaurant day in August.
After the restaurant day we have been spending our time enjoying the spring and forthcoming summer. The fair at the Old Toivola Yard was a really nice way to orient oneself to the summer feeling - especially as the long awaited new café had finally opened there. We had to of course check their menu immediately and found it really tasty indeed.
There was also a band of older blokes playing traditional Finnish folk music and all sorts of hand crafts and delicacies for sale. We couldn't resist the temptation and bought some Highland cattle meat sausages for the opening of the BBQ season that will take place later this week.
We have also had time for short walks in the nearby fields and woods. There is no better way to enjoy the late spring and early summer than watching the new life emerging in the nature and see the flowers to blossom.
On Sunday we thought it was already a high time for cleaning up the balcony and veranda for summer. Alberto washed the windows and carried the chairs and the table to the balcony where as me and Vivian took care of the veranda. While setting up the flowers we also met our hedgehog friend who was back from the hibernation. Vivian was extremely happy to meet her play mate again.
Once everything was set up we sat down on the balcony to enjoy some sun. After a while, however, I started to feel a bit melancholic.
- You know what, Alberto? The summer reminds me of our birth country Italy and it makes me a bit home-sick?
- My thoughts exactly, Alberto replied. - There is only one way to suppress this longing - good Italian food!
Before I had time to say anything more, Alberto was gone to the kitchen. After a while I followed him to see what he was up to. I found him patting down some dough.
- Are you going to cure the home sickness with some pizza? I asked.
- Actually no, I decided to make something more special, he said mysteriously.
Well, it turned out that a friend of ours had smuggled some real Italian Stracchino cheese for Alberto and he was preparing - according to the secret recipe he got from his Genoese friend Marco - a Ligurian specialty called Focaccia col formaggio. We enjoyed it with some green pesto and bresaola.
What an enjoyable way to start the summer season!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti