Katolinen karhu Valamossa

Pohjoisesta palattuamme päätin antaa Albertolle hetken omaa rauhaa ja lähteä oppimaan uusia taitoja yllättävään paikkaan: Valamon luostariin.
- Rakkaani, oletko nyt aivan varma? Alberto ihmetteli. - Sehän on munkkiluostari.
- Höpsö! En minä ole menossa sinne asumaan vaan ikonimaalauskurssille, minä selitin.
- No, ehkä retriitti tekee sinulle ihan hyvää, Alberto pohdiskeli.
Minä pyöritin päätäni.
- Ei se ole mikään retriitti vaan ikonimaalauskurssi, minä toistin.
Siitä huolimatta Alberto toivotti minulle lähtiessäni hyvää retriittiä. Ihme ja kumma oli, ettei hän vielä päivitellyt sitä, että katolinen karhu matkaa ortodoksiseen luostariin.

Valamossa oli mukavan rauhallista. Ulkopuolisia turisteja ei ollut liikaa ja saatoin rauhassa katsastaa aluetta ja Kristuksen kirkastumisen muistolle pyhitettyä luostarin pääkirkkoa.



Kirkon seinästä löytyi myös upea mosaiikki, joka esittää Vanhan Valamon luostarin perustajia, pyhiä Sergei ja Herman Valamolaista.



Myös pääkirkon ovi oli upea, joskin sen koristelut olivat hieman kuluneet. Tottakai minun oli kurkistettava myös kirkkoon sisään. Onneksi olin saanut ohjeet kirkkokäyttäytymisestä ennen kuin lähdin kotoa. Niinpä en nolannut itseäni ainakaan kovin pahasti.



Kirkko oli kaunis ja kovin koristeellinen. Maalauskurssimme opettaja kertoi meille kirkon ikonostaasista ja tärkeimmistä ikoneista.



Valamon pääkirkossa on kolme ihmeitätekevää ikonia, joista tärkein on Konevitsan Jumalanäiti. Meidänkin kurssillamme pari opiskelijaa maalasikin toisintoa tästä ikonista.



Toinen ihmeitätekevä ikoni, Valamolainen Jumalanäiti oli liian vaikeasti kuvattavissa, mutta kolmannesta ihmeitätekevästä ikonista sain kuvan. Ikoni oli pienempi kuin kaksi muuta ja hyvin hellyttävä.



Maalaustuntimme olivat luostarin kansalaisopistorakennuksessa. Siellä kahvihuoneessa näimme merkillisen maalauksen. Huoneen seinällä oli kaksi kookasta ikonia vierekkäin, ja opettajamme kertoi, että oikeanpuoleinen niistä on maalattu vain neljää väriä käyttäen. Siinä on saanutkin sekoitella okraa, punaista, valkoista ja mustaa muutamaan kertaan ennen kuin on saanut kaikki ikonissa olevat värit aikaiseksi.



Koska luostarilla on kirjasto, minun piti tietenkin päästä siellä käymään. Kirjaston alakerrassa oli paljon ikoneita käsittelevää kirjallisuutta, joten löysimme sieltä kurssilaisteni kanssa monia malleja tulevia maalaushetkiä varten.



Tosin ensin on työstettävä valmiiksi ikoni, jonka maalaamisen aloitin Valamossa, eikä ikonimaalaus ole mikään nopeuskilpailu. Maalaan Igorin Jumalanäiti -ikonia, jossa on Neitsyt Maria ja Kristus-lapsi.

Koska lukijani eivät ehkä ole maalanneet ikoneita sen vertaa kuin minä – tämä on toinen ikonini – kerron hieman, miten maalaaminen etenee. Kuva piirretään ensin paperille, josta se jäljennetään voipaperille. Voipaperin taakse laitetaan jauhemaista väriä, ja sitten kuva siirretään ikonilautaan kuin vanhanajan kalkkeripaperia käyttäen. Tämän jälkeen kuva vielä vahvistetaan siveltimellä ja värillä. Värit ovat jauheita, jotka hierretään kananmunasta ja vedestä tehtyyn emulsioon. Väriä laimennetaan vedellä aina sopivan vahvaksi. Tässä on kuva ikonistani, kun olen vahvistanut laudalle siirretyn kuvan ääriviivat.



Seuraavaksi ikoniin laitetaan eräänlainen pohjustusväri, joka on okraa.



Sitten tietenkin maalataan pohjavärit, mutta se onkin jännittävä vaihe, sillä ikoniin maalataan ensin tummat värit, siis ne, joista syntyvät lopulta varjot. Yleensähän maalataan vaalea ensin ja aletaan sitten tehdä varjoja.



Mielenkiintoisin on ehkä ihon tummin väri sankir, joka muistuttaa tummaa oliivia – jotkut sanovat sitä myös merisairauden väriksi. Oli hieman karmivaa jättää kauniit kasvonpiirteet rumahkon värin alle, mutta onneksi kasvonpiirteitä voi nostaa aina välillä näkyviin maalaamalla niiden rajat uudelleen.



Ikonimaalauksessa ei näköjään päde myöskään tuntemani värioppi. Tässä näkemänne sininen väri on sekoitettu mustasta ja valkoisesta. Ei tullut siitä sitten harmaata, ei tullut.

Tästä voi myös tarkasti katsoen nähdä, kuinka olen alkanut vaalentaa Neitsyt Marian maforin eli päällysasun punaista väriä eli tehdä tummaan pohjaväriin valokohtia. Tähän asti pääsin Valamossa ollessani.



Joudutte odottelemaan ennen kuin näette ikonin valmiina, mutta lupaan ottaa siitä kuvia sen edistyessä ja postata lisää vaihekuvia sekä kuvan valmiista ikonistakin ajallaan.

Retki Valamoon oli oikein antoisa, ja ehkä Alberto oli oikeassa siinä, että olihan se minulle hösöttäjälle melkein retriitti.