Heti alkuun saimme kuulla musiikkia, kun Maria Ojanperä ilmestyi paikalle kanteleineen. Keskiajalla kantelet eivät kuulemma olleet vielä kovin suuria, joten Mariallakin oli mukana kohtuullisen vähäkielinen soitin. Soitto ja laulu olivat oikein kaunista kuultavaa.
Sitten paikalle saapui myös hevosia Viivin suureksi riemuksi. Ratsastajat olivat vanhoja tuttujamme miekkailuseurasta, joten Viivikin pääsi varovasti kokeilemaan hevosen selässä istumista. Minä puolestani jäin jännityksellä odottamaan ratsastajien lupailemaa turnajaisnäytöstä.
Miekkoja ainakin oli paikalla riittävästi vaikka millaisiin ritarimittelöihin. Alberto poseerasi tottuneesti miekkailuseuran teltalle seuratovereidensa ja aseiden kanssa.
- Milloin se hevostaistelu käydään? minä touhotin.
- Ihan pian, Alberto vastasi kiireisen oloisena. - Se on tuolla saunan takana. Täytyykin lähteä valmistautumaan.
Ja samantien Alberto oli häipynyt viitanhelmat liehuen.
Tassutimme Viivin kanssa saunan taa, josta alkoikin jo kuulua Alberton juontoa. Ehdimme paikalle juuri sopivasti, kun hevoset laukkasivat areenalle.
Turnajaisissa olivat vastakkain urheat soturit Routa Rautakoura ja Tuuli Tulikirves. Kilpailulajeihin kuului mm. renkaiden kerääminen keihääseen sekä kaalinpään halkaiseminen aseella. Routa Rautakoura yritti selvästikin parhaansa, mutta ei voinut vastustajalleen mitään, joten Tuuli Tulikirves voitti turnajaiset - ainakin tällä kertaa.
Miekkailuseura esitteli tapahtumassa keskiaikaisten aseiden - tikarin ja pitkänmiekan - käyttöä myös ilman hevosta. Näytös oli varsin viihdyttävä, eikä vähiten Alberton lennokkaan juonnon johdosta.
Onneksi paikalla oli muutakin kuin hirmuisia taisteluita. Hernekeitto, makkara ja letut maistuivat. Ja Viivin mielestä ehdottomasti paras juttu markkinoilla olivat neiti Pupun suloiset pikkusukulaiset.
Kaksi päivää keskiaikaisia markkinoita juonnettuaan Alberto oli aivan poikki. Onneksi hän saa levätä muutaman päivän ennen kuin on keskityttävä juhannuksen grillailuihin.
- - -
Back to the middle ages
Tupaswilla Medieval Fair was arranged again last weekend and Alberto was going there as part of the entourage of the Jyväskylä Historical Swordfighting Society – he was also assigned to take care of the public address system and work as a master of ceremonies. I went with him and Vivian but we girls spent our days there just relaxing, enjoying the various shows and exploring the merchant stalls.
The daily programme started with some ethereal kantele music performed by Maria Ojanperä (kantele is an ancient Finnish harp). We also saw some horses there which made Vivian quite excited. As the riders were our friends from the swordfighting society, she also got to try what it feels like sitting on a horse. I got excited, too, when I heard from the riders that they were going to have a real tournament show in the afternoon.
We found Alberto from swordfighting society’s tent village. He was there with his friends and all their medieval arsenal of various weapons.
- Alberto, there’s going to be a real tournament here – do you know where and when it is about to take place?
- Oh, actually pretty soon and it’s going to be behind that big sauna building, Alberto said and seemed to be in hurry. – I have to go there immediately to see that the PA is working and to get my act together for tournament announcements…
We followed Alberto to the tournament arena and got there just in time when the horse mounted knights arrived there, too. We got to see lots of medieval stunts like splitting the cabbages or catching the hanging ring with swords while riding.
After the tournament the Jyväskylä Historical Swordfighting Society demonstrated the medieval martial skills with and without weapons. It was highly interesting, thanks to Alberto’s humorous lecture that accompanied the demonstration.
And yet, it was somewhat endearing that after all these action packed shows Vivian still found the small bunnies as the most interesting attraction on the whole fair…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti