Pienen roudaustauon jälkeen lavalle nousi Kamala. Meno oli yhtä energistä kuin ennenkin, mutta jostain syystä ainakin laulusolisti-kitaristi Karita oli laittautunut vielä tavallistakin rokimmaksi.
Keikan koskettavin hetki oli ylivoimaisesti se, kun pidimme bändin johdollla hiljaisen hetken samaisena päivänä kuolleen Slayer-kitaristi Jeff Hannemanin muistolle.
Seuraavana päivänä kiikutimme ylimääräisiä tavaroitamme Lutakkoon, jossa järjestettiin Rockkirppis. Asettelimme kumpikin tavaramme omaan päähämme pöytää. Minulla oli myynnissä mm. kortteja. Alberto sen sijaan tyhjäsi levyhyllyään.
Rockkirppis osoittautui hauskaksi tapahtumaksi - aivan kuten olimme ajatelleetkin. Tapasimme tuttuja ja lisäksi Alberto onnistui myymään melkein puolet maallisesta omaisuudestaan - tai ainakin hankkimaan kelpo summan rahaa.
Rahalle löytyikin nopeasti käyttöä, sillä edessä oli lisää rokkikeikkoja. Keskiviikkona hyppäsimme autoon ja ajoimme Turkuun. Sieltä löysimme Bruce Springsteenin, jota kumpikaan meistä ei ollut nähnyt aiemmin livenä.
Springsteen soitti tietenkin kuuluisan The E Street Band -yhtyeensä kanssa. Hänen lisäkseen mukana oli 16 muusikkoa, mm. useita puhallinsoittajia, joista varsinkin tenorisaksofonisti soitti useita sooloja. Alberto oli kuitenkin eniten innoissaan siitä, että mukana oli tuuba, jota tosin ei valitettavasti näy tässä kuvassa.
Aika pian kävi selväksi, ettei Springsteeniä voi kutsua vanhaksi ja väsyneeksi. Viimeistään tämä selvisi, kun artisti heittäytyi uimasille yleisön käsien päälle.
- Mamma mia, enpä ole koskaan aiemmin nähnyt 63-vuotiasta crowdsurffaajaa! taivasteli Alberto.
- Eikös crowdsurffaaminen ole nykyään useimmilla keikoilla kiellettyä? minä kysyin.
- Kyllä vaan, mutta ilmeisesti kielto ei koske artistia itseään, myhäili Alberto vastaukseksi.
Olin hieman kauhuissani siitä, pääseekö Springsteen takaisin lavalle, mutta pienen horjumisen jälkeen hän seisoi taas yleisön edessä laulamassa. Olisihan se pitänyt arvata, etteivät fanit sankariaan tiputa.
Kaksi onnellista katsojaa pääsi Springsteenin kanssa lavalle. Mutta jos maailmantähden kanssa tanssiminen tai laulaminen saattaa hämmentää, tällä kertaa enemmän taisivat hämmästyä Springsteen itse sekä koko muu bändi. Yleisöstä lavalle kiikutettu nuorimies oli hetken hämmentynyt, mutta kaivoi sitten esiin kirjoittamansa räpin sanat, pyysi Springsteeniä pitämään niitä ja kehotti rumpali Max Weinbergiä huolehtimaan kompista. Sitten poika räppäsi tyytyväisenä monituhatpäiselle yleisölle niin, että koko keikan muutoin vakavana ollutta Steven Van Zandtiakin alkoi naurattaa - muusta bändistä puhumattakaan.
- Täytyy myöntää, että nassikalla on melkoisesti cojones, naureskeli Alberto muiden mukana.
Springsteenin myöhemmin keikalla tanssittama nuori nainen oli sen sijaan ujompi tapaus. Mutta enpä olisi minäkään varmaan tiennyt, miten päin olisi pitänyt olla, jos olisin joutunut tanssimaan itsensä Pomon kanssa. Tassuthan siinä olisivat solmuun menneet.
Springsteenillä riitti vetoa koko melkein kolmetuntisen keikan ajan. Aivan keikan lopulla hän vielä hyppäsi pianon päälle rokkaamaan.
Keikka oli upea, ja saimme olla paikalla todistamassa todellista harvinaisuutta: Springsteen esitti kappaleen The Wages of Sin, jota ei ole koskaan aiemmin esitetty livenä, vaikka kappale on tehty jo 30 vuotta sitten. Saapa nähdä, soittaako Pomo tuota kappaletta jatkossa, sillä veto oli yksi keikan kohokohtia. Ja yhtä lailla The E Street Band oli maineensa veroinen!
Keikan jälkeen ajoimme Tampereelle yöksi, sillä Turun hotellit olivat kovin täynnä ja kalliita yrittäessämme löytää yösijaa. Koska konserttia seuraava päivä oli helatorstai, meille tarjoutui tilaisuus viettää hetki aikaa myös Tampereella ja ainakin syödä hyvin. Emme tosin arvanneet, mitä kaikkea pääsisimme syömään. Huomasimme nimittäin, että Tampereen pääkirjaston viereen oli pystytetty kojuja joka lähtöön. Menimme tutkimaan, mistä mahtoi olla kyse, ja iloksemme totesimme, että kyseessä oli Eurooppa-päivän kunniaksi avattu eurooppalainen ruokatori!
Koska olimme nälkäisiä, päätimme oitis kokeilla mukavan saksalaisen pariskunnan myymää currywurstia. Se olikin valmistettu oikeaoppisesti sitä lukuun ottamatta, että siinä käytetty bratwurst oli huomattavan laadukasta makkaraa curruwurstissa käytettäväksi. Emme kuitenkaan olleet valittamistuulella, vaikka Alberto asiasta hieman saksaksi vitsailikin.
Täydensimme ateriamme Asplundin Pottu Puodin käsin tekemillä perunalastuilla ja tsatsikidipillä.
Sitten oli jälkiruuan aika. Minä syöksyin tietenkin kojulle, joka möi italialaisia herkkuja, ja ostin jälkiruuaksi sisilialaisen cannolin, jonka kummastakin päästä kurkisti kirsikka.
Alberto ei ollut sillä hetkellä lainkaan makean perään. Niinpä hän päätti ottaa jälkiruuaksi makkaran valmistettuna ranskalaiseen tapaan. Se tarkoittikin sitä, että makkara kiedottiin lettuun, jolle oli levitetty sinappia ja chilitahnaa.
Lopuksi söimme tietenkin jäätelöä. Tampereen jäätelötehdas valmistaa sen verran italialaisenoloista jäätelöä, että sen kojun ohi ei voi kävellä.
Ruokatori oli petollinen paikka. Ostimme vielä matkaamme juustoja, hieman pippuroitua parmankinkkua sekä mortadellaa.
Kun olimme päässeet takaisin Jyväskylään, Alberton olikin aika lähteä jälleen Lutakkoon, jossa esiintyikin taas pidempiaikaisia tuttuja. Illan avasi Jarkko Martikainen, joka lämmitteli illan pääesiintyjää, Hyyrysten veljesten WÖYH!-orkesteria. Veljeksistä vanhempi, Jussi, on soittanut Jarkon kanssa kuuluisassa YUP-yhtyeessä, jonka DVD:tä Albertokin oli aikoinaan tekemässä. Nuorempi Hyyrynen eli Antti puolestaa soittaa suositussa nuorisoyhtye Stam1nassa, jonka kanssa Alberto niin ikään ehti takavuosina tehdä yhteistyötä.
Illan kohokohta oli Jarkon ja WÖYH!:in yhteisnumerona soittama YUP:n kappale "Saatana meni korvasta sisään".
Vaikka minä olin jättänyt wöyhkäämisen ja Jarkko Martikaisen väliin, oli minunkin seuraavana iltana ryhdistäydyttävä ja lähdettävä Lutakkoon, sillä siellä soitti kestosuosikkini Amorphis. Bändi ei pettänyt tälläkään kertaa. Saimme kuulla biisejä uudelta Circle-levyltä ja lopuksi iki-ihanan House of Sleepin.
Alberto onnistui myös ottamaan tämän hämmentävän kauniin kuvan Amorphiksen isähahmosta Esa Holopaisesta.
- - -
A Week of Rock
Alberto and I have been rocking very hard lately. We started on Friday May 3rd on a gig of our friends in the local bar called Red Neck. The evening was opened by a band called Turta, a power trio from Savo whose performance was quite weird but seemed to pleasure their audience. Then it was time for the main act, Kamala, a metal trio of our friends. Their show was quite furious from the start to end - expect for a short moment of silence in the middle to honor the recently deceased Jeff Hanneman, the guitarist of Slayer, the greatest thrash metal band there ever was.
On the next day there was a "rock flea market" in our local rock club Lutakko. We had also a table there - I was selling hand-made goodies like cards while Alberto was getting rid of some of his records. It was quite fun and Alberto managed to make even some money out of it.
The money was needed pretty soon as we travelled down to Turku to see a concert of Bruce Springsteen there - it was first time with The Boss for both of us. Mr. Springsteen was performing with his famous E Street Band that consisted of 16 musicians, including a large brass section. They even had a tube player, which amused Alberto enormously.
It quickly became clear that The Boss was in flames:
- Mamma mia, this is the first time I see a 63 year old bloke surfing on the crowd, commented astonished Alberto.
- But the crowdsurfing is forbidden in most concerts, isn't it? I asked.
- Yeah, but apparently that doesn´t apply the artist himself, Alberto replied.
There were also two lucky members of the audience who got to share the stage with Mr. Springsteen. First there was some kid who was picked up to the stage to perform part of a song. To our big surprise, the boy picked up a piece of paper from his pocket, asked Bruce to hold it for him, told drummer Max Weinberger to keep up the beat and then went on rapping his own lyrics! This made even the guitarist Steven Van Zandt to laugh!
- That kid has a lot of cojones, Alberto laughed, too.
A bit later on a young lady was picked up from the front row to dance with Bruce. What a lucky girl - I have to admit that I was a bit jealous!
The Boss was in perfect shape and kept on rockin' nearly three hours non-stop. We got to see a really good show with some hilarious stage antics and the first-ever live performance of a 30 year old song "Wages of Sin"!
As there were no more suitable budget rooms left in the hotels of Turku, we had to drive all the way to Tampere for the night. This turned out to be actually a good thing, as we discovered the next day when we went to find something to eat. We had originally planned to eat in one of our regular places but when we were leaving the hotel, we noticed that there was something going on just around the corner in Hämeenpuisto. We went to see what it was all about and found out that it was a food market with food
stands from all around the Europe!
We ended up tasting and trying out everything: real currywurst made by a nice German couple, hand made Finnish potato chips, an Italian cannolli, a French sausage wrapped in a crepe and some Italian ice cream. Needless to say, we also bought some Italian mortadella and prosciutto crudo and French cheeses to bring home.
Once we got back at home, Alberto was still anxious to rock some more as there was yet another bunch of his friends playing in Lutakko that night. Our readers very likely already know and remember Jarkko Martikainen but the other act, WÖYH!, probably isn't that familiar - as it was a new acquaintance for Alberto, too. It is a prog rock band put together by the Hyyrynen brothers, who are Alberto's friends from other bands. The older brother Jussi used to play in YUP with Mr. Martikainen and the younger brother Antti has his own popular metal group Stam1na - Alberto has worked for both of these bands in the past.
I skipped Jarkko Martikainen and WÖYH! as I wanted to spare my energies to the next evening when Lutakko was hosting one of my all time favorite groups - Amorphis. They have just released a new album, Circle, and a good number from the new record were showcased during the gig. They didn't forget their old classics, either. The gig was completed with the wonderful rendition of their hit "House of Sleep".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti